100 syytä rakastua marraskuuhun

Me kysyttiin sometileillä seuraajiltamme, miksi marraskuu voi olla myös mahtava. Harmaan eri sävyt ja tihkusadekin voi olla upeita asioita, kun niihin vain löytää itselleen sopivan näkökulman. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, vastauksia tuli ihan älyttömästi! Alla kooste omista ja teidän vastauksista<3

  1. Nuotio- tai takkatuli pimeässä tuo valoa ja tunnelmaa
  2. Kynttilöiden polttaminen ja joulun odotus alkaa.
  3. Voi käydä pimeässä metsässä testaamassa taskulamppuja, otsalamppuja ja heijastimia.
  4. Ruskan rippeet, sienet (suppikset) ja marjat.
  5. Metsäkävelyt tihkusateessa.
  6. Syysretket ilman ötököitä eli hirvikärpäsiä, hyttysiä ja ampiaisia.
  7. Happirikkaus. Helppo hengittää.
  8. Tilaa lenkkipoluilla ja pyöräteillä.
  9. Kaamos alkaa. ❤
  10. Tähtitaivas.
  11. Revontulet.
  12. Vesisade. Vaatteet päälle ja menoksi!
  13. Upeat tuuliset meren rannat.
  14. Rantakalliolla ei varmasti tule yhtään käärmettä mistään kolosta.
  15. Tuttu metsä näyttää ihan uudenlaiselta pimeässä lampun valossa.
  16. Kansallispuistoissa ei ole ruuhkia.
  17. Kauniista päivistä voi olla harmauden keskellä erityisen kiitollinen.
  18. Saa käyttää ihania värikkäitä kumppareita ja niissä pitkiä värikkäitä villasukkia.
  19. Talviuinti. Ystävät mukaan ja saunomaan sekä pulahtamaan. Toimii myös yksin ihan mahtavasti.
  20. Ei ole liian meluisaa, kirkasta tai kuumaa. Saa aistejaan vähän rauhoittumaan.
  21. Lenkkeillessä matka etenee kuin huomaamatta kun ei näe kuin muutaman metrin eteenpäin.
  22. Lempparit villasukat saa kaivaa kaapista esiin ja tepastella niissä aamusta iltaan!
  23. Kauniita sumukelejä.
  24. Raikas lenkkisää.
  25. Pihamaan valaiseminen kynttilöillä.
  26. Pimeys.
  27. Voi hankkia uuden otsalampun koska nyt sitä tarvii!
  28. Saa luvan kanssa kääriytyä vilttiin kotosalla ja vaan olla.
  29. Suo tuoksuu taas erilaiselta.
  30. Sumu.
  31. Pimeät ja rauhalliset metsät ympäri kaupunkia on mukavan rauhallisia.
  32. Tihkusateessa ulkoilun jälkeen sauna!
  33. Lämmin kaakao maistuu parhaimmalta sateisella ja kolealla kelillä.
  34. Nuotiopaikoilla ei ole ruuhkaa.
  35. Raikas ilma tekee hyvää ihmiselle. Kasvojen iho kiittää erityisesti.
  36. Tänä vuonna ei ole loskaa tai liukasta.
  37. Ensilumi ja sen odotus.
  38. Ei katupölyjä tai siitepölyjä.
  39. Kaksi peittoa.
  40. Metsän ja suon huumaava tuoksu.
  41. Ei niin kuuma olo vaan raikas tuuli usein pörröttää hiukset.
  42. Siniset hetket kirkkaan syyspäivän vaihtuessa iltaan ja tähtien sekä kuun syttyessä taivaalle.
  43. Harmaa sää rauhoittaa. Ei ole pakko tehdä jotain, koska on ”niin hieno ilma”! Toisaalta on parasta pukea villat ja veden- ja tuulenhylkivät kerrokset päälle ja mennä pitkälle kävelylle metsään.
  44. Harmaudessa muut värit erottuvat hienosti, marraskuun paletti on aika upea.
  45. Karun kaunis luonto.
  46. On hyvä aika hioa omia taitoja tuossa skeidasäässä kuivana ja lämpimänä pysymiseen. Varusteet pääsevät siis kunnon testiin!
  47. Niin ja luonne, Räyh!
  48. Ulkoliikuntapaikoilla tai maastossa ylipäätään ei ole myöskään niin paljoa porukkaa, joten ulkona voi käydä ihan itsekseen sykkimässä. Tai sonnustautua sadeasuun ja lähteä vaikka rantakalliolle rauhoittumaan, vain pimeys seuranaan.
  49. Kukaan ei välitä mitä sulla on päällä, ihmiset mököttää jne.. onneks on avantouinti keksitty. Eikä oo liian kuuma ja pärjää villapaidan alla mainiosti.
  50. Koiran kanssa ulkoillessa ei tarvitse pelätä käärmeitä eikä amppareita, koira ei läkähdy kun on mukavan viileää ja retkellä ei tarvitse kantaa litratolkulla vettä juomavarana.
  51. Voi hyvällä omalla tunnolla vetäytyä lepoon luonnon myötä.
  52. Kynttilät näyttää pimeällä ja harmaalla ilmalla valoisammalta ja antavat lämpimämpää valoa ja tunnelmaa.
  53. Marraskuu on kuukaudessa ohi. Sen jälkeen joulukuu menee hujauksessa, ja sitten mennäänkin jo kevättä kohti.
  54. Ei oo sääskiä ja eipähän kärvenny iho.
  55. Glögin juonti ja aamulla aikaa syödä aamupalaa ja ihmetellä luontoa ikkunan takana
  56. Koiraharrastus (Etsijäkoiratoiminta) joka vie ulos tuntikausiksi säässä kuin säässä myös säkkipimeään. Ihana aito väsymys kotiin palatessa.
  57. ”Olen teidän ohjeiden mukaan opetellut kävelemään pimeässä – ja löytänyt aivan uuden maailman!” Kaupungissa ei ole koskaan pilkkopimeää. Pimeässä metsässä on rauhallista, toisin kuin missään muualla tähän aikaan vuodesta.
  58. Pimeys ja hiljaisuus. Ei väenpaljoutta edes Nuuksiossa.
  59. Ihana laittaa takkaan tuli lenkin jälkeen ja kynttilät palamaan,kääriytyä vilttiin ja olla vaan,ei näy pölypallerot kun on niin ihanan pimeetä koko ajan.,
  60. ”Kaikki kaunis on hetkessä ja sielun palossa sinä, sekä silmissä, jotka haluaa nähdä sen”
  61. Voi hyvällä omallatunnolla vähän höllätä. Ilma on raikas.
  62. Viileällä ilmalla nukkuminen. Illalla nukahtaa helpommin ♥️
  63. Voi laittaa valoja piristykseksi ja alkaa jo odottamaan joulua ♥️
  64. Vesipisarat ruusupensaan punaisella lehdellä.
  65. Pisarat kuusenhavuissa otsalampun valossa – pieniä timantteja.
  66. Hiljaisuus.
  67. Voi kulkea vielä polkupyörällä töihin kun on lumetonta.
  68. Kaikki kauniit puiden oksistot ovat paljastuneet.
  69. Vesipisarat korsilla.
  70. Pehmeän usvaiset päivät.
  71. Aikaisen aamun pakkasen huurruttama luonto.
  72. Harmaana repeilevä taivas,josta pilkottaa valo.
  73. Vedestä turpeat jäkälät.
  74. On tunnelmallista.
  75. Ei ole huonoa keliä ulkoilla; on vain huonosti pukeutunut.
  76. Leuto marraskuu antaa mahdollisuuden esimerkiksi sammalien tunnistukseen ja märkien puiden sytyttely onnistuu kohta helpommin kuin kuivien.
  77. Puiden siluetit ovat kauniita ilman lehtiä.
  78. Uimapaikat parhaimmillaan, kun ei ole vielä jäätä. Ei ruuhkaa rannoilla.
  79. ”Aamulla huomasin hämärässä sateisessa puistossa kuinka kaatuneiden havupuiden rungot hohtivat kauniin punertavina”.
  80. Erityisesti mäntymetsissä tuoksu on sateisella säällä ihana.
  81. Sammaleet aivan kauneimmillaan – paras aika vierailla ikimetsissä / luonnon metsissä – ihastella sammaleisia kantoja ja kiviä, sammalpohjaista metsää ja ikivihreitä saniaisia
  82. ”Hygge” aikaa, ulkona kostean kylmää (joka ei siis haittaa lainkaan kunnon vaatetuksella…) ja sisällä lämmintä ja kotoisaa. Vastakohtaisuus luo tunnelmaa ❤
  83. Koivujen latvat violetteina harmaata taivasta vasten.
  84. Joutsenet pelloilla lepäämässä.
  85. Vanhojen rakennusten ja pihapiirien kauneus korostuu.
  86. Marraskuun paras puoli on se että voi rauhoittua ja hidastaa. Ja sadekaan ei haittaa kun pukeutuu sopivasti.
  87. Voi kerätä valmiiksi kuivumaan kaikenlaisia oksia maljakoihin talvea varten.
  88. Saa oikein luvan kanssa olla väsynyt ja nukkua pitkiä unia ja valittaa porukalla elämän kurjuutta joskus.
  89. Luontopoluilla ja nuotiolla saa olla rauhassa ilman kännykkää räplääviä muita liikkujia.
  90. ”Rakastan utusadetta ja ulkoilua.”
  91. Aamut kun maa on kuurassa.
  92. Helppoa suunnistaa kun aluskasvillisuus on vähäistä.
  93. Metsässä erottuvat tummat vihreän sävyt ja erilaiset pienet yksityiskohdat paremmin.
  94. Luonto on rauhallinen.
  95. Meri ja järvet vielä sulana. Voi vielä meloa. #myredtattooedkayak
  96. Aamu metsällä.
  97. Pimeys, harmaus ja nuotio joka luo valoa ja lämmittää.
  98. Aikaa pysähtyä, unelmoida ja suunnitella tulevaa.
  99. Sateenropina ikkunanlautaa vasten.
  100. Hiljaiseen, harmaaseen, pimeään metsään voi todella rakastua.

harmaa ella

#Luontohaaste: Rakkaimmat retkeilyvarusteet

Marraskuun pimeys ja viileys johdattaa monet meistä hiljentymään sisätiloihin ja henkisesti  hiljalleen valmistautumaan talveen. Lämpimät kerrastot, takit, pipot ja hanskat kaivetaan esiin ja kenties hankitaan myös jotain uutta. Menneen kevään, kesän ja syksyn ulkoilu- ja retkeilyvarusteita on hyvä käydä viimeistään nyt läpi ja huoltaa niitä tarvittaessa. Likaiset pesuun, villaiset tuulettumaan, untuvat pöyhintään ja varustekaappi järjestykseen.

Peritty vai upouusi, untuva vai keinokuitu, paikattu, itse tehty tai lahjaksi saatu, turvallinen, voimauttava, lämmittävä vai jopa hengen pelastava? Mikä on sinun rakkain retkeilyvarusteesi ja miksi? Jaa meidän kanssa tägäämällä kuvaasi #luontohaaste sosiaalisessa mediassa.

Rakkain retkeilyvaruste – Ella

Rakkain retkeilyvarusteeni on puinen kuksani. Se sopii käteeni hyvin, vaikka onkin kulunut ja pesen sitä laiskasti. Se saa mieleni keskittymään juuri siihen hetkeen, kahvi- tai teekupposen tuomaan nautintoon, ympäristöön ja itseeni.

ella aamu

Rakkain retkeilyvaruste – Kaisa

Keltainen untuvatakki on kulkenut reissussa kuin reissussa jo usean vuoden ajan. Se on tarpeeksi ohut kesän retkille iltojen lämmikkeeksi ja talvisilla keleillä kuoritakin alla se tuo lisälämpöä. Takki pakkautuu pieneen ja on kevyt napata mukaan niin päiväretkelle kuin pidemmällekin vaellukselle. Takkia on korjailtu jo useampaan kertaan ilmastointiteipillä, kun nuotion kipinät ovat siihen sulattaneet pieniä reikiä. Takkia on pesty useasti, mutta pesun jälkeen pöyhittynä se taas toimii ja lämmittää. Voi sitä surua, kun jossain kohtaa tästä takista aika jättää!

26241138_10156517740746393_698737397_n

Kamalan ihana retkipuuro

Ei retkipuuroa ilman lisukkeita

Meistä toinen, Kaisa, on suuri puuron ystävä niin kotona kuin retkilläkin. Ellalla taas on ollut enemmän totuttelemista retkellä puuron syöntiin, vaikka nykyään se meneekin jo ihan hyvällä rutiinilla. Kaiken A ja O lienee puuroon laitettavat lisukkeet. Puuro yksinään on melko mautonta ja alkaa nopeasti kyllästyttämään. Sen lisäksi, että retkipuuron tulee olla tietenkin maukasta, on sen oltava myös ravinnepitoista. Etenkin talvella puuroon voi laittaa reilusti energiapitoisia lisukkeita. Jo viikonkin retkellä on kiva olla aamupuuroissa erilaisia variaatioita, joita sitten vesi kielellä saa odotella jo edellisenä iltana, kun sujahtaa omaan makuupussiin.

DSC03703.JPGDSC03705.JPGDSC03706.JPG

Me kysyttiin, te vastasitte

Me kyseltiin sekä Instagramissa, että Facebookissa seuraajiltamme, mitä he itse laittavat lisukkeeksi puuroon. Vastauksia tuli kattavasti ja kirjavasti. Mahtavaa, että puuroa voi tuunata niin lukemattomin eri tavoin! Tässä muutamia esimerkkejä ja ideoita seuraaville retkille:

PUURO…

  • klassisella voisilmällä
  • raejuustolla ja mustikoilla
  • pähkinöillä, rusinoilla, karpaloilla ja voilla
  • pussikiisselillä (superhelppo ja kevyt lisämauste)
  • Nutellalla tai suklaalla
  • keitettynä kookosmaitoon (kookosmaitojauhe)
  • keitettynä maitoon (maitojauhe)
  • paahdetulla pellavansiemenrouheella, chian- ja auringonkukansiemenillä
  • (pakaste)kuivatuilla marjoilla (karpalot, mansikat, vadelmat jne.)
  • hamppurouheella, nokkosen siemenillä, siemenillä ja marjoilla
  • pähkinäisellä myslillä
  • retkipaikalta löytyvillä tuoreilla marjoilla (puolukat, variksenmarjat, mustikat, ahomansikat, vadelmat jne.)
  • kuivatuilla sienillä (sienet rouheena)
  • kuivatuilla hedelmillä (omena, persikka, aprikoosi, banaani)
  • kanelilla tai kardemummalla
  • Edellisiltana tekeytymään laitettu tuorepuuro

DSC03708.JPGDSC03493.JPG

Kaurapuuro on klassikko, mutta puuron voi tehdä monista eri hiutaleista. Oletko kokeillut vaikkapa tattaripuuroa tai riisihiutaleista tehtyä riisipuuroa retkillä? Näillä saat lisää vaihtelua puurohetkiin.

Puuttuuko listasta sun puurokombo?

Herkullisia puurohetkiä ❤

 

Puu, joka ilmestyi ihan puun takaa

Moni varmasti tietää sen tunteen, kun ennalta-arvaamatta ja yllättäen löytää luonnossa käyskennellessään jonkun ihan uuden paikan.  Uusia metsiä, polkuja tai rantoja pitkin liikkuessa jokaisen kulman takana on uutta. Uutuus tuo mukanaan jännitettä ja joskus myös pientä turvattomuutta, mutta samalla seikkailun ja juurikin hämmästymisen mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen.

Hankoa on helppo rakastaa. Merta ja saaria, karua luontoa saaristossa, meren tuoksua. Vietin erään syksyisen viikonlopun Hangossa, kun kotimatkalla päätin pysähtyä sienimetsälle, josta olin saanut yllättäen vihiä. Sienikori- ja veitsi kädessä tietenkin säntäsin innoissani metsään ja pian kiljahtelinkin jo onnesta, kun täydellinen tatti toisensa perään löysi tiensä koriini. Onnen hurmiossa kävelin pidemmälle ja pidemmälle, kunnes lopulta päädyin meren rantaan. Yhtäkkiä edessä siinti pitkä ja kapea, kauniisti ja rauhallisesti maisemassa kiemurteleva hiekkaranta. Ei ketään missään. Olin todellakin hämmästynyt siitä, kuinka upeaan paikkaan olin päätynyt. En voinut käsittää, etten tiennyt paikasta ennen tätä mitään.

P9025836.JPG

Istahdin hetkeksi rantaan ja tuijotin ulapalle. Pian katse löysi tiensä takaisin sienikoriin, joka näytti siltä että siellä olisi vielä tilaa muutamalle kaverille. Jatkoin matkaa, mutta hetken haahuiltuani sienten maailmassa, päädyin takaisin meren rantaan. Kävelin rantaa aiempaa pidemmälle ja jälleen koin täydellisen yllätyksen. Yhtäkkiä, keskellä hiekkarantaa kohosi muutama pysäyttävän upea mänty. Ensimmäisen männyn takaa ilmestyi toinen vieläkin upeampi, joka puhutteli minua erityisesti. Mänty kasvoi liki rantatörmässä kiinni, seisoen lähestulkoon vain omien juuriensa päällä, mutta kurotellen kuitenkin myös muutamalla paksummalla juurella viereiseen hiekkaseinämään. Maisema puineen oli hurjan kaunis ja sai liikuttumaan. Tunne oli ennen kaikkea löytämisen riemua, tunsin itseni pieneksi löytöretkeilijäksi!

Ihastelin puuta ensin kaukaa, sitten läheltä. Kosketin sen juuria. Kävelin sen ohi, kiersin sen, kurottelin ja halasin. Tämä mänty oikeastaan veti aika sanattomaksi. Siitä taisikin kerta heitolla tulla mun oma voimapuu.

p90257731.jpg

Ootko koskaan tullut ajatelleeksi mikä on sun voimapuu?

Jos haluat itsekin käydä ihastelemassa näitä kuvien mäntyjä, niin ne löytyy Lappohjan virkistysalueelta.

-Ella

Mikä pimeässä pelottaa? – lähde tutustumaan hämärään metsään

Pimeä retki Repovedelle

Syksy on saapunut hämärine iltoineen ja pimeine öineen. Iltähämärässä liikkuessa ja yön pimeydessä retkeillessä mieli kehittelee jos jonkinlaisia jänniä ajatuksia. Näinkö metsässä hahmon? Kiiluiko kuusikossa silmät? Mikä ihme tuolla rapsahti? Moni meistä jännittää pimeällä liikkumista ja luonnossa pimeällä yöpyminen saattaa olla oman pään sisäinen jännitysnäytelmä.

Olimme syyskuussa retkellä Repoveden kansallispuistossa. Retken alkupuolesta tulikin sattumalta ihan pimeä retki. Kaunis aurinkoinen päivä hujahti jonnekkin matkustaessa Repovedelle ja parkkipaikalle päästyämme ilta olikin jo pimennyt. Saatiin siis heti ensitöiksemme kaivaa otsalamput esiin. Lähdimme Kuusijärven parkkipaikalta etenemään kohti Olhavan tuli- ja leiripaikkaa pimeässä ja vieraassa maastossa. Pimeällä polulla kiljahdimme ensimmäisen kerran jo muutaman kymmenen metrin kulun jälkeen, kun iso ja komea sammakko yhtäkkiä hyppelehti jalkojen juurella. Jäimme kuvaamaan sammakkoa ja hihittelemään omalle kiljahdusreaktiolle. Matkalla leiripaikalle aloimmekin miettimään, että mikä siinä pimeässä oikeestaan pelottaa. Pallottelimme ajatuksiamme siitä, mikä metsässä meitä vaanii ja mikä siellä liikkuu sekä sitä, pelkäämmekö molemmat samoja asioita. Oletko koskaan miettinyt, mikä sinua hämärässä tai pimeässä pelottaa vai pelottaako se edes?

IMG_20180920_204829_HHT

Pimeän pelko


Vaanivat pedot ja mörököllit sekä hyökkäävät hiipparit

Kiiluiko metsässä silmät tai hyökkääkö karhu juuri silloin, kun teltasta nousee yölliselle vessareissulle? Vaikka kuinka sitä itsekin haluaisi petoeläimen nähdä, ei niitä omien silmien alle ole retkeillessä vielä sattunut – ei päivällä, eikä yöllä. Kyllä se oma telttakaveri saattaa ennemmin yöllä säikäyttää, kuin peto kiiluvine silmineen ja terävine hampaineen.

Jännittääkö enemmän liikkua metsässä vai kaupungissa? Kannattaakin miettiä, mikä sinua juuri kyseisessä ympäristössä pelottaa ja järkeillä asiat läpi. Kaupungissa liikkuu ihmisiä, myös muita kuin pelottavia hiippareita, eli kaupungissakin voi turvallisin mielin lenkkeillä. Metsässä voi jännittää taas hiukan erilaiset asiat, kuten eläimet, mutta kuten totesimme – niistäkään ei ole ihmiselle haittaa.

Hiipparit hyökkäävät lenkkeilijän kimppuun
Minua pelottaa pimeä enemmän kaupungin puistoissa ja lenkkipoluilla liikkuessa, kuin metsässä liikkuessa. Pelkään etten huomaa hiippareita pusikoissa, jotka sitten hyökäävät kimppuuni hämäristä puskista. Vaikka koitan asiaa järkeillä ei tämä pelko ole hävinnyt. Yleensä kaupungissa kuitenkin liikkuu muitakin, jotka tapauksen näkisivät.
-Kaisa

IMG_20180920_233751IMG_20180920_233902

Eksyminen – maasto näyttää erilaiselta

Eksyminen pimeällä liikkuessa on aiheellinen pelko, mikäli luonnossa on tullut liikuttua vähän. Näitä taitoja voi onneksi treenata ja esimerkiksi suunnistusseurojen iltarasteilla syksyisin pääsee taitoja harjoittelemaan kartan ja kompassin sekä otsalampun kanssa. Pimeällä suunnistuksenkin voi aluksi aloittaa ystävän kanssa, jolloin yhdessä pähkäillen pääsee alkuun.

Pimeällä liikkuessa hyvä apu on nykypäivän teknologia. Karttasovellukset näyttävät sijainnin ja GPS-laitteista voikin tarvittaessa varmistaa ollaanko oikeassa paikassa. Nämä sovellukset ja GPS-laitteet auttavat myös muutoin haastavissa keleissä, kuten lumipyryssä tai sankassa sumussa liikuttaessa. Muistathan vain pitää mukana tapeeksi virtaa laitteissa ja opetella myös kartalla suunnistusta, ettei laitteiden mahdollinen tilttaaminen aiheuta pahaa eksymistilannetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma mielikuvitus värittää pimeyttä

Loppujen lopuksi se on meidän oma pää, joka saa metsän ja lenkkipolut täyteen uhkia ja jännittävyyttä. Pusikoissa lymyää murhaaja, kivi näyttää suurelta ja uhkaavalta möröltä ja kuun valossa kiiltomadot kiiluvat kuin pedon kulmahampaat. Hiiren rapina pusikossa voimistuu päässä jonkun suuren eläimen puuhailuksi. Yhdessä ystävän kanssa näille jutuille voi hymähdellä, ja pienin askelin voi pimeään metsään tutustua ja siellä liikkumista harjoitella. Pimeässä metsässä on ihanaa kun jännitykseltä pystyy nauttimaan tähdistä ja kuutamon loisteesta ja humisevista puista pimenevässä illassa. Nautitaan syksyn illoista ja muistetaan ottaa mukaan lamput pimeällä liikuttaessa. Niin ja heijastimet, ainakin lähellä liikenneväyliä liikuttaessa!

Mikä sua pelottaa tai on pelottanut pimeässä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuhti retkeilijän metsäsienikeitto

Repovedellä retkeillessämme ihanat sieniapajat kohtasivat meitä aivan polun vieressä, emmekä voineet ohittaa noita sieniä pursuilevia mättäitä. Mukaan olimme optimistisina ottaneet summittaiset sienikeittoaineet, joista vitsailimme, että jos ei sieniä löydy niin sitten syödään sipulikeittoa. Ei tarvinnut syödä sipulikeittoa, vaan saimme nauttia tuhtia sienikeittoa auringon pilkahdellessa näköalapaikkaamme.

IMG_20180922_121018

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainekset:

  • n. puoli pakettia koskenlaskijajuustoa (lopun voi käyttää eväsleipiin)
  • 1sipuli
  • 3 kynttä valkosipulia
  • 1 prk kermaa
  • kasvisliemikuutio
  • pieni määrä vettä n. 3 dl, jolla voi huuhtoa kermapurkin
  • maun mukaan metsästä löytyviä sekasieniä (meillä keitossa oli herkkutatteja, suppiksia ja lampaankääpää sekä yksittäinen mustatorvisieni)
  • päälle kuivattuja nokkosen siemeniä

Puhdista ja pilko sienet, paista trangian pannulla sipuli, valkosipulit sekä sienet. Kuumenna kattilassa vesi ja kerma, johon sulatetaan kasvisliemikuutio. Yhdistä neste ja sienet. Anna porista hetken aikaa ja lisää koskenlaskijajuusto. Tarkista maku ja nauti!

Keiton kokkailu on paljon kiinni syöjien määrästä ja löytyvien sienten määrästä, eikä se reseptiikka aina ole niin tarkkaa! Näillä aineilla me saatiin maukas keitto, jolla nälkä pysyi loitolla monta tuntia.

IMG_20180921_152515IMG_20180921_153935IMG_20180921_161537IMG_20180921_161814

#Luontohaaste: Retkiruokaa, kyllä kiitos!

Ruoka maistuu ulkona paremmalta, mutta mikä maistuu just sulle?

Retkiruokailijoita on moneen lähtöön. Me Luontohaasteen naiset ollaan aika herkuttelijoita ja tykätäänkin panostaa retkeillessä hyvään ruokaan. Ollaan koettu alusta asti itse tehty ruoka mieleisimmäksi retkiruokailutavaksi. Tavoitteena on yleensä, että jokaiseen retkipäivään kuuluu myös yksi kunnon jälkiruoka, useimmiten päivällisen yhteyteen. Me ollaan kumminkin vain yhdenlaisia retkiruokailioita, eikä onneksi tässäkään asiassa ole mitään oikeita tai vääriä tapoja toimia. Siksi halutaankin esitellä teille kolme erilaista retkiruokailijaa, joiden tarinoista löytyy takuulla inspiraatiota omien reissuherkkujen suunnitteluun. Me kannustetaan teitä kaikkia jakamaan lempireseptinne ja ruokavinkkinne lokakuun aikana!

Itsevalmisteltuja ravitsevia ruokia sekä leirissä puuhailua vaativia herkkuja
– Kari Ennola

Kuka?

Aloitin retkeilyn partiossa alle kymmenvuotisena. Sittemmin luonnossa liikkumisesta on tullut elämäntapa ja osin myös työ. Maastoöitä minulle on kertynyt sellaiset pari tuhatta.

Millaista ruokaa syöt omilla retkilläsi?

Riippuu retken luonteesta. Vaelluksilla syön yleensä itse kuivatuista aineksista tehtyjä ruokia. Yleensä pyrin melko helppoon valmistettavuuteen.

Aamu menee puurolla, mihin sekoittanut kuivattuja kasviksia. Maitojauhe ja öljy lisäävät puuron ravitsevuutta ja energiasisältöä ja auttavat pitämään nälän loitolla kauemmin. Lounas on yleensä kuivatuista aineksista tehty sekoitus. Talvisin laitan lounaan aamulla ruokatermariin hautumaan, mutta kesäisin lounas on päivän tärkein ateria. Talvivaelluksilla olen yleensä iltaisin tehnyt tukevan päivällisen jälkiruokineen, mutta kesävaelluksilla iltapala on kevyempi, ehkä pelkkä jälkkäri. Näiden päälle tulee tietenkin legieväät: suklaa, pähkinät ja kuivahedelmät sekä talvella metukka.

Melontaretkillä, kun veden kuitenkin joutuu kuljettamaan maastoon, käytän paljon tuoreita aineksia. Vihanneksia, jogurttia munia jne. Melontaretken ruuat ei hirveästi poikkea normaaleista ruuista.

Lempiretkiruokasi?

Retkellä leipominen on hauskaa ja tuoretta leipää ei voita mikään kun on viikko syöty näkkäriä. Reseptinä voin jakaa Huippuvuorilla käyttämäni jäätikkösämpylöiden reseptin, jonka olen oppinut Maija Pukkilalta.

Jäätikkösämpylät

  • 3dl vehnäjauhoja
  • ruokalusikallinen sokeria
  • ripaus suolaa ja sopivasti kuivahiivaa
  • 1dl jäätikkölumesta sulatettua vettä
  • Lisukkeena voidaan käyttää vielä esim. kuivattua porkkanaraastetta tai kaurahiutaleita

Vesi, sokeri ja suola sekoitetaan toisiinsa ja sekaan lisätään kuivahiiva. Veden tulee olla hieman kädenlämpöistä lämpimämpää. Kun hiiva on herännyt, sekaan laitetaan jauhot. Taikina otetaan muovipussissa makuupussiin kohoamaan ja aamulla taikina on valmis paistettavaksi. Paisto tapahtuu paistinpannulla, kattila kantena, miedolla lämmöllä. Puolessa välissä sämpylät käännetään.

Millä herkuttelet retkillä?

Aika usein tapanani on tehdä jälkiruokia ja etenkin makeat tuoreet leivonnaiset kuten suklaamuffinssit ovat varsin hyviä. Bostonkakkua olen leiponut muutaman kerran, mutta se ei ole vielä onnistunut aivan täydellisesti. Letut ja kauraomenapaistos ovat myös hyviä ja helppoja. Hillon keitän reissussa kuivatuista marjoista. Aamuisin ja lounaan kanssa ei yleensä ole varsinaista jälkkäriä, mutta silloin juon teen keksin kera.

Mikä on mielestäsi tärkeintä retkiruoassa?

Ruuan energiasisältö on kai tärkeintä. Kaloreita pitäisi olla vähintään 330kcal / 100g, jotta sitä kannattaa kantaa mukanaan. Ruuan terveellisyys ja makukin ovat viime aikoina tulleet tärkeämmiksi, koska saatan olla useita kuukausia vuodesta retkellä. Maukasta ruokaa pystyy syömään tarpeeksi, mikä erityisesti talviretkillä on tärkeää, koska niillä energiankulutus on niin suurta. Etenkin melontaretkillä pyrin kulinaarisiin elämyksiin.

Karin huikeisiin reissutarinoihin ja kuviin voit tutustua:
http://blogi.ennola.fi/

Susanna Oksanen_Huippuvuoret2017_010.jpg

Kuva: Susanna Mikander

Energiapitoista ja helppoa ruokaa, herkkuhetkiin kuumaa kaakaota
– Heidi Mäkihakola

Kuka?

Heidi Mäki-Hakola, valmistunut erä-ja luonto-oppaaksi, ja opiskelen tällä hetkellä seikkailukasvatuksen erikoistumisopintoja. Töissä Scandinavian Outdoorilla. Takana muutamia yksinvaelluksia ja paljon lyhyitä retkiä. Haaveissa haastavat vaellukset arktisille seuduille, asumattomiin erämaihin ja vuoristoihin. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy myös oppaan töitä. Aina kun on vapaata, niin melon, kiipeilen ja treenaan tulevia seikkailuja varten. Yritän elää hyvää elämää, olla kiva tyyppi, ja olla tuottamatta pettymystä siskojen nuorimmille lapsille joiden mielestä olen vielä aika cool ”seikkailutäti”! 😀

Millaista ruokaa syöt omilla retkilläsi?
En ole kauhean viitseliäs tekemään valmiiksi esim. lettutaikinoita, tai kuivailemaan omia ruokiani (en omista kuivuria, joten siihen, ja suunnitteluun tuhraantuu paljon aikaa, jota taas yleensä ei ole!). Onnekseni kuulun niihin harvoihin ihmisiin jotka oikeasti tykkäävät valmiiden retkiruokien mausta! Illalliset retkilläni ovat siis lähes aina valmiiksi pakastekuivattuja pussiruokia, Real Turmat ja Summit To Eat tällä hetkellä parhaita maistamiani. Pidän myös siitä, että ne ovat hyvin nopeita, kevyitä, eivätkä vie niin paljon tilaa. Säästyn myös tiskeiltä, kun voin syödä suoraan pussista. Tähän tarkoitukseen kannattaa olla pitkä aterin! (esim. Kupilka). Kunhan saan kuivurin, aion kyllä alkaa tekemään enemmän omiakin ruokia.
Jos reissulla on mahdollisuuksia täydentää ruokavarastoa, en ota lähtiessä niin paljon kotoa. Maistelen mielelläni paikallisia erikoisuuksia.

Lempiretkiruokasi?
Kotona en usein syö kunnon aamupalaa, mutta reissussa se on välttämättömyys. Olen pyrkinyt tekemään itselleni aina valmiiksi oman ravitsevan herkkupuuron, jonka pakkaan noin kolmen aamun annoksiin ja tupla minigrip-pussiin (Aina kun yksi pussi tyhjenee, käytän sitä roskapussina, johon taittelen kaikki roskat mahdollisimman pieneksi). Puuron täytyy olla mahdollisimman hyvää, ja vaihtelevaa, että haluan syödä, vaikken tuntisi nälkää. Yleensä sekoitan esim. soijarouhetta, pikakaurahiutaleita, 2-3 pussia kuumakuppi pussikiisselijauhetta (eri makuja), siemensekoitusta, pähkinöitä, mausteita, suolaa… lisäksi erilaisia jauheita/rouheita, kuivattuja marjoja/hedelmiä etc. Aina runsaan voisilmän kera!
Aamupalan pitää olla myös nopeasti valmistettava, joten keitän illalla termokseen valmiiksi veden puuroon ja teehen. En koskaan kanna mukanani tiskipesuaineita, vaan täytän lähes tyhjäksi kaavitun puurokupin kuumalla vedellä ja lusikkaa apuna käyttäen ”tiskaan” teepussilla puhtaaksi. Ei haittaa, vaikka aamuteessä/kaakaossa on hieman puuron (tai muita) jämiä. Varsinkin talvivaelluksilla, missä kuuman veden keittämiseen tuhraantuu aikaa ja polttoainetta, en kannata tuhlata vettä. Samalla tulee juotua lisää nestettä. Itse olen huomannut usein juovani liian vähän vaelluksen aikana, siksi pyrin tasaamaan tilannetta aamuisin ja iltaisin. En lähde liikkeelle ennen kuin olen juonut ainakin yhden litran vettä, plus puuro ja tiskivedet. Sama illalla. Mukanani on aina poretabletteja, yksi kofeiinia sisältävä aamupulloon, päivällä esim. vitamiineja ja illalla paljon magnesiumia ja elektrolyyttejä sisältävä. Poretabletit tekevät vedenjuonnin mielekkäämmäksi, suojaa krampeilta ja keripukilta (:D) ja peittää esim. vedenpuhdistustablettien vienoa sivumakua.

Millä herkuttelet?
Sen sijaan että kantaisin suklaalevyjä mukanani, juon kaakaota! Samalla saan taas nesteytystä. Suklaa kovettuu varsinkin kylmällä, eikä maistukaan enää yhtä hyvältä. Kaakao lämmittääkin. Ensi talvivaellukselle ajattelin ottaa mukaan jotain älyttömän kaloripitoisia suklaatryffeleitä, katsoa miltä ne maistuvat pakkasessa. Viimeksi ostin Lidlistä jonkun espanjalaisen nougatlevyn, joka oli kuin kiinteää nutellaa! Nam! Olen myös herkutellut kaupan voisilmäpullapitkolla. Aamupuuroni on tietenkin myös aika makeaa herkkua, arkeen ehkä liiankin. Teessä yliannostus hunajaa.

Mikä on mielestäsi tärkeintä retkiruoassa?
Ruuan pitäisi olla mahdollisimman ravinteikasta ja täyttävää. Paljon kaloreita! Hyvä, jos ei vie paljon tilaa, eikä paina paljon. En kanna oikein mitään ylimääräisiä herkkuja, vaan lasken aika tarkkaan mitä milloinkin syön. Talvella ahkiossa toki enemmän! Joskus mukana on ns. ”hätävara”, joku sellainen ruoka johon en koske, ennen kuin on pakko, jos vaikka sattuu jotain, tai reissu venyy odotettua pidemmäksi. Tämän piilotan jonnekin rinkan syövereihin. Mukana on esimerkiksi ollut joku aiemmin karmeaksi todettu pussiruoka, tai lakritsia, jota kohtaan en tunne himoa. Muistinkin juuri, että rinkassani on tälläkin hetkellä lakritsipatukka tungettuna olkahihnan väliin!

Heidin huikeisiin seikkailuihin voi tutustua http://reissurohkea.blogspot.com/ blogissa!

IMG-20181002-WA0002.jpgIMG-20181002-WA0003.jpg

Maukasta ruokaa ja suklaan nautiskelua
– Oskari Hokkanen

Kuka?

Olen Oskari, Rovaniemellä asuva ja Turusta kotoisin oleva eräopas. Työkseni teen erilaisia luonto-opastus- ja asiakaspalvelutöitä Lapissa. Harrastan ulkona liikkumista kuten retkeilyä, maastopyöräilyä, suunnistusta ja hiihtoa. Leppoisammista luontoharrastuksista voisi mainita vielä marjastuksen, sienestyksen, lintujen kiikaroinnin sekä nokipannukahvit.

Millaista ruokaa syöt omilla retkilläsi?
Retkiruokani vaihtelee hyvin paljon retkestä riippuen. Yksinvaelluksille ja pitkille retkille otan mukaan kevyttä ja kuivattua ruokaa. Jos seurana (ja kantajina) on muitakin, otan mielelläni mukaan myös paljon tuoreita aineksia. Kalareissuille on mukaan varattava aina perunaa ja sipulia!

Lempiretkiruokasi?
Lempiruokia on vaikka kuinka paljon, mutta viime aikoina on retken ensimmäinen illallinen ollut usein sama makkararuoka, ”Günther”. Se on täydellinen ruoka raskaan vaelluspäivän jälkeen.

”Günther” kahdelle hengelle:

  • Paketillinen Günther-makkaraa (+ ekstra makkarat)
  • 1 paprika
  • 1 sipuli
  • voita
  • 1 pussillinen perunamuusijauhetta
  • 5 dl vettä.

Vuole paistinpannulle tai kattilan pohjalle reilu nokare voita. Pilko pannulle yksi paketillinen ”Günther” bratwurstia. Pilko pannulle myös yksi sipuli ja yksi paprika. Siirrä pannu tulille. Paistinpannun voi tietysti siirtää tulelle jo aiemmin, mutta omasta mielestäni on helpompi aloittaa paistaminen vasta, kun kaikki pilkkominen on jo tehty. Makkaroiden ja kasvisten paistuessa keitä kattilassa puoli litraa (ohjeen mukaan) vettä kiehuvaksi. Kun makkarat ja kasvikset ovat saaneet kauniin paistopinnan, lisää kiehautettuun veteen pussillinen perunamuusijauhetta. Reilumpaan nälkään suosittelen lisäämään noin 100g lisää makkaraa. Itse suosittelen valkosilpulilla maustettua Elsa makkaraa. Voit maustaa ruuan haluamallasi tavalla, mutta esim. suolaa ei ruokaan enää tarvita. Ainekset: Paketillinen Günther-makkaraa (+ ekstra makkarat), 1 paprika, 1 sipuli, voita, 1 pussillinen perunamuusijauhetta, 5 dl vettä.

Millä herkuttelet?
Herkutteluun on minulla aina mukana suklaata. Päivän aikana menee yleensä suklaapatukka tai kaksi. Illalla taitetaan rivi tai kaksi levystä. Aivan harvinaista ei ole, että illan aikana katoaa koko levy. Kylmiin iltoihin kuuluu kuuma kaakao – toisinaan mintulla maustettuna.

Mikä sun mielestä on tärkeintä retkiruuassa?
Retkiruoassa pitää tasapainoilla maun, keveyden ja helppouden välillä. Ruoan on oltava riittävän maukasta, että sitä on kiva syödä ja että retkellä on ylipäätään kiva olla. Huono illallinen voi pilata hyvänkin päivän, mutta usein maastossa onneksi kaikki maistuu hyvältä. Kevyttä pitää myös olla varsinkin pitkillä retkillä. Kuivatut ainekset ovat tehokkaita ja keventävät reppua. Silti otan toisinaan mukaan myös säilykkeitä ja pottuja! Erämaassa olen kohtalaisen laiska kokkaaja. Mikäli ruoanlaittoon tarvitaan kolme eri kattilaa ja 15 eri työvaihetta, niin minulla jää kyllä tekemättä. Oman tyyli löytyy, kunhan tarpeeksi maastossa liikkuu.

IMG-20180930-WA0007.jpgIMG-20180930-WA0006.jpg

 

 

Miten vähennät retkellä roskaa?

Hyvä teko luonnolle – vähennä roskaa

Roskattomuus on aihe josta usein puhutaan ja jota mekin aika ajoin nostetaan mielellämme esille. Välillä tuntuu, että joka paikassa on roskaa ja joskus sitä on jopa vaikea välttää itsekin tuottamasta. Erilaista ”ylimääräistä” roskaa jopa tyrkytetään ostamaan monissa pakkausmateriaaleissa. Roskia löytyy jo luonnostakin häikäilemättömiä määriä. Ei tarvitse kauaa kävellä lähiluonnossa ennen kuin törmää maassa oleviin nenäliinoihin, tupakan tumppeihin, pillimehupurkkeihin, oluttölkkeihin jne.. Järkytyttiin aika paljon syksyisellä retkellä Repovedelle kun nähtiin maassa lojuvia useita kuukautissiteiden roskia. Jotenkin toivottiin, että kyseessä oli ehkä joku pila tai jonkun henkilökohtaisen roskapussin huomaamaton leviäminen.

menkkaroska.jpg

Roskia löytyy kuitenkin myös kaukaisimmilta erämaa-alueilta, toki paljon vähemmän kuin vaikkapa suosituilta retkeilyreiteiltä. On vaikea käsittää miksi joku heittäisi tai jättäisi luontoon yhtään mitään sinne kuulumatonta. Luontoon myös kulkeutuu roskaa muualta esimerkiksi tuulen ja vesistöjen kuljettamana.

Retkeilyn perussääntö: Minkä jaksaa mukanaan täytenä kantaa, jaksaa myös tyhjänä tuoda pois

Jos siis esimerkiksi ruoka on ollut säilyke- tai lasipurkissa tai pakattuna muuhun palamattomaan materiaaliin kuten folioon, olisi oletettavaa, että nämä käytetyt pakkausmateriaalit sujautetaan ruokailun jälkeen takaisin rinkkaan ja viedään mukana kotiroskikselle saakka. Helpommalla toki saattaisi päästä, jos miettisi ruoan pakkaamista eri tavoin jo ennen retkelle lähtöä.

P8125152.JPG

Juomapullo, kauankohan siinä lienee lojunut meren rannassa?

Riittääkö se, että keräämme jälkeemme omat roskat vai pitäisikö meidän kerätä myös muiden roskia? Voiko muiden roskien keräämisestä olla jotain haittaa?

Oletko osallistunut ploggingeihin eli roskienkeräys juoksulenkkeihin?

Kerro miten sä vähennät roskaa retkeillessä ja jaa meille parhaat vinkkisi roskien vähentämiseen! ❤

#luontohaaste

 

Toimi luonnon hyväksi – WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot

Minua on aina kiinnostanut toimia luonnon hyväksi omilla teoillani ja esimerkiksi koitan valita arkeeni ympäristöä säästäviä tuotteita, syödä ilmastoystävällisesti sekä tuen luonnonsuojelun parissa toimivien liittojen ja yhdistysten toimintaa olemalla jäsen. Omilla valinnoilla uskon voivani muuttaa tämän pallon elinvoimaisuutta paremmaksi, pienistä teoista kasvaa suuria, kun niitä on useita. Näiden arjen valintojen lisäksi toivon, että voisin myös tehdä käytännön toimia luonnon hyvinvoinnin tukemiseksi. Kerään toki roskia retkilläni ja huolehdin, ettei omasta retkeilystäni luontoon jää kuin teltan painaumat leiripaikalle sekä jalan tai fillarin jäljet polulle. Useita kertoja olen nähnyt mainoksia WWF:n öljyntorjuntakouluksista, mutta koskaan aikataulu ei ole antanut periksi osallistua. Viime keväänä vihdoin pääsin mukaan öljyntorjunnan peruskurssille ja sain vielä innostettua mukaani kaksi ystävääni.

WWF ylläpitää Suomessa vapaaehtoisia öljyntorjuntajoukkoja, joihin voi liittyä vapaaehtoiseksi kuka tahansa 18–69-vuotias terve henkilö. Toiminta on vapaaehtoista, eikä liittyminen velvoita osallistumaan tapahtumiin. Tarjolla on koulutusta useilla paikkakunnilla vuosittain. Vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot toimivat viranomaisten alaisuudessa ja ohjauksessa öljyonnettomuuden sattuessa.

IMG_20180428_150248

Asun Turussa, jonka kaunis saaristo on ainutlaatuinen luonnoltaan. Saariston sydämmessä mutkittelevat suuret laivat väylillään kuljettaen matkustajia ja rahtia. Oletko koskaan miettinyt, mitä jos ruotsinlaiva kolahtaisi kauniin Ruissalon rantakivikkoon ja öljyä pääsisi veteen, mitä silloin tapahtyuisi? Minä olen, mutten ole ennen koulutusta edes ymmärtänyt millaista tuhoa jo pienikin määrä laivasta karkaavaa raskasöljyä saattaisi saada aikaan.

Vapaaehtoisten öljyntorjuntajoukkojen koulutuksen tarkoitus on kouluttaa vapaaehtoisia rantojen puhdistukseen. Öljy jää kiinni kiviin, kasveihn ja lintuihin, eikä poistu puhdistamatta, ei vaikka emme sitä enää näkisi, mutta veden alla ja pohjassa öljy lymyilee ikuisuuksia tukahduttaen eliöstöä ja kasveja. Suuressa öljyonnettomuudessa öljyä ajautuu ulapalta myös rannoille. Öljyn vaikutuksesta sekä rannoilla, että vedessä olevat kasvit eivät saa auringonvaloa, eivätkä pysty yhteyttämään. Pehmeäpohjaisilla hiekka- ja savirannoilla öljy voi imeytyä maa-ainekseen, jolloin vaikutukset kestävät jopa vuosikymmeniä. Erityisen herkkiä öljylle ovat meillä harvinaiset luonnontilaiset hiekkarannat, joilla tavataan meille harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Vedenalaisissa elinympäristöissä öljy tukahduttaa myös eliöstöä ja mm. katkojen ja siirojen on havaittu häviävän öljyyntyneiltä alueilta nopeasti. Kalojen ravinto katoaa ja mäti sekä poikaset altistuvat öljylle. Täysikasvuiset kalat pakenevat, jos pystyvät. Vesilintujen höyhenpeite ja rannan läheisyydessä viihtyvien nisäkkäden turkki likaantuvat, eivätkä näin enää toimi lämmittävänä. Kylmä ja tukahduttava öljy saavat aikaan eläinten kuoleman.

IMG_20180428_134106IMG_20180428_140645IMG_20180428_140346

Kurssi tarjosi teoriatietoa vesillä liikkuvista laivoista, öljyonnettomuuksista ja niiden vaikutuksista eliöstöön sekä luontoon. Saimme käytännössä harjoitella, miten tällaisen katastrofin sattuessa toimitaan. Oli siinä Ruissaloa ihastelemaan tulleille lauantaikävelyllä oleville ihmisille ihmeteltävää, kun valkoiset haalaripukuiset hahmot puhdistivat hiekkaa turpeesta. Turpeen avulla demonstroidaan, miten öljyä kerätään. Jakauduimme ryhmiin, joita johtivat kokeneemmat ryhmänjohtajat. Suojapukeuduimme ohjeiden mukaisesti ja toimimme ryhmässä tavoitteenamme kerätä öljy pois rannasta isompiin keräysastioihin, jotta se voidaan siirtää jatko keräykseen.

img_20180428_140716.jpgtiimi

Koulutuksen jälkeen olen osa vapaa-ehtoisia joukkoja. Toivon, ettei minua koskaan tarvitse hälyttää paikalle, mutta jos niin ikävästi kävisi lähtisin avuksi muiden vapaa-ehtoisten kanssa, tekemään konkreettista työtä luonnon pelastamiseksi. WWF:n sivuilta löydät lisätietoa toiminnasta sekä koulutuksista. Mikä olisi sulle mieluisa tapa toimia konkreettisesti luonnon hyväksi?

Kaisa

Tekstin tukena käytetty WWF:n materiaalia:
https://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/vapaaehtoistyo/oljyntorjuntajoukot/

#Luontohaaste – Tee hyvä teko luonnolle

Pienet tai suuret teot luonnon hyväksi

Meillä on vain yksi maapallo ja sen hengästyttävän upea luonto – joka antaa meille paljon, mutta emme saa sitä liikaa riistää. On monta tapaa toimia luonnon hyväksi ja se tietenkin kannattaa aina, sillä omilla teoillamme voimme edistää luontomme monimuotoisuutta, suojella sen kirjavaa lajistoa sekä meriä, tuntureita ja maita – niin maailmalla, kuin Suomessakin.

Me halutaan Luontohaasteena omistaa syyskuu sille, että haastetaan jokainen miettimään miten voisi itse toimia luonnon hyväksi teoillaan ja valinnoillaan. Ja myös toimimaan asian eteen.

Me pienet ihmiset voidaan saada suuria asioita aikaiseksi kun teemme yhdessä tekoja luonnon eteen. Oli se sitten pieni tai suuri teko, yhden roskan kerääminen, lajittelun aloittaminen, luonnonsuojelujärjestön tukeminen tai luonnon hyväksi vapaaehtoistoimiin ryhtyminen – jostain on aloitettava.

40359326_884450551744157_6489670557481566208_n.jpg

Luontoa tukevat yhdistykset

Luonnon puolesta toimii monia yhdistyksiä, joilla on missioita tukea luonnon hyvinvointia ja monimuotoisuutta. Yhdistysten toiminnan kautta pääsee usein tositoimiin muun muassa talkoissa työskentelemällä tai tukemalla toimintaa lahjoituksin. Koska yhdistyksiä on nykyään hyvin paljon, onkin mukava selata eri vaihtoehtoja ja tutustumalla toimintaan, päättää mikä olisi itselle sopivin keino toimia ja vaikuttaa.

Hurraa! Suomella on nykyään myös oma virallinen liputuspäivä luonnon hyväksi ❤ Luontohaasteena toimimme mielellämme mukana erilaisissa luontoon liittyvissä yhteistyökuvioissa ja saimmekin toimia viime vuonna Suomi100 juhlavuoden kunniaksi virallisina Luonnonlähettiläinä yhdessä monen muun luonnon eteen upeaa työtä tekevän tahon kanssa.

40438599_316968702410737_8068053029963694080_n.jpg

Roskattomuus – plogging ja roskaton retkeily

Retkeily sinällään ei ole suuressa mittakaavassa juurikaan luontoa rasittavaa toimintaa. Luonnossa liikkuminen sen sijaan useimmiten lisää yksilön hyvinvointia, syventää luontosuhdetta ja antaa jokaiselle paikan olla oma itsensä. Retkeilyssäkin tulee kuitenkin muistaa toimia vastuullisesti ja näyttää omalla esimerkillään vastuullisen retkeilyn mallia myös muille. Käytännön läheistä luonnon hyvinvoinnin edistämistä meille retkeilijöille on roskattoman retkeilyn periaatteet ja niiden opettaminen eteenpäin myös muille. Ideoita roskattomaan ulkoiluun:

  • Lähde aarteenmetsästykseen – kerätkää porukalla tai perheen kanssa luonnosta sekä sieniä, että mahdollisesti eteen sattuvia roskia. Lajitelkaa roskat sen jälkeen oikein.
  • Kokeile ploggingia – maailmalla suosiota saavuttanut plogging yhdistää lenkkeilyn ja roskien keräämisen. Tutustu yhteisretkiin ja lähde mukaan kokeilemaan hauskaa uutta liikuntamuotoa.

 

Arjen teot muuttavat ajattelu- ja toimintatapojamme hiljalleen, mutta pysyvämpään suuntaan

Tärkeää, ellei tärkeintä on valita luontoystävällisiä ratkaisuja omassa arjessa. Joillekkin tapa toimia luonnon hyväksi on kasvissyönnin lisääminen, kun toinen taas valitsee ympäristöystävällisiä tuotteita omaan arkeensa tai lajittelee roskia. Luonnon hyväksi toimiminen on meidän jokaisen meistä vastuulla

40417611_489005344842624_9189314196032978944_n.jpg

Syyskuussa #luontohaaste kerää yhteen konkreettisia tekoja tai hyviä käytänteitä, jotka tekevät hyvää luonnolle.

Mitä sinä aiot tehdä luonnon eteen? Mikä on sinun tapasi toimia? Jaa meidän kanssa ideasi ja ehdotuksesti, voit myös haastaa meidät johonkin tekoon luonnon eteen!