6. Luontohaaste: Lintujen kevätmuutto

Kevät puksuttaa eteenpäin ja muuttolinnut suuntaavat nokkansa kohti pohjoisen pesimäseutujaan. Sitä mukaa, kun lumet sulavat pelloilta ja jäät vesistöiltä, etenevät muuttolinnutkin yhä pohjoisemmaksi. Osa linnuista asettuu Suomeen pesimään ja osa on matkalla vielä pohjoisemmaksi kohti jäämerta ja tundraa.

Seuraavat pari kuukautta ovatkin linnuista pitäville kiintoisaa aikaa, kun hyvältä näköalapaikalta voi havaita päivän aikana jopa tuhansia lintuyksilöitä niiden lentäessä ylitsemme.

Luontohaaste: Lintujen kevätmuutto

  1. Etsi lähistöltäsi lintutorni tai jokin muu korkea tai avara paikka luonnossa, josta voit tähyillä lintuja.
  2. Kiinnitä katseesi taivaalle, puiden latvoihin ja aukeille alueille, kuten pelloille tai vesistöihin. Mitä lintuja havaitset? Käytä tunnistamisessa apuna lintukirjaa tai internetiä.
  3. Kuvaa haluamasi hetki linturetkeltäsi ja kirjaa lintuhavaintosi kuvaan. Jaa kuva instagramissa hashtagilla #luontohaaste tai luontohaasteen facebook-sivuilla.

torniinlintukirja3

Hyvinä muuttopäivinä, etelästä saapuvien lämpimien ilmavirtausten mukana saapuvia joutsenia, kurkia sekä hanhia näkyy kasvavissa määrin niin taivaalla, kuin pelloilla tai rannoillakin. Petolintuja, kuten haukkoja levittäytyy meille myös pikkuhiljaa lisää.
Pienet paikkalinnut, kuten tiaiset, herättävät jo ikkuna auki nukkuvan konsertillaan ja pian lauluun yhtyvätkin etelästä saapuvat peipot, punarinnat ja rastaat.
Lähtölaukaus lintujen kevätmuutolle on siis ammuttu ja tahti vain kiihtyy kohti kesää mentäessä.

kiikaroi x2

kiikarissa

Oletko koskaan käynyt lintutornissa? Lintujen muuttoa on kätevää tarkkailla korkealta, koska silloin näkyvyys on pitemmälle ja usein myös laakeille alueille, kuten pelloille, jonne linnut tapaavat pysähtyä lepäämään. Me kävimme viikonloppuna usealla eri lintutornilla tarkkailemassa lintujen muuttoa. Suomessa lintutorneja on itse asiassa useita satoja, joten lähes jokaisen kaupungin lähistöltä voit löytää tornin.

kiikarit kalliollakalliolla kiikaroimassa

Pakkaa siis tällä viikolla reppuusi kiikarit ja lintukirja jos sellaisia omistat. Lintukirjan voi myös lainata vaikka kirjastosta. Toisaalta ilmankin pärjää hyvin ja tuntomerkkejä voi katsella netistäkin vaikka jälkeenpäin!

Muistakaa, että lyhyillekin retkille voi aina ottaa eväitä mukaan 😉

Mukavia lintuhetkiä toivottaen,

Ella, Kaisa ja Ale

 (Tämän viikon haaste on laadittu yhteistyössä Aleksanteri Siikjärven kanssa, joka laajalla lintutietämyksellään on meitäkin perehdyttänyt aiheen pariin. Haasteen asiapitoisimmat osiot ovat näin ollen Alen käsialaa :))välipala

Kevään vesisateilla lätäköihin pomppimaan!

Tällä viikolla säätilat vaihtelevat rajusti laidasta toiseen. Samassa paikassa saattaa alkuviikolla olla hankikantoa ja loppuviikosta jättimäisiä vesilätäköitä. Eri puolilla Suomea voi myös säätila vaihdella niin auringon määrältä kuin lämpötilaltaankin.

Keväisin sataa usein vettä tai räntää. Vaikka kastuminen on joskus kurjaa, muistuttelen itseäni sateen tärkeydestä; kevät etenee ja luonto saa kaipaamaansa ravinteita. Lapsena rakastin pomppia kumisaappailla vesilätäköissä, niinkuin varmaan suurin osa lapsista. Teini-iässä, ehkä jo vähän salassa, tanssittiin kaverin kanssa sadetanssia, jotta päästäisiin räiskyttelemään vettä oikeen kunnolla. Keksittiin hieno lorukin sadetanssiin. Törmäsin nuoruudessani usein yhteen itselleni vieraaseen naiseen joka rakasti sadetta. Vaikken tuntenut häntä, opin häneltä paljon. Kun satoi vettä, hän pukeutui kauneimpiin vedenkestäviin vaatteisiin ja oli mitä parhaimmalla tuulella. Hän sanoi, että sade on niin kaunis ja symbolinen asia, että ei keksi mitään syytä olla iloitsematta siitä. Usein muistelen tuon naisen asennetta ja yritän ajatella samoin.

Ella

DSC02109

 

5. Luontohaaste: Kevään ensimerkit

Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kevät!

Suomi on suhteellisen pitkä maa, joten kevätkin saapuu eri aikaan eri puolille maata. Tällä viikolla 20.3  on kevätpäivän tasaus, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Tämä on ainakin yhteinen kevään merkki meille kaikille Suomessa.

Luontohaasteessa lähdetään tällä viikolla etsimään kevään ensimerkkejä luonnosta. Ihastellaan kuinka luonto alkaa hiljalleen heräämään kevääseen ja valmistautuu tulevaan kesään.

Luontohaaste: kevään ensimerkit

  1. Lähde luontoon etsimään kevään ensimerkkejä. Kiinnitä katseesi esimerkiksi puiden kukintoihin, taivaan lintuihin, sulaviin jäihin ja lumiin, maasta esiin pilkottaviin kasveihin ja heräilevien eläinten jälkiin.
  2. Kuvaa kaunis, mielenkiintoinen tai sinulle tärkeä kevään merkki tai hetki luonnossa.
  3. Jaa kuva instagramissa hashtagilla #luontohaaste tai luontohaasteen facebooksivuilla (www.facebook.com/luontohaaste/)

image

image

Sääolosuhteilla on tutkitusti vaikutusta ihmisen mielialaan ja terveyteen. Valon määrä, ilman lämpötila ja lumitilanne talvisin vaikuttavat haluihimme lähteä ulkoilemaan ja esimerkiksi harrastamaan liikuntaa. Moni suomalainen kärsii talvella niin sanotusta kaamosmasennuksesta, joka useimmilla helpottaa keväällä, kun valon määrä kasvaa päivittäin. Lisääntyvä valo kohentaa mielialaa ja tasaa päivärytmiä selkeyttäen ihmisen sisäisen kellon toimintaa. Uv-säteily myös käynnistää D-vitamiinituotannon. Keväällä keho tuottaa enemmän testosteronia ja serotoniinin määrä aivoissa kasvaa. Nämä vaikuttavat osaltaan mielialan kohentumiseen ja esimerkiksi sosiaalisuuteen ja ruokahaluun.

Kevät ei ole kuitenkaan kaikille yhtä piristävää ja helppoa aikaa. Joillakin unen määrä saattaa valoisien iltojen vuoksi kärsiä ja ennestään alakuloinen mieliala siitä syystä jatkua tai syventyä. Siksi kevät voi olla myös levotonta ja ahdistavaa aikaa.

Yle uutiset / Ilmasto-opas

imageimage

Viime viikolla.

Aurinko paistoi. Vettä satoi. Lunta suli. Saatiin hiihtää auringon paisteessa. Kävellä saunalle räntäsateessa. Ihastella kirkkaan punaisia auringonlaskuja järven rannalla.

Koulun pihassa lenteli töyhtötiainen. Kyy paistatteli päivää auringossa. Koskikarat sukeltelivat jäiden lomassa koskella.

Pajunkissat kukkivat ja lumen alta paljastui vihreää sammalta. Kukkiakin.

Kevät.

image

Valokuva: Minna Tammesvirta

image

Jos viikolla sataa vettä, laitatko kumisaappaat jalkaan ja pompit vesilätäköissä vai viihdytkö peiton alla katsellen kauniita vesipisaroita ikkunassa?

 

Keväisin terveisin Ella ja Kaisa

Hämärällä pöllöretkellä

Me luontohaasteen parissa hääräävät neidit opiskellaan parhaillaan erä- ja luonto-oppaiksi. Yksi koulutuksen sisällön osa-alue on opetella tunnistamaan muun muassa satoja Suomen luonnossa esiintyviä kasveja ja eläimiä. Tunnettu lintujen asiantuntija Pertti Koskimies kävi luennoimassa koulullamme Suomen linnustosta ja sai meidätkin innostumaan aiheesta entisestä enemmän. Koskimies kuvaili myös Suomen tunnetuimpien ja tavatuimpien pöllöjen tunnusmerkkejä ja kertoi niiden rengastuksesta. Pöllöjen vilkkainta soidinaikaa kestää helmikuusta huhtikuuhun.

Ella pöllöretkellä

Päätinkin eilen lähteä illaksi pöllöretkelle koulun viereisen järven lähimetsiin. Pakkasin mukaan otsalampun ja teetä termokseen. Mukaani lähti myös luokkakaveri. Pimeään metsään voi olla mukavempi lähteä kaverin kanssa. Me katseltiin ihmeissämme punaiseksi taivaan maalannutta auringonlaskua ja tajuttiin kuvakin ottaa vasta ihan loppumetreillä. No, kaikesta ei tarvitse keretä ottamaan kuvia ja hyvä niin.

image

Odoteltiin hetki auringonlaskun jälkeen ja lähdettiin liikkeelle vasta pimeän tultua. Sää oli otollinen: ei ollut kovin kylmä, taivas oli kirkas, eikä tuullut juurikaan. Pysähdyimme noin 500 metrin välein kuuntelemaan metsää ja ihastelemaan tähtitaivasta. Etsimme taivaalta pohjantähteä ja muistelimme erilaisia tähtikuvioita. Pysähdyimme pidemmäksi aikaa ihan järven rannan tuntumaan, jossa aluksi emme kuulleet muuta kuin jossain kauempana humisevan autotien ääniä.

Hetken päästä pimeältä järveltä kantautui tuttua, torvimaista ääntelyä, jonka tunnistimme kuuluvan kansallislinnullemme laulujoutsenelle. Hihittelimme äänen muistuttavan ihan meidän lapsuudesta tutun lastenohjelman, Pelle Hermannin tunnusmusiikkia. Kuuntelimme joutsenpariskunnan äänten kiertävän useamman kerran ympäri järveä. Äänten lähentyessä ja loitontuessa mietin, kuinka intensiivisesti  sitä keskittyy erityisesti ääneen, silloin kun lintua ei lainkaan näe.

Pian kuulimmekin myös huhuilua metsästä. Yksittäisiä huhuiluja ja pieniä piipityksiä sieltä täältä. Välillä useammankin huhuilijan ääni sekoittui muun metsän ääniin. Veikkasimme, että äänet kuuluivat mahdollisesti lehtopöllölle, mutta täyttä varmuutta emme asiaan kuitenkaan saaneet. Äänten kuunteleminen hiiren hiljaa, niiden analysointi ja ylipäätään mystinen tunnelma pimeässä metsässä olivat retken helmiä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan pöllöretkelle heittäytymistä 🙂

image

Vinkkejä pöllöretkelle

Organisoitujen pöllöretkien mainoksia on alkanut näkymään yhä useammassa paikassa. Toki hämärällä metsässä omin päin liikkuminen saattaa jännittää eikä pöllöjen sijaintia välttämättä osata lähteä sijaintamaan. Pöllöretkelle ei kuitenkaan välttämättä tarvitse lähteä kovin pitkälle tai nähdä sitä varten muuten suurta vaivaa. Esimerkiksi huuhkajiahan tavataan välillä ihan kaupunkiasutusten lähistöillä.

Tässä meidän vinkkejä helpolle pöllöretkelle:

  • Lähde auringonlaskun aikaan tai sen jälkeen liikkeelle, joko lähimetsään tai kauemmas. Kävely ja vaikka pyöräily on käteviä ja tarpeeksi rauhallisia tapoja liikkua pöllöretkellä. Huuhkaja ja varpuspöllö huhuilevat aamu- ja iltahämärissä, mutta lehtopöllö vasta pimeän tultua. Otsalamppu tai kännykän taskulamppu on hyvä ottaa mukaan.
  • Pöllöt viihtyvät metsissä. Etsi metsäalue, jonka välittömässä läheisyydessä ei ole autotietä tai asutusta. Metsän reunalta, esimerkiksi aukioiselta alueelta äänet erottuvat selkeämmin muusta metsästä. Myös vesistön, esimerkiksi jäisen järven läheisyydessä on hyvä kuunnella pöllöjen huhuilua, koska jää kantaa ääniä kauempaakin.
  • Pysähtele siis välillä kuuntelemaan metsän ääniä riittävän pitkäksi toviksi, mielellään useammaksi minuutiksi. Parhaiten pöllöjen äänet erottaa lauhalla, tuulettomalla säällä, jolloin puiden humina ei häiritse äänten erottamista metsässä.
  • Kuuletko huhuilua? Varpuspöllö ”piipittää” korkealta ja hennosti, huuhkajan huhuilu on kumea ”huu-u”, lehtopöllön ääntely taas kuulostaa naukuvalta, jopa kissamaiselta. www.luontoportti.com sivustolla voit kuunnella ja verrata erilaisia pöllöjen ääniä keskenään. Kuuntele ainakin varpuspöllön, huuhkajan ja lehtopöllön äänet ennen retkelle lähtöä.

Metsän äänten kuunteleminen on muuten myös tosi hyvää harjotusta kuuloaistille. Siinä pitää korvat laittaa hörölle ja oikein pinnistellä kuuntelemaan sekä läheltä, että kaukaa kuuluvat äänet ja yrittää erottaa muun metsän äänimaailman seasta juuri pöllöjen huhuilua.

Olis tosi hauska kuulla teidän pöllöretkistä, jos sinne innostutte lähtemään tämän kevättalven aikana.

Pöllöterkuin Ella

image

4. Luontohaaste: Lähde hämäräretkelle!

Aamut ovat jo valoisampia ja siitä tunteekin kuinka koko ajan mennään kevättä ja kesää kohti. Iltaisin ja aamuisin on kuitenkin vielä hämärää. Koska enää ei ole kuitenkaan hirveän kylmä, onkin nyt itseasiassa loistava aika kokeilla retkeilyä hämärällä tai jopa pimeällä.

Viikon luontohaasteena onkin lähteä hämäräretkelle. Pakkaa mukaasi jonkinlainen valonlähde: taskulamppu, otsalamppu, lyhty tai vaikka kännykän valo ja lähde ulos ihmettelemään hämärää luontoa. Voit lähteä katsomaan kuutamoa ja tähtiä, kuuntelemaan metsän ääniä tai kokeilemaan millaisia kuvia saat otettua pimeällä. Voit verrata kuulostaako pimeä metsä erilaiselta kuin metsä päivänvalossa.

Ohjeet hämäräretkelle:

  1. Lähde retkelle hämärän tai pimeän aikaan. Suunnittele oman tasosi mukaan retki lähelle tai kauas; esimerkiksi omaan kotipihaan katselemaan tähtiä tai yön yli kestävälle pöllöretkelle. Pakkaa mukaasi haluamasi valonlähde.
  2. Kokeile valokuvaamista hämärässä. Saisiko taskulampun, lyhdyn, kuutamon tai nuotion valosta hämärässä tunnelmallisia kuvia.
  3. Esittele retkikuvasi tägäämällä se häshtägillä #luontohaaste. Inspiroidu muiden kuvista.

hämärällä

Kuva: Jaakko Juntunen

lumikenkäily

Kuva: Jaakko Juntunen

Näkö- ja kuuloaisti tarkkana!

Pimeä ympäristö on jännittävä ja innostavakin retkikohde. Mielikuvitus alkaa helposti laukkaamaan pimeässä, saaden ympäristön tuntumaan ja näyttämään jännittävältä. Oletko retkeillyt pimeään aikaan tai käynyt kuuntelemassa pimeää metsää? Oma pihakin saattaa olla ihan eri näköinen otsalampun valossa seikkaillessa.

image

Miltä taivas näyttää pimeällä?

Kuutamo oli viikonloppuna parhaimmillaan. Alkuviikon kuutamo valaisee vielä selkeinä kirkkaina öinä iltaretkeläisten matkaa. Etenkin lumisessa maastossa kuutamo valaisee yllättävänkin paljon. Tunnistatko tähtikuvioita? Löydätkö taivaalta Otava -tähtikuvion tai vaikkapa Pikkukarhun? Mitä muuta pimeällä taivaalla saattaa nähdä? Ursan -sivuilta  näät, mitä tähtitaivaalla päivittäin tapahtuu. Sieltä löytyy myös perustietoa tähtitaivaan havaitsemisesta ja tähtikartta. Haluaisitko luontohaasteen kautta jakaa jo omaamaasi tietoa eteenpäin muillekkin? Voit kirjoittaa siitä kuvaasi.

17238074_10155653409861393_253328_n(1)

Miltä pimeä metsä kuulostaa?

Tällä hetkellä on myös loistava aika kuunnella metsässä huhuilevia pöllöjä, sillä pöllöillä on parasta aikaa soidinmenot käynnissä. Oletko miettinyt millaisia erilaisia ääniä pöllöt pitävät? Voi lähteä korva tarkkana metsään ihan vain kuuntelemaan metsän ääniä. Täältä löytyy vinkkejä pöllöretkelle innostuville.

Hämärää retkeilyviikkoa kaikille! 😉

-Kaisa ja Ella

DSC01886

Naistenpäivä uiden ja hiihdellen

Me päätettiin viettää naistenpäivä avantouimalla ja hiihtämällä. Yöllä oli satanut lunta ja hiihtoon on loistava keli. Aamut on ihana aloittaa virkistävällä uinnilla ja mikäs sen parempaa kun päivällä tehdä reipas hiihtolenkki ystävän kanssa.

image

image

Talviuinti virkistää aamutuimaan

Talviuinti, avantouinti on jo vanha keksintö ja moni suomalainen sitä harrastaa. Silti avannossa käymiseen tulee aina ”Hyi kamalaa!”- kommentteja. Meillä avanto on ollut aamujen virkistys. Aamu-uinnista tulee loistava fiilis koko päivään.

 

image

Hiihdä laduilla tai umpihangessa

Hiihto on monipuolinen laji, jossa koko kroppa työskentelee. Hiihto mahdollistaa erilaisen etenemisen lumisessa maastossa. Metsäsuksilla voi koluta ja tutkia umpisia metsiä, luistelusuksilla edetä vauhdikkaasti latupohjia kuntoilumielessä ja perinteisillä suksilla hiihdellä laduilla tai vaikkapa järven jäällä. Me ollaan saatu kokeilla talven aikana erilaisia suksia ja hiihtomuotoja. Tänään Ella veteli hiihtolenkin pertsoilla ja Kaisa koulutti uusia tunturisuksien monoja vaelluksille.

image

image

Kävimme katsastamassa läheisen laavun, jolle pysähdyimme juomaan kupilliset kuumaa ja syömään valkosuklaata naistenpäivän kunniaksi!

Itseasiassa teimme yhdellä retkellä kaikki tähän astiset luontohaasteet. Eväät, jälkiä ja hiihtoa ja vielä ystävän kanssa, yllätimme itsemmekin! Tällä postauksella me haastetaan kaikki naiset talviuimaan! Selvitä oman kaupunkisi talviuintipaikat ja pulahda viileään veteen.

image

image

 

3. Luontohaaste: Liikkeelle luontoon

Nyt on luontohaasteen muodossa vuoro näyttää kuinka paljon ja eri tavoin me suomalaiset liikumme talvisessa luonnossa ja jos et vielä ole luontoliikuntaan innostunut, nyt on loistava mahdollisuus haastaa itsensä liikkeelle ulos!

1. Lähde ulos liikkumaan sinulle mieluisan vanhan tai uuden ulkoilulajin pariin yksin tai porukalla.

2. Ota kuva millä tavalla olet liikkeellä ja jaa se instagramissa hashtagilla #luontohaaste tai luontohaasteen facebooksivuilla.

Millaisesta ulkoilusta sinä pidät? Sisältyykö lajiin vauhtia ja extremeä, kunnon kohotusta vai kenties nautiskelua kauniissa maisemissa? Vai onko se keino siirtyä paikasta toiseen? Tällä viikolla esitellään toisillemme mitä kaikkea liikuntaa luonnossa voi harrastaa. Haastekuvien joukosta jokainen meistä voi saada uusia innostuksia ja löytää kokeilemisen arvoisia lajeja, kenties haastaa itsensä kokeilemaan täysin uutta lajia.

dsc_2041

dsc_2082

image

Luonto tarjoaa monipuolisen ja vaihtelevan ympäristön liikunnalle ja mikä parasta, se tarjoaa ilmaisia liikuntapaikkoja omatoimisille ulkoilijoille. Luonnossa liikunta on hauskaa, maisemat vaihtuvat ja maaston muodot sekä olosuhteet haastavat liikkujaa. Tällä viikolla haastamme teidät liikkumaan luontoon ja näyttämään miten monin eri tavoin luonnossa voi liikkua.

17149133_10155641915791393_1769389541_o

dsc_0044_2

Osassa Suomea on vielä täysi talvi joka mahdollistaa mm. hiihtämisen, lumikenkäilyn tai mäenlaskun. Eteläsuomessa ja länsirannikolla on jo kevään tuntua ja polut ovat sulia. Poluilla voikin törmätä jo maastopyöräilijöihin ja juoksijoihin. Monia lajeja voi toki harrastaa ympäri vuoden, vaikkapa sauvakävely ja metsälenkit onnistuvat niin talvella kuin kesälläkin.

Harrastatko liikuntaa yksin vai porukassa? Kuulutko johonkin harrasteryhmään, vai lähdetkö ulos perheen ja ystävien kanssa? Esittele lajisi muille! Nyt on oiva tilaisuus haastaa myös kaverit kokeilemaan sinulle mieluisaa lajia. Vaihtarina voit lähteä kaverin matkaa kokeilemaan sinulle uutta lajia.

hiihto2

 

Loistavaa ulkoiluviikkoa kaikille, näytetään yhdessä kuinka monin eri tavoin Suomi liikkuu luonnossa!

Kaisa ja Ella

retkiluistelu2

Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen

 

 

Jälkiretkellä Ruissalossa

Lähdin Turussa päiväretkelle Ruissaloon. Ruissalon saari on suosittu virkistysalue, joka samalla antaa suojaa runsaalle kasvi- ja eläinlajistolle. Viime viikon lumipyryjen lumesta oli jäljellä enää vain murto-osa. Hetken olin pettynyt; ei lunta, mitä muka löydän täältä? Lunta oli kuitenkin sen verran, että bongasin muutamia lumijälkiä. Lumen alta paljastui vihreää sammalta ja olipa joku eläin sammalilla jo möyrinytkin. Suuren onton puun juurelta löytyi käpyjä, joita joku oli maistellut. Käpytikka koputteli onttoa puuta, eikä ollut moksiskaan tutkimusretkestäni ja valokuvaamisestani.

Kiertelin Marjaniemen lintutornin ympäristöä ja kiipesin torniin maisemia ihastelemaan. Kävin myös Tammenterhon lintulavalla eväitä nauttimassa, vesilinnuista ei vielä ole tietoakaan ja meri on jäässä. Lokit kirkuivat jossain kauempana. Minulle lokkien huuto tuo mieleen kesän. Vaikka ilma oli harmaa sekä kolea ja tutkimusretkeni liittyi lumeen, saattoi pienet auringonpilkahdukset jo lupailla kevättä.

Kuka on kävellyt täällä?

Monet jäljet näyttävät metsässä kovin samanlaisilta, ainakin jos ne ovat yhtään päässeet sulamaan ja levistymään. Mieti kuinka monta varvasta jäljessä näkyy? Koira- ja kissaeläinten jäljessä näkyy neljä varvasta ja näätäeläinten ja karhun jäljessä viisi varvasta. Sorkkaeläinten jäljessä näkyy vain kaksi jälkeä eli sorkan puoliskot.

Jäljistä löytyy materiaalia netista ja kirjoista. Ylen oppimateriaalissa on kuvattu erilaisia jälkiä lumella, jota pääset tutkailemaan tästä. Luonnonvarakeskukselle on materiaalina loistavat valokuvat ja Riistakeskuksen materiaalissa jäljet on kuvattu selkeinä piirros- ja valokuvina. Aiheesta on toki myös kirjoja, jotka saa mukaan metsään. Itselläni repussa kulkee Marcus Wikmanin Lumijälkiopas.

Usein lähiluonnossa liikkuessa löytyy lintujen ja pienten jyrsijöiden jälkiä. Hyvällä tuurilla jälkiä seuraillessa voi löytää myös eläinten koloja lumihangessa. Tänään silmiin ei osunut yhdenkään pienen eläimen jälkiä lumella. Kauris ja peura ovat runsaslukuisia koko maassa, joten niiden jälkiin törmää usein metsässä. Tänään pääsinkin seurailemaan metsäkauriiden jälkiä aitiopaikalle, niitä nimittäin riitti ristiin rastiin ja poluiksi asti. Löytyi tietenkin kauriiden jätöksiäkin, kun niiden polkuja kuljin. Käy katsomassa video metsäkauriiden polusta täältä.

Viime viikolla metsäretkellä lapsia mietitytti, jos metsässä törmää karhuun. Mitä sitten pitäisi tehdä, ja miten toimia. Jutustelimme ja päädyimme siihen, että villieläimet ovat kovin arkoja ja karttavat meitä ihmisiä. Ei siis syytä huoleen. Mietimme minkä kokoiset jäljet karhulla on ja olisi hienoa joskus nähdä tämän metsän kuninkaan suuret jäljet. Kotaretkemme aikana satoi tuoretta lunta, ja kun palasimme kohti autoa läpi talvisen metsän, löysimme uusia tuoreita jälkiä. Metsäkauris ja rusakko olivat juosseet juuri ennen meitä, emmekä onnistuneet niitä näkemään. Tänään kävi samoin, luuulen monen eläimen katselleen minua, mutten nähnyt kuin käpytikan, joka ei minusta piitannut. Metsässä siis riittää vilinää, mutta harva eläin meille näyttäytyy.

Kaisa

2. Luontohaaste: Lähde löytöretkelle lähimetsään!

Me ollaan usein havahduttu siihen, että elämyksiä kokeakseen ei tarvitse todellakaan lähteä kauas, vaan kauneinta luontoa ja yllätyksellisiä seikkailuja voi löytää ihan omasta lähiympäristöstään. Ennakkoluuloton asenne ja hyvä mielikuvitus voivat tehdä lyhyestä päiväretkestäkin unohtumattoman seikkailun. Oletko koskaan pysähtynyt päivittäisen lenkkipolkusi tai kotimatkasi varrella ihmettelemään jälkiä maassa? Kaupunkien läheisissä metsissä liikkuu yllättävän paljon eläimiä, vaikka niitä harvemmin kerkeää näkemään.

Nyt haastammekin sinut lähtemään löytöretkelle lähimetsään! Tarkoituksena on tutkia omaa lähiympäristöä aiempaa tarkemmin, kiinnittäen huomiota erityisesti erilaisiin jälkiin talvisessa metsässä. Haastamme sinut poikkeamaan polulta ja lähtemään seuraamaan löytämiäsi eläimen jälkiä. Selviäisikö liikkumistavan tai jälkien päätekohdan avulla mikä eläin on kyseessä? Jälkiä seuratessasi tarkkaile kuitenkin ympäristöäsi, ettet vain eksy.

fullsizerender-3

fullsizerender-6

Lasketaanko kuinka monet erilaiset jäljet löytyvät lähimetsästä? Voit haastaa esimerkiksi ystäväsi, perheesi, työporukkasi tai koululuokkasi kilpailuun: Kuka löytää eniten erilaisia jälkiä päivän tai koko viikon aikana? Jälkien jättäjän arvuuttelu porukalla voisi olla sekin hauskaa!

Löytöretken ohjeet:

  1. Haasta itsesi lähtemään tällä viikolla löytöretkelle lähimetsään. Haastatko kaverin mukaan?
  2. Pukeudu lämpimästi ja pakkaa reppuusi löytöretkeilijän tavarat: halutessasi eväät, lämmintä juomaa ja istuinalusta taukoa varten.
  3. Suuntaa lähialueellasi valitsemaasi metsään ja ryhdy salapoliisin lailla tarkkailemaan luonnosta löytyviä jälkiä.
  4. Kuvaa löydöksesi tai muu haluamasi hetki löytöretkeltä. Jaa se instagramissa hashtagilla #luontohaaste, liitä @luontohaaste kuvaasi tai jaa kuva suoraan luontohaasteen facebooksivuilla. Voit kuvailla havaintosi, jos keksit kuka tai mikä jäljen on jättänyt.

img_2586

fullsizerender-2

Tiesitkös, että tulitikkuaskia käytetään usein apuna jälkien tunnistamisessa? Aski toimii jäljen koon mittana, jolloin jälki on helpompi erottaa muista saman kaltaisista, mutta eri kokoisista jäljistä. Me tullaan tämän viikon aikana jakamaan lisää vinkkejä jälkien tunnistamiseen. Jos sinulla jo on jotain omia vinkkejä, voit halutessasi jakaa ne muiden kanssa #luontohaaste hashtagilla tai facebooksivuilla. Näin opitaan toinen toisiltamme luontotietoutta.

Taukoistuskelu kiven päällä tai puun juurella sopii löytöretkeilijälle vallan mainiosti! Tauon voi myös pitää riippumattoillessa siinä missä kesälläkin. Retkiriippumatossa kelpaa köllötellä ja tuijotella talvisiin puiden oksiin lämmintä juomaa siemaillen. Ei kuitenkaan kannata jäädä liian pitkäksi aikaa lepäämään, ettet vaan kylmety.

fullsizerender-5

fullsizerender-4

Tätä haastetta, kuten kaikkia muitakin luontohaasteita saa tietysti varioida mielensä mukaan. Mikään ei estä kuvaamasta vaikka omia tai lemmikkisi tuttuja jalanjälkiä 🙂 Kuvata saa myös löytöretkeilijää itseään tai taukohetkeä. Pääasia, että lähdet luontoon ja haastat itsesi havainnoimaan ympäristöäsi aiempaa tarkemmin.

Lähde siis löytöretkelle lähimetsään ja haasta myös muita tarttumaan tämän viikon luontohaasteeseen! Olemme vakuuttuneita, että tulet yllättymään kuinka paljon eläimiä omassa lähiympäristössäsi liikkuu!

Mukavia löytöretkiä, toivottavat:

Ella ja Kaisa

Eväsleipä, retken klassikkoherkku

Eväsleivät ovat kuuluneet minun retkieväisiin ihan lapsesta asti. Leivät voivat olla hyvin simppeleitä ja maukkaita lempi aineksilla täytettyjä sämpylöitä, vähän haastavampia kolmioleipiä, tai nuotiolla grillattavia lämpimiä herkkuleipiä. Tässä postauksessa esittelen mun herkkuleivän, joka on jo lapsuudesta asti ollut mun lemppari. Lapsena en tykännyt makkarasta ja aina kun muu perhe grillasi, minä sain näitä notskileipiä. Toimii myös kun porukassa on kasvissyöjä, itse en ainakaan kasvismakkaroista juurikaan perusta.

Ruohosipulinen notskileipä:

  • reissarityyppinen tumma tai vaalea leipä
  • ruohosipulituorejuustoa
  • juustoa
  • reilusti tuoretta ruohosipulia

Voitele leivän molemmat puolet tuorejuustolla ja leikkaa ruohosipulia reilusti leivän väliin. Laita vielä leivän väliin 4 juustosiivua. Pakkaa leipä folioon ja eväspaikalla laita nuotiolle grillantumaan.

Leipien ollessa tulella on aikaa ihmetellä ympäistöä ja nauttia luonnosta. Tänään sain nauttia lumisateesta, joka isoina hiutaleina teki kaiken niin talviseksi.Läheisellä lintujen ruokintapaikalla kävi kova vilske, kun pihapiirin linnut viettivät kanssani lounashetkeä. Kun leipä on valmis malta jäähdytellä sitä hetki, koska sulanut juusto on hurjan hyvää, mutta kuumaa! Mikä on sun lemppari eväsleipä?

valmisnam