Luontohaaste: Luonto lapsen silmin

Kaikki on heikun keikun, mutta mikäs tämä sitten on?

Lapset tutkivat luontoa silmät suurina ja kysymysmerkkejä ilmassa. Miksi lumi on valkoista, asuuko metsän koloissa joku, miksi sudet ulvovat ja onko ketut koskaan kipeinä? Luonto myös näyttää hyvin erilaiselta pienten ihmisten silmin. Seikkailuja löytyy jokaisen puun takaa ja  pienetkin kallionyppylät ovat suuria Mount Everestejä, joiden valloitukseen lähdetään kumisaappaat jalassa määrätietoisin askelein.

Tällä viikolla, 20.11 vietetään lapsen oikeuksien päivää. Lapsilla on oikeus kysellä, ihmetellä ja hassutella, olla lapsia. Myös luonnossa. Nyt Luontohaaste innostaakin kaikki, jopa meidät aikuiset, ihmettelemään luontoa lapsen silmin! Lähde retkelle lasten kanssa tai itseksesi ihmettelemään mitä kaikkea ympäriltä löytyykään! Käännä katseesi alas maan tasolle ja katsele luontoa uusin silmin – Mitä kaikkea ympäriltämme oikeasti löytyykään?

Luonto lapsen silmin- haasteohje:
Ihmettele ja kysy luontoon liittyviä asioita somessa kuvin ja kysymyksin! Etsitään yhdessä vastauksia ja innostutaan ihmettelemään luontoa ja sen hienouksia!

mato

Miksi toukalla on pilkkuja?

 

miten ötökkä pärjää talvella

Miten ötökkä tarkenee lumella?

Lapsilla on oikeus luontokokemuksiin

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää juhlitaan vuosittain YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (20.11.1989) hyväksymisen kunniaksi. Päivän tarkoituksena on muistuttaa sopimuksen mukaisista lapsen oikeuksista ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä aiheista. Sopimuksessa on neljä keskeistä periaatetta: Syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen ja lapsen näkemysten kunnioittaminen. Vuoden 2017 teemana on lisäksi yhdenvertaisuus. Meidän mielestä kaikilla lapsilla tulisi olla muun muassa yhdenvertainen mahdollisuus rakentaa omaa luontosuhdettaan.

Lapsena koetut luontohetket pysyvät muistoissa pitkään. Muistamme lumiukkojen rakentelua, majaleikkejä, hurjat pulkkamäet ja salaiset metsäpolut vielä aikuisenakin. Nykyään lapset viettävät tilastojenkin mukaan aikaa luonnossa vähemmän kuin ennen. Annetaan me aikuiset lapsille mahdollisuus päästä enemmän ulos luontoon. Luonnossa lapset saavat temmeltää ja kiipeillä, seikkailla ja ihmetellä. Lasten ihmettelyä ja toimintaa voi ohjata, mutta annetaan lasten myös touhuta ja kokeilla vapaasti. Voidaan rakentaa yhdessä majoja tai tutkia luontoa, tunnistaa kasveja ja ihmetellä ötököiden elämää.

WhatsApp Image 2017-08-15 at 22.12.02

Miten saaret pysyvät paikoillaan?

Aina aikuinenkaan ei osaa vastata lapsen kysymyksiin ja tarvitaan ehkä ammattilainen vastaamaan. Lähettäkää meille viikon aikana kinkkisiä kysymyksiä ja me koitamme vastata ainakin osaan kysymyksistä – mikäli emme itse osaa, koitamme löytää ammattilaiset vastaamaan. Vastauksen haemme ainakin näihin lasten lausumiin kysymyksiin: Miten saaret pysyvät paikoillaan? Mitä madot syövät, missä niiden suu on ja eikö niillä mene multaa suuhun, kun möyrivät maassa? Nukkuvatko muurahaiset?

likiläheltä

Terkuin:

Luontosalapoliisit Ella ja Kaisa

Mainokset

Luontohaaste: Luonnossa liikkujan ensiapupakkaus ja -taidot

Ensiapupakkaus

Onko sinulla retkeillessäsi mukanasi ensiapuvälineitä? Jos on, niin mietitkö ikinä, mitä olisi järkevä pakata mukaan? Luontohaaste haastaa jokaisen retkeilijän päivittämään ensiapulaukkunsa niin, että se palvelee juuri sinun retkeilytarpeitasi. Pitkillä reissuilla on otettava paljon enemmän varustetta mukaan, kun taas lyhyille retkille riittää pienempi pakkaus. Luontohaaste vinkkaa tällä viikolla millainen on hyvä ensiapupakkaus ja mitä sen sisältä löytyy. Tsekkaa vinkit ja päivitä omat varusteesi! Pohdi myös onko omat ensiaputaitosi hyvässä muistissa vai olisiko tarpeen päivittää taitoja ensiapukurssilla? Kun liikumme metsissä, poluilla ja välillä saatamme olla hyvinkin etäällä asutuksesta, on retkeilyturvallisuuteen ja -ensiapuun perehtyminen ensiarvoisen tärkeää.

Päivitä ensiapulaukkusi – Tsekkaa Luontohaasteen vinkit ja päivitä omat ensiapuvarusteesi! Tägää #luontohaaste instgramissa tai kommentoi teemaan liittyen Facebookissa!

 

ea1

Mitä ensiapupakkauksessa tulisi olla?

Kun mietitään mitä ensiapuvälineitä pitäisi retkeilijällä olla mukanaan, on tärkeää miettiä minne ollaan menossa, kuinka kauan ollaan retkellä ja millaisella porukalla? Liittyykö harrastamaasi luontoliikuntalajiin erityisiä riskejä, jotka pitäisi huomioida?

Haastateltavaksi saimme ensiapu- ja terveystiedon kouluttajan Paula Forsbergin. ”Perusensiapuvälineinä itselläni on mukana retkillä haavan hoitoon tarvittavat tuotteet – verenvuodon tyrehdyttämiseksi, haavan puhdistamiseksi sekä haavan hoitoon/sitomiseen tarvittavat välineet. Lisäksi mukaan tarvitaan tuki- ja liikuntaelinvammojen hoitoon kylmää ja tukisidettä sekä rakkolaastareita. Mukana on hyvä olla myös avaruuslakana tms. tuulen ja kylmän suoja, mikäli lisäapua joudutaan odottamaan tai ensiapua tarvitsevan henkilön pitää levätä hetki aloillaan. Ensiapulaukkuun en yleensä lyhyillä retkillä ota mukaan lääkkeitä, mutta pidemmillä retkillä ne pitää miettiä ryhmän ja retken mukaan. Jokaisella pitää tietysti olla mukana omat lääkkeet perussairauksiin. Lisäksi mulla on ea-laukussa punkkipihdit, pinsetit ja sakset sekä erilaisia voiteita kuten kortisonivoide, Bacibact, Abilar-pihkasalva. Ulkona liikkuessa on hyvä sekä talvella, että kesällä pitää mukana myös aurinkorasvaa”, opastaa Paula. Perustarpeet tulisikin löytyä jokaisen retkeilijän ensiapulaukusta.  ”Lisäksi otsalamppu on hyvä olla mukana lyhyilläkin retkillä ja varaotsalamppu pidemmillä reissuilla”, luettelee paljon retkeilevä Paula.

ea5

Retkeilijän ensiapupakkaus:

  • Ensiside
  • Puhdistusaine (juomavesikin riittää)
  • Laastareita
  • Teippiä
  • Sideharsotaitos- ja rulla
  • Kylmäpakkaus
  • Tukiside
  • Rakkolaastareita tai keinoihoa
  • Avaruuslakana
  • Punkkipihdit
  • Pinsetit
  • Sakset
  • Erilaisia voiteita kuten kortisonivoide, Bacibact, Abilar-pihkasalva
  • Aurinkorasvaa
  • Urheiluteippiä
  • Otsalamppu
  • Kyypakkaus tai vastaava

Pakkaa ensiaputarvikkeet vedenpitävään pakkaukseen tai pussukkaan (drytube), jolloin välineet pysyvät hyvinä kelillä kuin kelillä. Muista pitää ensiapupakkausta aina mukanasi ja helposti saatavilla, myös vaihtaessasi vaikkapa retken aikana isommasta rinkasta pienempään päiväreppuun.

ea8

Kursseilta varmuutta toimintaan

Tärkeintä ensiapuasioissa on tiedostaa omat taitonsa ja hakea lisää osaamista mikäli tuntuu, että taidot ovat ruosteessa tai viime kurssista on jo kulunut aikaa. Paula suosittelee jokaiselle retkeilijälle vähintään EA1- kurssia. Kursseja löytyy myös kohdennetusti luonnossa- ja vesilläliikkujalle. Retkeilijälle suunnattuja kursseja ovat myös WAFA eli Wilderness advanced first aid -kurssit, jotka antavat valmiudet hätätilanteisiin, vaikeissa olosuhteissa retkeilemiseen ja auttamiseen improvisoituja välineitä apuna käyttäen. Näitä kursseja suositellaan, mikäli retkesi suuntautuvat kauas asutuksesta, jonne avun saaminen saattaa viedä kauan tai olosuhteet ovat erityisen haastavat.

ea2

Omien ensiaputarvikkeiden ajantasaisuus ja kunto kannattaa tarkastaa säännöllisin väliajoin ja oikeasti pohtia, millaiseen retkeilyyn soveltuu minkäkinlaiset ensiaputarvikkeet sekä mikä on riittävä taitotaso niiden käyttämiseen. Tiedätkö mitä kaikkea ea-pakkauksessasi on ja osaatko käyttää kaikkia tarvikkeita oikein?

Turvallisia retkiä toivottaen,

Ella, Kaisa ja Paula

Blogiteksti on tehty yhteistyössä Paula Forsbergin kanssa. Paula toimii ensiavun- ja terveystiedonkouluttajana ja on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja erä-ja luonto-opas.

Lisää aiheesta ja tietoa kursseista löydät:

http://www.luontoon.fi/retkeilynabc/turvallisuus/hatatilanteet/ensiapu

http://www.ensiapukoulutus.fi/fi

 

 

 

 

Luontohaaste: Isänpäivä retkeillen

Isän, vaarin tai lasten kanssa retkelle

Tällä viikolla vietetään isänpäivää. Luontohaaste toivoo isien, vaarien ja perheiden ulkoilevan yhdessä ympäri vuoden, mutta erityisesti isänpäivä on oiva päivä lähteä yhteiselle retkelle. Voisiko isänpäivän kahvit juoda laavulla tai ennen kakkukahveja kiertää läheinen luontopolku porukalla? Olisiko yhteinen retki odotettu isänpäivälahja?

Meille omat isämme ovat todella tärkeitä ja he ovatkin innostaneet ja rohkaisseet meitä retkeilyn pariin. Isillä ja isoisillä on paljon tietoa luonnosta, retkeily sekä luonnossa liikkuminen on monelle miehelle ollut osa lapsuutta ja nuoruutta. Jakakaa tietoa nuoremmille sukupolville, pojille ja tytöille, viettäkää mukavia hetkiä yhdessä ulkoillen, sillä tällaiset yhteiset hetket pysyvät muistossa ja saattavat innostaa ja rohkaista lähtemään luontoon jatkossa tai jopa kantaa läpi elämän.

Luontohaaste haastaa: Isänpäivä retkeillen
Kutsu isä tai isoisä retkelle tai ota lapset mukaan luontoon. Jaa kuvia ja tunnelmia yhteiseltä luontoretkeltänne #luontohaaste tägillä instagramissa tai Luontohaasteen facebookissa.

DSC02173

Isältä tyttärelle / Kaisa

Lapsena kesät vietettiin saaressa. Mökillä oltiin ulkona ja touhuiltiin luonnossa koko perheen voimin. Saaressa on rakennettu minun luontosuhdettani metsässä seikkaillen ja rantoja kulkien. Luonnossa liikkuessa oppii aina jotain uutta ja näkee hienoja paikkoja, niin lapsena kuin nykyäänkin. Talvisin matkustettiin perheen kanssa pohjoiseen hiihtämään ja tietenkin laskettelemaan. Hiihto ei ollut lempparipuuhaa ja vanhemmat saivat vetää ladulla perässään kiukuttelevaa teiniä, joka olisi tahtonut ainoastaan lumilautailla. Kiitos vanhemmille, kun veditte perässä, sillä näistä kaikista retkistä on ihania muistoja, jopa hiihtoladulta.

Isä on aina sytyttänyt nuotion, kokkaillut eväitä, suunnitellut pieniä retkiä ja puuhastellut ulkona. Ulkona on yhdessä touhuttu monenlaista ja liikuttu pitkinrantoja ja saaren polkuja. Nämä kaikki luontokokemukset, ja retkimuistot ovat tehneet tehtävänsä ja kantaneet nykypäivään.

Aikuisiän kynnyksellä ei oma kiinnostus enää luontoon ollut samanlainen. Muut asiat elämässä nousivat pinnalle, kun opiskeluiden perässä muutin uuteen kaupunkiin. Samaan aikaan isäni alkoi retkeillä enenevässä määrin. Kuuntelin isän huikeita retkitarinoita eräopaskoulusta, sekä muilta reissuilta ja innostus kasvoi myös itsellä. Jospa minäkin voisin! Isä innostui erityisesti melonnasta sekä talviretkeilystä ja haki kursseilta osaamista ja retkiltä kokemusta toteuttaa vaativia reissuja. Ja kas kummaa, huomaan innostuneeni samoista retkeilyn muodoista, melonnasta ja talviretkeilystä. Vasta omien retkikokemusteni kautta voin edes osittain ymmärtää isäni seikkailuja.  Tulevana talvena aiomme toteuttaa ensimmäisen yhteisen talvireissun, hiihtovaelluksen, josta olen todella innoissani!

Vaikka tulevalla viikolla en retkelle isän kanssa ehdikkään, niin yhteisiä retkiä on tulossa aivan varmasti, sekä molemmille paljon sellaisia seikkailuja, joista voimme turista yhdessä. Välillä tuntuu, että muu perhe tylsistyy meidän ainaisista retkeilyhöpötyksistä, mutta meitä kahta se yhdistää. On huippua, kun voimme jakaa reissukokemuksia, voin oppia uutta isältä esim. jääkarhuvahdeista, voimme jakaa vinkkejä varusteiden hankintaan, miettiä uusia reissuja, keskustella ruokien kuivatuksesta sekä parhaista retkiruuista. (Tiedän, kuulostaa monista tylsältä!) Isä aina rohkaisee ja innostaa retkille, kun äiti jännittää mun seikkailuja! ❤

Hyvää isänpäivää rakas isä, olet huikea seikkailija!

❤ Kaisa

2014_06_07_9999_16[2]

Suomen rannikon melonta 2014 Kuva: Aili Santahoma

IMG_4199

Sarek hiihtovaellus 2016 Kuva: Kari Ennola

IMG_4229

Sarek hiihtovaellus 2016 Kuva: Kari Ennola

 

Isältä tyttärelle / Ella

Isä on aina ollut oman tiensä kulkija. Minä taas selkeästi isän tyttö ja kyllähän sen huomaa monestakin asiasta. En oo varmasti ainoa nainen, joka pitää omaa isäänsä supersankarina. Isältä oon oppinut paljon ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta toteuttaa itseään. Isän esimerkin kautta oon ymmärtänyt, että maailma on oikeastaan täysin avoinna sille, joka uskaltaa heittäytyä ja seurata unelmiaan. Elämästä voi nauttia, mutta oma napa ei oo koskaan keskiössä vaan myös omalla intohimoisella tekemisellä voi inspiroida muita, sen kautta myös auttaa ja löytää ympärilleen saman henkisiä ihmisiä. Me käytiin lapsena viikottain koko perheen kesken yhteisellä retkellä, oli se sitten retki lähipuiston luistelukentälle tai yhdeksi yöksi mökkimaisemiin. Muistan, että ulkona tehdyissä retkissä ja etenkin telttaöissä oli sekä jännityksen, että vapauden tuntua. Tutkin ja tarkastelin ympäristöä hetken ensin etäältä ja pian innokkaana yltä päältä kädet mudassa tai varpaat rantavedessä. Äitikin oli tyytyväinen, jos vaatteet olivat kuraiset kotiin saavuttaessa. Läpi nuoruuden ihastelin ja hämmästelinkin isän seikkailuja. Isä harrasti riippuliitoa ja äiti aina jännitti kotona miten käy. Riippuliitoharrastuksen jälkeen tuli tilalle uusia harrastuksia, toinen toistaan hurjempia. Isä oli aina ihan innoissaan, etsi tietoa, kävi kursseja ja harjoitteli uusia taitoja.

Mun täysi-ikäisyyden kynnyksellä isä pyysi mukaan ensimmäiselle yhteiselle pidemmälle vaellukselle. Vaikka nautinkin hurjasti, oli alkutaival ja näin jälkeenpäin mietittynä koko ensimmäinen viikon retki tahmeakulkuista. Odotin joka päivä ennen kaikkea illan yöpymispaikkaan perille pääsyä ja isä koitti opettaa, että ”ei se määränpää vaan se matka”. Sisäistin tuon lauseen vasta muutaman vuoden kuluttua seuraavilla yhteisillä reissuilla. Kuin suuri lamppu olisi syttynyt päässä, kun vihdoin oivalsin nauttia myös matkan taittamisesta, eikä päämäärästä enää tullut orjallinen tavoite. Samalla harjaannuin olemaan itselleni armollinen ja myöntämään, että joskus tavoitteet eivät toteudu ja silti reissusta voi tulla ihan ikimuistoisen upea. Sama pätee koko elämän mittaiseen seikkailuun. Me ollaan retkeilty aikuisiällä toistuvasti yhdessä, isä on parasta retkiseuraa, koska tuntuu, että joka kerta opin valtavasti uutta. Parhaat yhteiset hetket retkillä on liittyneet haasteisiin, epäonnistumisiin ja niiden kautta suuriin oivalluksiin.

Oon ylpeä isästä, ennen kaikkea avoimesta, ymmärtäväisestä, suvaitsevaisesta, kiitollisesta ja nöyrästä asenteesta elämään. Isä muistuttelee usein, että jos saadaan herätä aamulla terveenä ja katto päämme päällä, voidaan olla onnellisia ja kiitollisia, koska silloin lukeudutaan maailmaan onnekkaimpiin ihmisiin. Hyvää isänpäivää rakas isä ❤

❤ Ella

aba1

aba4

leon tina jeini izi ella aviv_0015

Luontohaaste – Näy ja näe pimeässä!

Näkeekö sinut pimeässä?

Kelloja siirrettiin viikonloppuna taaksepäin ja päivät lyhenevät iltojen pimetessä yhä aikaisemmin. Ensilumi antoi viime viikolla lähes koko maalle esimakua tulevasta talvesta, mutta suli paikoitellen pian pois jättäen kaihoisan odotuksen. Marraskuu on ovella ja nopean luonnon valon vähenemisen myötä meidän tulisi kiinnittää omaan näkyvyyteen enemmän huomiota, etenkin siellä missä on liikennettä tai missä liikkuu myös muita ihmisiä. Retkeilijän täytyy pimeällä nähdä ainakin itse eteensä, mutta tarvitseeko yksin luonnossa liikkuvan näkyä myös muille? Minkälainen heijastin tai valo sinulla on kaupungissa, kaupunkiluonnossa tai retkellä? Jaa parhaat vinkkisi!

Tartu Luontohaasteeseen ja toimi esimerkkinä muille:

  1. Kerro miten sinä NÄYT tai NÄET hämärällä tai pimeässä.
  2. Tägää #luontohaaste instagramissa
  3. Haasta kaikki ystävät ja tuttusi mukaan, levitetään yhdessä tärkeää asiaa!

heijastin header

NÄY – Heijastin on halpa henkivakuutus

Kaupungissa on paljon liikennettä, johon heijastimeton jalankulkija hukkuu nopeasti. Jo pienikin heijastin näkyy esimerkiksi autoilijan valoissa yli 200 metrin päähän, kun taas ilman heijastinta auto tai pyöräilijä huomaa jalankulkijan valoissaan vasta alle kymmenen metrin päässä. Vuoden pimeimmän vuosikolmanneksen aikana loka-tammikuussa Liikenneturva.fi -tilaston mukaan sattuu lähes puolet jalankulkijoiden kaikista henkilövahingoista. Erityisesti suojateillä tapahtuneet henkilövahingot keskittyvät näille kuukausille: yli puolet jalankulkijoiden vammautumisista suojateillä on kolmen edellisen vuoden aikana sattunut kyseisenä aikana.

Tiesitkö, että jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö? Sen keksi Pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti 1940- ja 1950-lukujen taitteessa, kun hän ryhtyi rakentamaan heijastinkolmiota hevoskärryään varten. Hän keksi liimata kaksi ajoneuvoheijastinta yhteen ja ripustaa sen roikkumaan. Heijastimet yleistyivät Suomen lisäksi muissakin Pohjoismaissa 1950‑luvulla. Heijastimia on nykyään useita erilaisia, roikkuvien rinnalle on tullut moneen makuun sopivia vaihtoehtoja. Vaikka heijastimia on paljon erilaisia, käyttää heijastinta tilastojen mukaan jalankulkijoista vain noin puolet.

Heijastimia on hyvä olla useita, jokaisessa takissa omansa, jotta niitä ei tarvitse siirrellä edes takaisin ja riski siirtämättä jättämisestä kasvaa. Tärkeää on, että heijastin näkyisi suojatietä ylittäessä molempiin suuntiin, sekä kulkijan oikealle, että vasemmalle puolelle. Siihen perustuu myös roikkuvan heijastimen ajatus, liikkuessaan tarpeeksi pitkällä narulla heijastin heiluu ja näkyy kävelijän molemmille puolille. Vaihtoehtoisesti kiinteitä, ns. ei heiluvia heijastimia olisi hyvä olla molemmilla puolilla vartaloa, esimerkiksi molemmissa ranteissa. Minkälaisia heijastimia sinä käytät?

WhatsApp Image 2017-10-29 at 20.19.36

NÄE – Luonnossa liikkujan valonlähteet

Heijastin on erityisesti kaupungissa tärkeä, mutta tarvitseeko retkeilijä ja luonnossa liikkuja heijastinta tai valoa? Heijastinta tärkeämpää on kantaa mukanaan jonkinlaista valonlähdettä, joka on olennainen apu ja turvallisuutta lisäävä retkeilijän perusvaruste. Nykyään useimmilla retkeilijöillä on mukanaan otsalamppu, jota tavataan säilyttää paikassa, josta sen saa kätevästi napattua pimeän tullessa. Tai mielellään asetella otsalle valmiiksi jo vähän aikaisemmin. 😉 Otsalampulla näkee tietysti eteensä matkaa taittaessa hämärällä ja illan pimetessä leirissä touhutessa. Otsalamppu pysyykin tiiviisti retkeilijän lähellä koko pimeän ajan ajan. Teltassa nukkuessa lampun voi asettaa kattonaruihin roikkumaan tai käden lähettyville, jos esimerkiksi vessahätä yllättää yön aikana. Osa nukkuu lamppu otsalla koko yön.

Heijastimen käyttö on luonnossa liikkuvien keskuudessa vaihtelevaa. Joidenkin mielestä se on tärkeä turvallisuustekijä esimerkiksi pelastusturvallisuuden kannalta. Leirissä liikuttaessa telttanaruihin ja muihin mahdollisiin kompastumispaikkoihin on järkevää kiinnittää esimerkiksi pieniä heijastinnarun pätkiä. Myös jo itsessään heijastavaa narua voi käyttää leirin rakentamisessa.

DSC03301DSC03472

Leirinuotio on kuitenkin perinteisin valon ja lämmön tuoja retkeillessä. Lisäksi siinä voi valmistaa ruokaa ja kuivattaa kosteita tai märkiä vaatteita. Talvisin ruokaa saatetaan valmistaa myös teltan sisällä erityisillä retkikeittimillä (joka kuuluu ahkiossa vedettävään retkikeitinlaatikkoon), jolloin ruokaa valmistaessa on tärkeää valaista eteensä ja nähdä mitä käsillään tekee. Leirivaloja on lisäksi esimerkiksi sellaisia jotka ripustetaan leirin ulkopuolelle tai teltan sisälle katossa olevaan naruun. Perinteinen taskulamppu toimii myös loistavasti leiriolosuhteissa, mutta nykyään otsalamput taitavat olla erityisesti retkeilijöiden suosiossa. Valo on hyödyllinen lisäksi kaikenlaiseen muuhun puuhasteluun leirissä ja teltassa, kuten kirjojen lukemiseen, varusteiden korjaamiseen, korttien pelaamiseen jne.

Minkälaisista leirivaloista sinä pidät? Onko valon tehokkuus, lampun keveys vai kestävyys sinulle tärkeitä ominaisuuksia? Käytätkö heijastimia retkeillessäsi? Miksi tai miksi et?

DSC04351.JPG

Minkälaisia heijastimia sinä käytät kaupungissa tai retkeillessäsi? Entä poluilla juostessa, pyöräillessä, hiihtäessä? Minkälaiset heijastimet laitat lapsellesi tai lemmikille? Entä mitkä ovat retkeilijänä luottovalosi? Jaa kokemuksesi ja parhaat vinkkisi, haasta kaverit mukaan ja innostetaan toisiamme tärkeän asian äärelle! Loistavaa viikkoa!

-Luontohaastajat Ella ja Kaisa

36. Luontohaaste: Liiku poluilla

Hiphip, mars syksyisille poluille!

Polkuja löytyy kaikkialta. Puistoissa on lyhyitä oikopolkuja, metsissä polut muodostavat laajojakin verkostoja risteyksineen, on salaisia polkuja, jotka ovat vain syntyneet metsään ja on merkittyjä polkuja, joilla kuljetaan paljon. On leveitä helppokulkuisia polkuja ja kapeita mutkittelevia polkuja. Välillä polku haastaa kulkijaa kivillä sekä juurakoilla, kun toisaalla maasto on helppokulkuista, jolloin katseen voi nostaa ylös ja ihastella maisemia. Poluilla kulkiessa usein tuijottelee edessä kiemurtelevaa uraa, minne ja miten se ikinä meitä viekään. Polut ovat innostavia, haastavia, lempeitä ja aina erilaisia. Se miten polulla liikuu, muokkaa polkua. Maastopyöräilijän tai polkujuoksijan vauhdikas eteneminen vaatii kulkijalta ja polulta yhteistyötä, kun taas rauhallinen vaellus antaa aikaa ihastella polun elämää ja sen kulkemista. Nyt on aika kirmata syksyisille poluille! Luontohaaste haluaa tietää, millainen on sinun lempparipolkusi ja miten siellä liikut? Kerro se meille kuvin ja tarinoin.

Liiku poluilla -haasteohje:

  1. Laita ulkoiluvaatteet päälle ja lähde ulos ovesta, sinne missä pääset polulle.
  2. Kulje polkua omalla mieluisalla liikkumistavallasi, nauti liikunnasta ja raittiista ilmasta!
  3. Jaa tunnelmat polulta kuvin ja tarinoin, miksi valitsit juuri kyseisen polun ja millä tavoin siinä liikuit?

IMG-20171014-WA0026tiina poluillapolku vie

Poluilla voi liikkua monin tavoin

Poluilla liikkuessa tasapaino saa hyvää treeniä, kun polkujen epätasainen maasto haastaa nilkkojen lihaksia ja teemme huomaamattamme monia tasapainoa treenaavia liikkeitä.  Jos arkinen kävelylenkkisi kulkee kävelyteillä, muuta se tällä viikolla kulkemaan edes osittain poluilla. Poluilla kävelyn ja rauhallisen patikoinnin ovat haastaneet muun muassa polkujuoksu ja maastopyöräily. Sauvakävely on kestosuosikki, ja sauvakävelijöihin törmääkin poluilla edelleen usein. Kuntoilumielessä sauvakävely on tehokas koko vartaloa aktivoiva laji.

patikointi

Polkujuoksu on saavuttanut suuren suosion. Polku on alustana pehmeämpi, kuin esimerkiksi asfaltti, joten se on myös hellempi alusta alaraajojen kuormitukselle. Poluilla juoksu on raskaampaa ja polut haastavat meitä erilaisin maaston muodoin saaden meidät huomaamattamme tekemään tasapainotteluliikkeitä, hyppyjä ja mutkitteluja. Poluilla juokseminen tuo loistavaa vaihtelua juoksuharjoitteluun. Syksyn tullen poluilla juoksijan kannattaa ottaa otsalamppu matkaan, ettei pimenevä ilta yllätä. Mitäpä, jos kokeilisit tällä viikolla juosta poluilla?

Maastopyöräily on hauskaa hommaa. Syksyisillä kosteilla poluilla fillarointi on jännää puuhaa, jossa hiki ja kura lentää. Monet polut soveltuvat maastopyöräilyyn, mutta aloittelijan kannattaa aloittaa helppokulkuisemmista poluista ja metsäautoteistä, jolloin pääsee vauhdin hurmaan.

DSC_0006DSC_0019DSC_0038kaisapolku

Polut tarjoavat meille ilmaisen liikuntapaikan luonnon keskellä. Ota koppi haasteesta ja lähde liikkumaan, sillä luonto voi innostaa meistä jokaisen liikkumaan terveyttä edistävästi. Miten sinä liikut poluilla? Vauhdilla, rauhassa, fillarilla vai tossuilla? Innostetaan muutkin liikkumaan ulkona!

Kaisa ja Ella

P.S. Ikinä ei tiedä, mitä poluilla voikaan tulla vastaan, joten kannattaa pitää muovipussi taskussa! Suppilovahveroita oli polkujen varsilla niin paljon, että maastopyörälenkki oli aivan pakko keskeyttää. 😀

DSC_0027

 

 

Retkiruokaa: Mutakakku trangialla

Hemmottele itseäsi tai yllätä retkikunta herkkukakulla!

Joskus retkellä kaipaa erilaisia haasteita, toisinaan me halutaan haastaa itsemme myös ruokapuolessa. Etenkin talvisin, kun pimeä koittaa varhain, voi ruoanlaittoon jäädä ihana pitkä ilta aikaa! Kakun valmistamiseen saa helposti kulumaan aikaa jo kotonakin, joten ei tämä homma retkelläkään supernopeaa ole, mutta retkellä kakun leipominen on mahtava tapa yllättää koko muu retkikunta! Harva tulee ajatelleeksi, että monenlaisia kakkuja saa valmistettua myös leiriolosuhteissa Trangialla. Käytännössä Trangiasta pyritään kiviä, hiekkaa tai vaikka foliopalloja apuna käyttäen tekemään matalalla ja mahdollisimman tasaisella lämmöllä lämmittävä retkiuuni. Kaasua tähän tietysti kuluu jonkun verran, mutta esimerkiksi talvivaelluksilla ahkion kyydissä tai lyhyemmillä vaelluksilla ei ekstrakaasu tai polttoaine kovin paljoa paina. Nyt jaamme teille Eva Romin herkullisen mutakakun reseptin, jota testattiin viimeksi syyskuussa Lapissa Hammastunturin erämaassa.

IMG-20171016-WA0012

Mutakakku Trangialla:

200 g suklaata

200 g kirkastettua voita (kätevä voi retkiolosuhteisiin)

3 dl sokeria

5 kananmunaa (kuivatettuihin kananmuniin lisätään 2,5dl vettä ja annetaan tekeytyä 10 minuuttia)

3 rkl kaakaojauhetta

Lisäksi tarvitset Trangian kaksi eri kokoista kattilaa ja kannen, leivinpaperia ja kiviä tai hiekkaa.

  1. Sulata ja sekoita kaikki ainekset keskenään kattilassa miedolla lämmöllä.
  2. Vuoraa Trangian pienempi kattila leivinpaperilla, jonka voi sipaista rasvalla. Kaada taikinaseos leivinpaperilla vuorattuun kattilaan.
  3. Asettele Trangian isomman kattilan pohjalle pieniä suhteellisen saman kokoisia kiviä tai hiekkaa tasaisesti niin, että pohja suunnilleen peittyy.
  4. Aseta pienempi kattila, jossa taikina on, isomman kattilan päälle ja paista matalalla lämmöllä lopputulosta tarkkaillen noin 30-45 minuuttia. Muista pitää kantta kattiloiden päällä. Kattiloiden välissä kuumenevat kivet kypsentävät kakkua hiljalleen.
  5. Halutessasi voit tehdä kattilan kannen päälle pienet kynsitulet, jotka lämmittävät kakkua paremmin myös ylhäältä päin.

Kakun voi tietysti koristella haluamallaan tavalla. Kakun kypsyessä jäi aikaa kerätä marjoja kakun kaveriksi. Erämaa-alueelta löytyikin runsaasti puolukoita ja variksenmarjoja, jotka tasapainoittivat tummaa suklaista lopputulosta. Me leikkasimme kakun suoraan kattilasta lautasille, koska ei haluttu ottaa leviämisriskiä, eikä toisaalta maltettu myöskään odottaa niin kauan, että kakku olisi varmasti täysin jäähtynyt ja valmis pois kattilasta nostettavaksi. Tästä kakusta riitti monelle herkkusuulle nautittavaksi!

suklaakakku

35. Luontohaaste: Herkuttele luonnossa!

Retkeily ❤ herkuttelu

Herkuttelu kuuluu osaksi retkeilyä, ainakin meillä. Retkelle tarvitaan pieniä välipaloja ja energiapitoisia eväitä, jotka voivat olla esimerkiksi suklaata. Meille retkillä jälkiruoka kuuluu lähes aina asiaan, ja tällä viikolla retkelle lähtemisen syy voi olla ihan vaan herkut! Millaisia herkkuja sinä pakkaat reppuun vai tykkäätkö leipoa tai kokkailla herkut nuotiolla. Tämän haasteen myötä laitetaan ne salaisemmatkin retkiherkkureseptit jakoon tai pakataan reppuun herkut lähileipomosta. Kenelle sinä voisit tarjota makean retkielämyksen?

Herkkuhaasteohjeet:

  1. Pakkaa mukaan herkut tai herkkujen raaka-aineet ja valmistusvälineet sekä lämmintä juomaa.
  2. Herkuttele yhdessä tai yksin luontoretken lomassa tai lähde luontoon ihan vain herkutellaksesi!
  3. Jaa herkkuhetkesi, salaiset reseptisi tai makupala kuvan muodossa retkeltäsi #luontohaaste! Nam!

nam.jpg

Millainen herkkuhetki sinulla on? 

Support your local

Hae herkkuhetken herkut lähileipomosta! Pieniä suloisia leipomoja löytyy lähes kaupungista kuin kaupungista. Valitse sinun suuhusi ja retkeesi sopivat herkut vitriinistä ja keitä kahvit tai teet mukaan matkaan. Pääset helpolla ja herkkuhetkesi on taattu!

gryn.jpg

Juureen leivotto luomupulla ja kahvi maistuivat sieniretkellä.

Tee tulilla helppo herkku

Nappaa ideat alla olevasta linkistä tai tee tulilla jokin oma helppo herkkureseptisi. Grillaa vaahtokarkit makean nälkään, tee lämpimät suklaabanaanit tai paista tulilla lettuja. Luontoon.fi sivustolta löytyy klassikkoherkkujen ohjeet.

lettu

Nuotiolla paistettujen lettujen päällä on suomalaisia marjoja ja mesiangervolla maustettua kermaa.

letut2

Lettutaikinaan voi lisätä ripauksen nokkosta. Lettutaikina on helppo valmistaa kaupan valmisohukaisjauheista.

Keittimellä herkkuja ja kakkuja

Retkikeittimellä voit taikoa monenlaisia herkkuja. Aiemmin syksyllä jaoimme helpon omenakaurapaistoksen ohjeen. Jos haluat haastetta retkiherkkuusi, tee herkullinen kakku! Oletko koskaan kokeillut? Tämä vaatii jo hiukan keittimen käytön osaamista. Erilaisista retkikeittimistä tietoa löydät täältä.  Ellan testaaman mutakakun reseptin jaamme teille viikolla, joten olkaahan kuulolla. Nam!

mutakakku

Tämän kakun ystävä oli synttäriretkelle valmistanut kotona etukäteen ja kakku oli helppo kuljettaa kakku vuoassaan. Mehevän mutakakun voi valmistaa myös trangialla.

Luonnossa ruoka maistuu hyvältä ja herkut vielä paremmilta! Ihania herkkuhetkiä!

Kaisa ja Ella

 

 

34. Luontohaaste: Lähde arkiretkelle!

Syksy on todellakin täällä. Vettä vihmoo ja illat pimenevät! Arjen keskellä aikaa retkille on taas kesän jälkeen enstistä vähemmän. Harrastukset ovat alkaneet ja arki-illoissa on vaikka ja mitä tekemistä. Kiireinen arki hujahtaa nopeaan ja ainakin me kaivataan myös viikolla pieniä retkihetkiä. Retket painottuvat useilla pääasiassa viikonloppuihin, mutta Luontohaaste haluaa tähän muutoksen! Olisiko meillä ja teillä sittenkin aikaa arkiretkille, edes pienille? Haastamme koko Suomen mukaan arkiretkille. Ota Luontohaasteen vinkit ylös ja lähde arkena ulos ja retkelle!

Arkiretki -haaste ohjeet:

  1. Pakkaa mukaan eväät tai vaikkapa päivällinen, kutsu mukaan ystävä tai vie perhe retkelle ja suuntaa luontoon arkipäivänä.
  2.  Vietä retkihetki luonnossa nauttien
  3. Jaa arkiretkesi innostukseksi muille, merkitse #luontohaaste

DSC_9010DSC_8625

Luontohaasteen vinkkejä arkiretkelle:

  • Valmista päivällinen retkiolosuhteissa tai ota tuhdimmat eväät mukaan, jolloin kotona ei tarvitse ehtiä kokkailla
  • Ota esimerkiksi hernekeittopäivällinen valmiiksi lämpimänä termospullossa mukaan, jolloin saat lämpimän aterian nopeasti ja helposti.
  • Ota mukaan otsalamppu, niin illan hiipivä pimeys ei yllätä!
  • Tee retki kodin lähelle, vaikkapa takapihan pieneen metsään, jolloin matkoihin ei mene aikaa!
  • Jo pienikin hetki luonnossa antaa uutta virtaa, joten arkiretki voi olla vaikka iltatee rannalla!
  • Tavallinen iltalenkki ystävän kanssa muuttuu retkeksi, kun ottaa evästä mukaan tai kiertää metsäisiä polkuja.
  • Jos haluaa haastetta lisää voi lähteä retkeilemään arkiyöksi ulos ja suunnata teltalta tai laavulta suoraan töihin tai kouluun. Onnistuisiko sinulta yön yli kestävä retki arkena?

DSC_8965.JPG

DSC_8786.JPG

Voimaa luonnosta arkenakin

Luonnon terveysvaikutuksia on tutkittu ja todettu, että jo kymmenellä luonnossa vietetyllä minuutilla on hyvinvointia kohentavia vaikutuksia. Kymmenessä minuutissa verenpaine, hengitystiheys ja stressihormonit laskevat ja kahdessa tunnissa elimistön immuniteettikyky alkaa vahvistua. Kuvittele millaisia ilmaisia terveysvaikutuksia voisit saavuttaa lisäämällä luonnossa liikkumista ja retkeilyä enemmän arkipäiviin. Käytämme etenkin syksyisin ja talvisin paljon aikaa sisätiloissa esimerkiksi kuntosaleilla harrastaen. Mitä jos muuttaisitkin rutiineja niin, että annat yhtenä päivänä viikossa aikaa itsellesi lähtemällä luontoon, huolimatta vuodenajasta? Jos aina jää odottamaan vain aurinkoisia hyvän sään retkeilykelejä, voivat retkipäivät jäädä vähiin.

Käyskentelemällä luonnossa ympäri vuoden myös arkena, tutustut syvemmin luontomme eri vuodenaikoihin retkeilyn näkökulmasta. Jos olet haaveillut esimerkiksi talviretkeilystä, niin lyhyillä arkiretkillä voit hyvin harjoitella retkeilytaitoja, kuten kylmempien kelien luonnossa liikkumista, ruokailua, yöpymistä, ja valmistautua näin talvisiin olosuhteisiin.

Arkena yöretkelle – Luontohaaste haastaa itsensä

Arkihaasteen myötä haluamme myös haastaa itsemme, joten haastammekin itsemme yöpymään ulkona arkena. On kokeilemisen arvoista lähteä yöretkelle ja patikoida tai pyöräillä aamulla savun hajuisena töihin. Tähän haasteeseen haastamme tarttumaan myös kaikki muut, jotka jo valmiiksi viettävät myös arkena paljon aikaa luonnossa tai muuten vain etsivät uusia elämyksiä. Haasta vaikka kaveri mukaan kokeiluun ja ylläty kuinka hauskaa arkiretkeily voikaan olla!

DSC_8957.JPG

DSC_8946

Teijon kansallispuisto – monipuolisten maastojen ja vaihtelevien kelien retki

Myrskyn metsästäjät

Elokuun lopussa päätimme lähteä Teijon kansallispuistoon parin yön retkelle. Teijo sattuu olemaan karkeasti puolivälissä meitä (Turku-Helsinki) eli Salossa, emmekä olleet pitkään aikaan päässeet retkeilemään Teijoon. Lauantai-iltana Kaisa nappasi Ellan Salon bussiasemalta kyytiin ja illan jo viiletessä suuntasimme kohti Teijoa. Koko päivän oli ollut harmaa ja sateinen keli, illaksi oli luvattu myrskyä sekä ukkosta. Lähdimmekin innoissamme myrskyretkelle! Jihuu, kyllä sitä retkellä vähän jännitystä pitää olla.

Teijon parkkipaikalle saavuttuamme tsekkasimme, että rankka sadealue tulisi pyyhkäisemään yltämme aivan pian. Päätimme odottaa hetken ja lähteä poluille kovimman sateen mentyä. Sadetta tai ukkosta ei näkynyt ja koko myrsky näytti kiertävänsä meidät. Myrskyretkemme kutistuikin pelkäksi retkeksi.

kaisa katsoo

Lauantai-ilta hämärsi, kun lähdimme taittamaan matkaa Teijon luontokeskukselta Matildajärven rantaan, kohti ensimmäistä yöpaikkaamme. Hämärillä pitkoksilla oli jännä kulkea, koska päiväinen sade oli kostuttanut ne pinnaltaan kavalan liukkaiksi. Pysähdyimme kokkailemaan härkishampurilaisia pimeässä elokuun yössä Väliojan tulipaikalla. Sateessa ja pimeässä tuluksilla tulen teko lähtikin ykkösellä, kas kummaa! Syötyämme jatkoimme matkaa ripustamaan riippumatot läheiseen niemenkärkeen. Unille riippumattoon pääsimme kömpimään yhden aikaan yöllä. Yöllä tuuli ja sade koetteli tarppivirityksiämme, mutta solmumme pitivät ja säilyimme kuivina.

nuotiolla2

hampparit

Aamulla keli oli parempi, aurinko yritti taistella itsensä näkyviin vähän väliä. Ihastelimme leiriämme ympäröivää kanervamerta, joka huojui viileässä tuulessa. Kuvasimme kanervia koko päivän ja vielä seuraavankin, niin huikean liloja ja kauniita ne olivat. Kiireetön aamupala on meidän molempien mieleen, joten rauhassa kokkailimme puurot ja joimme kahvia. Kaisan keitellessä vettä trangialla, Ella kävi poimimassa aamiaispuuron päälle mustikoita. Aamiaisen jälkeen laitoimme leirin kasaan ja suunnittelimme reittiä kohti Kalasunttia, jonne aioimme suunnata seuraavaksi yöksi. Leiriä purkaessamme erätarkastaja kävi jututtamassa meitä, ja kyseli aikeitamme ihmetellen säilyimmekö yön kuivina riippumatoissa. Hän toivotteli hyvät retken jatkot ja jatkoi matkaansa, kuten mekin teimme.

aamiainenpuuro

Monipuolista maastoa ja vaihtelevia kelejä

Teijo on kaunis ja monipuolinen kansallispuisto. Päivän patikoinnin aikana ylitimme pitkoksia pitkin soita, kuljimme metsissä, järvien rannoilla ja ihastelimme upeita laavupaikkoja, joita Teijosta löytyy runsaasti. Poluilla ja pitkoksilla oli rauhallista. Kuljimme Matildajärveltä Endalin laavun kautta kohti Kalasunttia. Välillä upeat mustikka-apajat ja vadelmapensaat pakottivat meidän pysähtymään keräämään marjoja, mustikkahulluushan siinä meinasi iskeä. Sää vaihteli koko päivän vikkelään kuumasta loppukesän auringosta pilviseen ja sateiseen syyssäähän.

ella kävelee

kaisahyppy

Kalasuntin kaunis laavupaikka

Kalasuntti on todella kaunis leiripaikka saaressa, jonne pääsee puisella lossilla. Kalasuntissa ei ollut muita yöpyjiä, joten saimme saavuttuamme valita riippumatoillemme juuri sellaiset paikat kuin halusimme. Kalasuntissa on laavu, ja kun ukkoskuurot pyyhkivät leirimme yli saimme suojautua välillä laavussa. Ukkoskuurot tulivat ja menivät ohi niin nopeasti, ettei aina keritty edes suojaan. Onneksi oltiin jo saareen tultuamme ensitöiksi rakennettu, joten varusteemme pysyivät kuivina.

lossi

leiri

Illalla touhuilimme rauhakseen, teimme ruokaa ja grillasimme vaahtokarkkeja ja kun sateet taukosivat, nautimme rauhallisesta kauniista loppukesänillasta. Kävimme uimassa, istuimme kallioilla ja höpöttelimme, kunnes pimeän tultua kipusimme taas riippumattoihimme nukkumaan. Tällä retkellä pohdimme paljon mitä meille merkitsee mitään tekemättömyys ja pysähtyminen luonnossa. Pyhitimme myös auringonlaskun katselun hiljaiseksi hetkeksi rantakallioilla pohtien pysähtymistä. Aiheesta juttua ja pohdintaa riitti reissun aikana sekä poluilla että vielä riippumatoissakin.

uintipyyhe

Ruokalistalla herkkuja

Sovimme aina retkille kumpi hoitaa minkäkin ruuan. Pidemmillekkin retkille on helppo jakaa että molemmat hoitavat tietyn määrän päivällisiä, lounaita ja aamiaisia. Lisäksi otamme itsellemme snacksejä ja eväitä tarvittavan määrän. Teijossa ruokalistamme näytti tältä.
Iltapala: Härkishampurilaiset
Aamupala: Kaurapuuroa tuoreilla marjoilla ja kahvia
Lounas: Eväsleivät
Päivällinen: Paukkunachot – ohjee löytyy Raija Hentmanin Herkutellen luonnossa -kirjasta
Iltapala: Pesto-tomaatti- mozzarella -leipiä tulilla
Herkkuna: Grillatut vaahtokarkit mustikoihin dipattuina

DSC_1476

DSC_1479

herkut

Aikainen kaunis aamu

Kuudelta aamulla Ella tuli herättämään; auringonnousu oli niin kaunis, että tätä pitää tulla katsomaan ja olihan se! Järven pinnalla lipui usva, jota nouseva aurinko alkoi värittää. Otimme haltioituneina kuvia, mutta jonkun ajan kuluttua aamun viileys ajoi meidät takaisin lämpimiin makuupusseihin ja pian Ella oli jo unessa. Kaisa ei saanutkaan enää unta ja useiden yritysten jälkeen oli lähdettävä rantakallioille ihastelemaan aamuauringon värejä ja lämpöä. Nälkä pakotti herättämään Ellan joten aamupuurot ja kahvit laitettiin tulille.

pihlaja

aamu

reppu

Patikointia loppukesän lämmössä

Toisen päivän vaellus oli pidempi, koska auto odotti luontokeskuksella, emmekä halunneet tallustaa samaa reittiä, niinpä kiersimme Sahajärven kierroksen pohjoispuolelta. Reitti oli jälleen yllättävän monipuolinen, sää oli kuuma ja aurinkoinen, eikä eilisen sateista ja viileydestä ollut tietoakaan.

DSC_8316DSC_8311

Ennen kotiin lähtöämme kävimme vielä luontokeskuksella. Saimme reissun aikana suosituksen Luontokeskuksen makoisista munkeista, mutta tällä kertaa suuntasimme kohti ruukkikylää ja täyttävää lounasta,olihan aamupalasta jo aikaa. Luontokeskuksen munkit jääköön seuraavaan kertaan, hyvä syy palata Teijoon.

teijo ela

Luontohaasteen vinkit:

Retken paras maisema:
Kalasuntin kallioilla illalla auringonlasku ja aamulla usvainen auringonnousu

Retken paras ruoka:
Iltapalana nuotiolla pesto-tomaatti-mozzarella-leipiä, helppoa ja hyvää!

Teijon laavut:
Teijossa on paljon siistejä laavuja kauniilla sijainneilla, suosittelemme laavuilla yöpymistä. Kun laavuja on useita, voit valita minkä mittaisen reitin haluat kulkea päästäksesi yöpymään. Muista täyttää vesipullosi luontokeskuksella!

me

 

33. Luontohaaste: Pysähdy luonnossa

Pysähdy – Hiljenny – Nauti

Luontoon ja ulos lähtemiseen on tuhansia erilaisia syitä. Luonnossa liikkumiseen ja sen tutkimiseen yhtä lailla miljoonia erilaisia tapoja. Kokeilemalla niistä erilaisia, voi löytää juuri itselle sopivimman tavan. Yksi tapa tutkia luontoa ja kenties itseäkin on pysähtyä luonnossa.

Moni retkeilijä liikkuu luonnossa aktiivisesti ja erilaisia virikkeitä etsien. Pysähtyminen ja hiljaiseen hetkeen syventyminen saattaa tyystin jäädä kokematta. Tällä kertaa Luontohaaste haastaa pysähtymään luonnon äärelle, nauttimaan siitä upeasta tunnelmasta ja olosta, minkä luonnossa paikallaan pysyminen ja hiljaa oleminen saakaan aikaiseksi. Muistetaan pysähtyä, aistia ja nauttia luonnosta ❤

Pysähdy luonnossa- haasteohjeet:

  1. Lähde retkelle tai iltakävelylle metsään, puistoon, järven tai meren rannalle.
  2. Valitse itseäsi houkutteleva paikka ja pysähdy siihen. Hengitä rauhassa, katsele pilviä, kuuntele tuulen huminaa puiden latvoissa tai veden liplatusta. Istu ainakin 15 minuuttia tekemättä yhtään mitään.
  3. Jaa tunnelmasi luonnossa pysähtymisestä ja hiljentymisestä meille. Mitä tunteita hiljentyminen herätti? Merkitse #luontohaaste

kaisa katsooLuontohaaste Luontohaastajille – Olkaa tekemättä mitään.

Luonnon päivät -organisaatio heitti meille tällaisen haasteen: Olkaa luonnossa tekemättä mitään ja raportoikaa millaista se oli. Pakko myöntää, että hetken mietimme hämmentyneinä, että mitä haastetta siinä muka on. Palloteltuamme asiaa yhdessä tajusimme, että haaste on itseasiassa meille juurikin osuva.

Meille totaalinen ja tarkoituksenmukainen pysähtyminen on jäänyt usein vähälle, vaikkei se ole meitä haitannutkaan. Ollaan totuttu liikkumaan melko aktiivisesti ja erilaisia virikkeitä etsien. Huomaamattamme yritetään usein maksimoiden hyödyntää luonnossa viettämämme aika ja tehdä paljon asioita saman reissun aikana. Yleensä retkillä pysähdytään kunnolla vasta siinä vaiheessa kun kellahdetaan makuupussiin nukkumaan. Toisaalta kauniiden maisemien, luonnossa liikkuvien eläinten tai kiinnostavien luonnon yksityiskohtien sattuessa kohdalle jäädään useinkin tuijottamaan ja ihastelemaan näkyä suu auki pitemmäksikin aikaa.

 

metsäDSC04360

Lähdimme haasteen myötä muutaman päivän retkelle Teijon kansallispuistoon. Yövyimme riippumatoissa, teimme trangialla ja tulilla ruokaa, kävelimme rauhakseen ja pysähdyimme iltaisin ihastelemaan ympäröivää luontoa. Pysähtyminen oli niinkin konkreettista, kuin päätös laittaa puhelimet rinkkaan ja mennä rantakallioille istuskelemaan hipihiljaa. Tarkempi retkipostaus Teijosta tulee vielä tällä viikolla tänne blogiin.

DSC04370Millaista meidän mielestä oli pysähtyä luonnossa?

” Minulle luonnossa liikkuminen ja touhuaminen on rentouttavaa akkujen latausta. Retkeily itsessään on aktiivista toimintaa ja harvoin sitä lähtee luontoon vaan olemaan paikoillaan. Kun siirryt leiripaikkaan, rakennat leirin ja teet tulilla tai keittimellä ruokaa touhuilet koka ajan jotain. Se touhuilu on juuri se juttu, mikä minut saa pakkaamaan reppuni ja suuntaamaan kohti uusia kohteita, seikkailuja ja retkiä. Se, että hyvässä seurassa voi tehdä asioita ystävän kanssa on yksi parhaista vapaa-ajanviettotavoista, jonka keksin. Se, joka tekee tästä kaikesta minulle rentouttavaa on aikatauluttomuus sekä luonto. Retkellä en katso kelloa, eikä ole aikatauluja. Päivän pituus luo usein karkean raamin kulkemiselle, mutta sekään ei ole niin tarkkaa. Ei ole aikataulupaineita milloin leiri on valmis, mihin aikaan ruoka pitää olla valmiina eikä retkillä tarvita herätyskelloa. Kaikki tekeminen on rauhallista ja ottaa oman aikansa ja siinä on minulle kerrassaan tarpeeksi tekemättömyyttä.

Iltaisin retkellä istahdan mielelläni rantakallioille istumaan teemuki kourassa vaan katselemaan illan hämärtymistä. Toinen tärkeä pysähtymisen hetki retkillä on kiireetön aamiainen, jonka saa nauttia juuri sellaisissa maisemissa, kuin itse olen valinnut. Kolmas hetki, jolloin usein pysähdyn on luontohavainnot, joita teen retki retkeltä enemmän, mitä enemmän opin luonnosta sitä enemmän nään ympärilläni hienoja pysähtymisen arvoisia hetkiä! Minun pysähtyminen onkin enemmän kellosta ja aikatauluista irrottautumista ja luonnon huomioimista, kuin kokonaan paikoilleni pysähtymistä ja hiljentymistä. Ihanaa touhuilua luonnossa, jossa pienet asiat ja arjen jutut muuttuvat ihaniksi hetkiksi!”

-Kaisa

DSC_1557DSC_8335

” Pysähtyminen oli minulle vapauttavaa unelmointia. Yleensä lähden retkelle melko aktiivisesta lähtökohdasta, näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja seikkailemaan. Itsensä haastaminen ja valppaana pitäminen on luontaisinta ja toki mieleisintäkin. Mutta voiko seikkailu sisältää myös rentouttavaa pysähtymistä? Mielestäni voi, mutta se ei tule itselleni aina itsestään vaan siihen täytyy usein keskittyä ja etsiä retken aikana oma hetkensä. Voisin kuvitella, että niin monta kuin on erilaista retkeilytyyliäkin, on myös tapaa pysähtyä luonnossa. Pysähdyn itse usein niin, että laitan puhelimen pois päältä, karsin kaikki virikkeet ja keskityn vain.. en mihinkään. Rannalta pitkälle veden yli tai metsässä taivaalle katsominen saattaa olla se fokus, joka saa keskittymään hetkeen. Alkuun mielessä pyörivät usein arkiset asiat, mutta melko pian ne väistyvät ja ajatus siirtyy ympäristöön ja lopulta itseen. Ympäröivän luonnon kauneudesta liikuttuminen on ihan tavallista. Luonnossa pysähtyminen on erilaista kuin esimerkiksi kotona tai joogatunnilla, itsensä tuntee ympäröivän luonnon keskellä usein tosi pieneksi ja omille ajatuksille saa perspektiiviä. Useimmiten päädyn lopulta unelmoimaan ja itseasiassa uusia (joskus toteuttamiskelpoisiakin) ideoita siinä tilassa syntyy luontevasti. Luonnossa pysähtyminen voi olla ilmaista terapiaa itselleen. ”

-Ella

DSC_8311