Metsätreeni – haasta itseäsi luonnonkuntosalilla

Metsä on innostava treenipaikka. Treeniin saa usia ulottuvuuksia, haastetta ja hauskuutta käyttämällä luonnon meille muovaamaa kuntosalia. Tee treeni oman kuntosi mukaan omaa kehoa kuunnellen. Treenissä saa tulla hiki ja välillä liikkeet saavat haastaa liikkujaa kunnolla. Muista tehdä hyvä lämmittely, jonka jälkeen voit siirtyä itse treeniin. Treeniosiossa liikkeitä tehdään kolme sarjaa, joissa kaikissa 10-12 toistoa.

Tsekkaa treeni videolta tai lue tarkemmat ohjeet alta!

Lämmittely

  • 5-10 minuuttia kevyttä hölkkää poluilla
  • vartalon kierrot
  • käsien pyöritykset
  • pompi ja loiki polun laidalta toiselle eri tavoin

Treeni

  • Punnerrus: nojaa käsillä puunrunkoon, kiveen tai kallioon. Mitä ylempänä kädet ovat maasta, sitä helpompi liike on suorittaa. Pidä vartalo suorana ja punnerra niin, että kyynärpäät pysyvät lähellä kylkiä. Pidä katse alas.
  • Nousu kivelle: Nouse kivelle ja nosta vastakkainen polvi ylös, ojenna lantio. Tee molemmin puolin. Pidä liikkeessä hyvä ryhti ja katse kauas horisonttiin.
  • Nopeat päkiä näpäytykset: Kosketa vuorotellen päkiöillä kiven pintaa reippaaseen tahtiin. Tee 20 x ja toista kolme sarjaa. Tässä liikkeessä nostetaan sykettä ja lämpöä!
  • Dippi:Nojaa käsillä takanasi olevaan kantoon, kallioon tai puunrunkoon. Lähde koukistanmaan ja ojentamaan käsiä. Pidä hyvä asento niin, että katse on eteenpäin.
  • Hyppy kivelle tai kannolle: Valitse itsellesi sopivan korkuinen kivi tai kanto. Ponnista maasta ja hyppää esteen päälle. Ojenna itsesi suoraksi ja hyppää tai astu alas.
  • Lankku: Valitse itsellesi sopiva lankutuspaikka. Haastetta saat kapealla tai epätasaisella pinnalla lankuttaessasi. Pidä asento 30 sekuntia tai niin pitkään kuin pysyt hyvässä asennossa selkä suorana ja peppu alhaalla.

 

Loppuun vielä kevyttä hölkkäilyä tai vartaloniertoja ja haluamiasi venyttelyitä!

Aurinkoisia treenejä!

Kaisa

Mun laji – Viisi innostavaa luonnossa liikkujaa ja luontoliikuntalajia!

Varoitus: teksti sisältää luontoliikuntaan innostavaa materiaalia 🙂

On kutkuttavaa kuulla ja lukea, kun joku on todella innostunut jostain harrastuksesta tai liikuntalajista. Lukiessasi tämän jutun innostus saattaakin tarttua. Viisi eri luontoliikuntalajin harrastajaa kertovat omasta ykköslajistaan, joka innostaa heidät kerta toisensa jälkeen uudelleen ulos luontoon! Olisiko joku näistä lajeista sinusta kokeilemisen arvoinen?

Luontoliikuntahaastattelu
1. Kuka olet? Kerro itsestäsi vapaamuotoisesti.
2. Mitä luontoliikuntalajia harrastat?
3. Miten aloitit lajin tai miten innostuit lajista?
4. Mikä saa sinut kerta toisensa jälkeen lähtemään oman lajisi pariin?
5. Miksi kannustaisit muitakin kokeilemaan lajiasi?

jenni3

Kuva: Mikko Risku

Polkujuoksu – Joni Hiltula

” Olen Jombba Von Hoo( Joni Hiltula) 32-vee mies (parhaassa iässä) ja asun Vantaalla. Harrastan Polkujuoksua ja haaveilen vuorijuoksuista sekä pitkistä erämaahölkkävaelluksista.

Muutama vuosi sitten aloitin oman kunnonkohotuskuurin. Asuin maaseudulla, jossa metsäpolut oli ihan nurkan takana. Pikkuhiljaa kunnon kohotessa, mulla heräsi kiinnostus polkujuoksukisoihin ja -tapahtumiin. Polkujuoksussa yhteisöllisyys on isossa osassa. On ihan parasta hyvässä jengissä ensin purkaa kisajännitystä, spekuloida varustevalintoja ja skaban jälkeen saunoa ja fiilistellä kisaa.

Hölkäten poluilla ehtii pienessäkin ajassa näkemään laajojakin alueita. Yksi parhaita asioita onkin uusilla ja tuntemattomilla poluilla juoksu, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi löytää.

Juoksu poluilla ja luonnossa on mitä parhainta pään nollausta, ajatukset selkenee, taustatakohina poistuu. Metsä ja luonto toimii filtterinä, joka poistaa turhan kuonan. Fiilis luonnossa olon jälkeen on fressi ja kepeä.  Luonto tarjoaa elämyksiä, joita ei saa mistään muualta. Hölkäten poluilla ehtii pienessäkin ajassa näkemään laajojakin alueita. Yksi parhaita asioita onkin uusilla ja tuntemattomilla poluilla juoksu, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi löytää.  Polut tarjoavatkin joka kerta elämyksiä. Alustan ja maiseman vaihtelut antavat ärsyketta ja matka taittuu poluilla kuin itsestään. Pehmeämpi alusta ja maaston vaihtelut tuovat monipuolisuutta juoksuun, joten vammariski myös pienenee. ”

polkujuoksija

Kuva: Poppis Suomela

Koskimelonta – Teemu Markkanen

” Olen Teemu Markkanen melontalajien sekakäyttäjä, jolla on liki pakkomielteen kaltainen tarve päästä vesille. Tavalla tai toisella. Harrastan siis kaikenlaisia melontalajeja. Olen melonut ehkä eniten merikajakilla, jonkinverran avokanootilla, suppilaudalla, packraftillä ja koskikajakeilla. Ajoittain, tosin harvakseltaan saatan jopa käydä pelailemassa kajakkipooloa. Lähivuosina aika on kuitenkin mennyt alati enenevissä määrin koskimelonnan parissa. Uusimpana tulokkaana koskimelonnan lajeista on freestylemelonta, jossa aallossa surffatessa yritetään tehdä erilaisia temppuja.

Ensimmäisen kosketuksen kajakkiin sain pienenä kesämökillä, kun vanhempani olivat erehtyneet hankkimaan sinne kajakin. Sellaisen hirvittävän ison ja painavan muovisen rohjon, joka ei oikein soveltuisi edes kukkaruukuksi ja melottavaksi vielä sitäkin huonommin. Melonnassa olen aina pitänyt isoista aalloista ja myrskyisistä keleistä. Suomessa kuitenkin on pääosin tyyntä ja kunnon myrskyjä lähinnä loppusyksystä. Näinpä melonta on alkanut siirtyä sinne missä aaltoja on. Koskista niitä löytää kaikkein varmimmin. Pikkuhiljaa sitten innostus on kasvanut ja koskikärpänen purrut yhä lujempaa.

Kosket muuttuvat vesien virtausmäärien muuttuessa. Jokaisella melonnalla koski on hiukan erilainen. Tämä pitää melonnan kiinnostavana. Opittavaa on myös loputtomasti. Kun alkaa hallita kajakin, voi alkaa opetella erilaisia temppuja. Voi opetella tekemään vaikka kärrynpyöriä tai voltteja. Toisaalta taitojen kehittyessä voi meloa vaikeampia koskia tai laskea vaikka vesiputouksia. Toisaalta, jos hurjuudet eivät kiinnosta niin voi myös liplatella koskea alas nauttien maisemista tai tehdä pitkän koskiretken jollain pohjoisen pitkistä joista. Joet ja kosket ovat poikkeuksetta mielenkiintoisia harrasteympäristöjä ja hyviä retkikohteita. Koskimelonnassa on myös loputtomasti opeteltavaa. Joka päivä voi oppia uutta. Joskus joku vaikea aalto voi jäädä kiusaamaan niin, että sitä on tultava melomaan uudestaan ja uudestaan. Toisaalta ihan vain melanvedon ja veden virtauksen optimaalista hyödyntämistäkin voi opetalla lopun ikäänsä.

Koskimelonta on hyvin helppo laji aloittaa. Seurat tarjoavat alkeiskursseja ja liittymällä jäseneksi pääsee käyttämään kalustoa. Mitään ei tarvitse alkuun hankkia itse.

Koskimelonta on hyvin helppo laji aloittaa. Seurat tarjoavat alkeiskursseja ja liittymällä jäseneksi pääsee käyttämään kalustoa. Mitään ei tarvitse alkuun hankkia itse. Koskea laskiessa kaikki arjen murheet unohtuvat, tai jos ajatus sellaisiin herpaantuu, palauttaa koski taas mietteet melontaan heittämällä varomattoman melojan laskemaan koskea väärinpäin. Palaute virheestä tulee välittömästi ja armotta. Koskimelonnan alkeita opetetaan helpoissa ja turvallisissa koskissa, jotka soveltuvat lähes vauvasta vaariin. Aktiivisessa harrastajakunnassa onkin melojia ala-asteikäisestä eläkeläiseen. Taitojen karttuessa voi sitten alkaa laskea vähän hurjempia koskia tai alkaa vaikka kilpailla koskenlaskussa. Tervetuloa katsomaan Vanhankaupunginkoskella Helsingissä 15.4. järjestettävää Icebreak koskimelontakilpailua! ”

koskimelonta

Kuva: Ilkka Heinonen

Maastopyöräily – Jenni Ripatti

” Olen Jenni (31 vuotta) ja asun Joensuussa. Työskentelen fysioterapeuttina perusterveydenhuollossa. Vapaa-ajalla harrastan koirien kanssa puuhailua, joogaa sekä luonnossa liikkumista ja retkeilyä. Harrastan aktiivisesti Maastopyöräilyä (mtb).

Aloitin mtb -harrastuksen vuonna 2014, kun hyvä ystäväni yllytti minut osallistumaan kanssaan maastopyöräilytapahtumaan ja kauppasi minulle vanhan pyöränsä. Siitä alkoi innostus lajiin. Maastopyöräily on monipuolinen harrastus, jossa voin valita leppoisat tasaiset polut tai haastaa itseäni vaikeammissa maastoissa. Saan nauttia luonnosta, vaikka tekemällä eväsretken tai voin tehdä reisiä polttavan treeniin. Lajissa on kiva huomata kehittyvänsä. Mtb on yhteinen harrastus puolisoni kanssa, joten se on meille myös kivaa yhteistä tekemistä.

Maastopyöräily on monipuolinen harrastus, jossa voin valita leppoisat tasaiset polut tai haastaa itseäni vaikeammissa maastoissa. Saan nauttia luonnosta, vaikka tekemällä eväsretken tai voin tehdä reisiä polttavan treeniin.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan lajia. Aloittaakseen ei tarvitse olla huippu kunnossa ja huomaat nopeasti kehittyväsi lajissa. Ainakin tasapaino,jalkojen lihasvoima ja kestävyys kohenee. Ja lajin kautta tapaa kivoja ihmisiä. Mtb on kivaa yksin ja porukassa, kesällä ja talvella. ”

jenni

Kuva: Jaana Keränen

jenni2

Kuva: Mikko Risku

Geokätköily – Ninni Koponen

” Olen Ninni Koponen, Retuperän ranchin emäntä, ammattiopiston ope, naurujoogaohjaaja, metsäilijä ja kahden (pian kolmen) lapsen äiti Kaakkois-suomesta, Joutsenosta, joka harrastaa geokätköilyä.

Geokätköilyn aloitin 2012. Olin ensimmäisen tyttäreni kanssa hoitovapaalla, kun ystäväni vinkkasi tästä hauskasta harrastuksesta. Ihka ensimmäisen kätköni kävin noutamassa vaunujen kanssa ihan lähimetsästä ja koukkuunnuin kerrasta. Geokätköilyssä viehättää löytämisen riemu, lajin haastavuus ja se, kuinka pitkälle tätä harrastusta voi viedä, sillä kätköjä on loputtomasti! Tietynlainen ”salamyhkäisyys” tekee harrastuksesta välillä huikean jännää ja kärsivällisyyttäkin tämä harrastus kasvattaa, kun kätköä ei tahdo löytyä välillä millään. Kätköillessä olen esimerkiksi kiipeillyt puissa, työntänyt käsiäni mitä kummallisimpiin onkaloihin ja joutunut hieromaan aivonystyröitäni toden teolla. Kätköilyä voi harrastaa myös koko perheen voimin, sillä monet kätköt ovat ns. lapsiystävällisiä.

Tietynlainen ”salamyhkäisyys” tekee harrastuksesta välillä huikean jännää ja kärsivällisyyttäkin tämä harrastus kasvattaa, kun kätköä ei tahdo löytyä välillä millään. Kätköillessä olen esimerkiksi kiipeillyt puissa, työntänyt käsiäni mitä kummallisimpiin onkaloihin ja joutunut hieromaan aivonystyröitäni toden teolla.

Geokätköily voi viedä sinut usein sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei muuten välttämättä tulisi lähdettyä. Luonnon upeimmat paikat ovat usein myös kätköilijöiden tiedossa! Geokätköily tarjoaa löytämisen riemua ja elämyksiä mm. metsiin toteutetuista hienoisti ”camotuista” piiloista ja kutkuttavista yökätköistä aina kaupunkikeskustojen ihmisvilinässä ”salaa” löydettävissä oleviin kätköihin ja kaikkea siltä väliltä. ”

geokätköilijä.jpeg

Kalliokiipeily – Hanna Hesse

” Olen Hanna Hesse ( instagram: @hannamariahesse), karvaa vaille kolmikymppinen nainen Espoosta. Teen töitä sosiaalialalla ja asun kahdestaan pienen ja reippaan seikkailukoirani kanssa, jonka ehdoilla pitkälti myös työajan ulkopuolinen vapaa-aika kulkee. Hektistä arkea tasapainoittaa luonnossa oleminen ja telttaillessa kuluukin valtaosa mun viikonlopuista aikaisesta keväästä aina myöhäiseen syksyyn. Luonnossa liikkuessa ykköslajini on ehdottomasti kalliokiipeily, mutta kesäisin pyrin tekemään myös yhden vaelluksen, jonka lisäksi viime vuosilta uutena lajina innostaa retkimelonta! Talvilajejani on jääkiipeily, ja haluaisin kovasti löytää taas lumilautailun riemun, jota harrastin nuorenpana todella aktiivisti.

Harrastan aktiivisesti kiipeilyä, tarkemmin sanottuna kalliokiipeilyä. Toki toisinaan käyn kiipeämässä myös sisällä ja talvisin jääputouksilla, mutta ehdoton suosikkini ja aktiivisin kiipeilyn alalaji on kalliokiipeilyä ja vielä tarkemmin sanottuna kalliokiipeily luonnollisia varmistuksia käyttäen.

Kokeilin seinäkiipeilyä sisähallissa ensimmäisen kerran aikuisiällä varmaan vajaa kymmenen vuotta sitten ja kävin alkeiskurssinkin, mutta silloin harrastus ei startannut vielä kunnolla, kun en saanut lopulta kaveria mukaan. Silloinen pääkaupunkiseudun ainoa sisähallikin oli niin hankalan julkisen kulkuvälineen päässä, että homma lopahti muutamaksi vuodeksi. Loppuvuodesta 2013 palo kiipeilyn pariin kuitenkin palasi mieleen. Olin siirtynyt syksyllä liikkuvasta työstä toimistotyöhön ja arkiliikunnan puute alkoi tuntumaan ja näkymään. Ajattelin, että mun on pakko keksiä harrastus, jossa liikuntakärpänen puree kovaa ja vie mennessään. Sen enempää harkitsematta ostin kiipeilyvaljaat ja kengät, ja käytin vuoden liikuntasetelini kausikorttiin, enkä oo kyllä koskaan katunut sekuntiakaan. 2014 keväällä kävin jo ulkona kiipeämässä ja siitä parin vuoden sisään oli oikeastaan jo haasteellista motivoida itseään sisäseinille, kun ulkokiipeilyn lukuisat muodot vei mukanaan.

Mietin usein, mikä saa minut kerta toisensa jälkeen kiipeilemääm. Kalliokiipeily valtaa mun elämästä kaikki loma-ajat ja valtaosan viikonlopuista, ja usein näiden reissujen jälkeen jalat on mustelmilla, kädet haavoilla, lihakset hellinä ja kroppa hyttysten syömä. Itse kiipeilysuoritukseen liittyy harvoin varsinaista onnistumista, eli jonkin reitin kiipeämistä puhtaasti ja tyylikkäästi, mutta sitäkin enemmän epävarmuutta, pelkoa, epäonnistumista ja pettymystä itseensä. Siitä huolimatta kiipeilyn kutsua on vaikea olla kuulematta. Tietenkin siihen kokonaiskokemukseen liittyy luonnossa oleminen ja laaja sosiaalinen verkosto, mutta myös laji itsessään on mystisen nautinnollinen. Kiipeilyhän on oikeasti luvallista leikkiä, mikä ei edes tunnu urheilulta! Kaipa siinä liikkumisen muodossa on meille apinoiden sukulaisille jotain niin luonnollista, että se koukuttaa muita lajeja enemmän. Tässäkin hyvänä esimerkkinä on seurata, millaisia juttuja lapset tekee pieninä luonnostaan. Onkin joskus hassua vastata kysymykseen ”milloin aloitit kiipeilyn”, kun oikea kysymys kaikille meille olisi pohtia ”milloin ja miksi lopetit kiipeilyn”.

Onkin joskus hassua vastata kysymykseen ”milloin aloitit kiipeilyn”, kun oikea kysymys kaikille meille olisi pohtia ”milloin ja miksi lopetit kiipeilyn”.

Kiipeily on ihmiselle luontainen liikuntamuoto ja treeninä se on todella monipuolinen. Kehon lihakset kehittyy leikinomaisen toiminnallisen puuhan ohella kuin huomaamatta. Kiipeily ei kuitenkaan ole ainoastaan fyysinen laji. Sanotaan, että kiipeilysuoritteessa vain 1/3 on voimaa, 1/3 tulee tekniikasta ja 1/3 on henkisestä kanttia. Esimerkiksi just voiman vuoksi miehet eivät ainakaan keskimäärin ole teknisesti yhtä taitavia kiipeilijöitä kuin naiset, jotka harrastamisen alusta asti joutuvat kompensoimaan puuttuvaa voimaa tekniikalla. Ja hyvä niin! Kiipeily sopii harrastuksena kelle vain ihan täysin ikään, sukupuoleen, pituuteen tai painoon katsomatta.

Itse olen kiipeilyn kautta löytänyt valtavasti hienoja ihmisiä elämääni, ja oikeastaan koen että myös arvomaailmani on muuttunut kiipeilystä johtuneiden elämänasenteen muutoksen myötä. Kiipeilyä on helppo kokeilla ensiksi vaikka sisähalleilla, joita on jokaisessa Suomen isossa kaupungissa tätänykyä. Myös monet palveluntarjoajat ja kiipeilyseurat järjestää ohjattuja kalliokiipeilykokeiluja. Kiipeily on myös vienyt mua maailmalla moniin ei-turistikohteisiin, jonne ei koskaan olisi eksynyt ilman kiipeilyä.”

P1410698

Jääkiipeilykuva: Markku Mellanen / Adventure Partners
”Jääkiipeilyä Helsingin Pirunkalliolla, joka on pääkaupunkiseudun ainoa jääkiipeilypaikka, jossa on kaupallista toimintaa talvikaudella joka viikonloppu myös niille, joita kiipeily kiinnostaa, mutteivat ole sitä vielä päässeet kokeilemaan.”

2017-06-23 14.34.39

Yleiskuva matkalta kalliolle: Heikki Pitkänen
”Etsimässä helpointa lähestymisreittiä Lofooteilla Pohjois-Norjassa.”

ensinousu

Ensinousukuva: Henri Hesse
”Kiipeilyurani ensimmäinen ensinousu tapahtui Kustavissa, joka on minulle Suomi-kiipeilyn jalokivi ja lempparireissukohde.”

Mikä on SUN laji?

Meitä luontohaastajia kutsuvat jo kalliot kiipeiltäväksi, geokätköt löydettäviksi, uudet ja vanhat polut juoksuun ja pyöräilyyn sekä sulavat vedet melontaan. Kiitos kaikille haastatelluille ja tsemppiä omiin lajeihinne ja uusiin haasteisiin!

Jäikö sinun lajisi mainitsematta, esittele meille lajisi somessa ja voimme jakaa lajisi ja tarinasi, instassa ja facebookissa. Innostutaan uusista lajeista ja innostetaan uusia ihmisiä luontoon!

Kaisa ja Ella

LUONTOLIIKUNTAHAASTE

Luonto kutsuu liikkujaa

Eteläisessä Suomessa tiet ja polut alkavat hiljalleen sulamaan, kun aurinko lämmittää ja kevään merkkejä on ilmassa runsaasti. Mikä olisikaan parempi aika innostua aktiivisemmin liikkumaan luonnossa kuin kevätauringon lämmittämät päivät? Tässä kuussa Luontohaaste haastaakin kaikki kuntoilemaan ja liikkumaan luonnossa, sillä siitä tykkää niin kroppa kuin mielikin. Luonto on ilmainen kuntosali, paras vastuksesi ja motivoiva kannustin!

Huhtikuun Luontoliikuntahaaste:
Liiku luonnossa yhdessä tai yksin hiki lentäen tai rauhallisesti kulkien. Kokeile uutta lajia tai starttaa ja esittele vanha lempilajisi talven jälkeen. Liiku kroppa vireäksi ja mieli valoisaksi!

WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.14.52WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.14.55

Luontoliikunta edistää terveyttä

Tiedämme, että liikunnalla on monia positiivisia vaikutuksia kehomme toimintaan. Liikunnasta saa parhaimmillaan energiaa ja se edistää terveyttämme, rakentaen kropastamme vahvemman, jolloin jaksamme arjen työt sekä vapaa-ajan puuhat. Liikunta lisää myös mielen hyvinvointia ja vahvistaa positiivista kuvaa itsestämme. Luonnon hyvinvointivaikutukset aletaan tuntemaan nykypäivänä – luonnossa vietetty aika laskee stressiä, tuottaa mielihyvää ja lisää jaksamistamme.

Huhtikuun luontohaasteessa haluammekin yhdistää nämä kaksi tekijää. Liikutaan luonnossa, kukin omalla intensiteetillä ja nautitaan monista hyvinvointivaikutuksista, joita saamme sekä liikunnasta, että luonnosta – luontoliikunnasta.

WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.08.34

Onnistumisia ja seikkailuja luonnossa

Luonnossa liikkuessa kohtaamme usein sellaisia pieniä ja ennen kaikkea luonnollisia haasteita, joita arjessa saattaa jäädä puuttumaan. Nämä haasteet kohdatessamme ja ne ylittäessämme koemme erilaisia onnistumisia. Nämä onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä niin lapsille kuin aikuisillekin, yksin ja yhdessä koettuina. Milloin viimeksi onnistuit polulla ylittämään hankalan kohdan tai maastopyöräillessä pääsit tiukan mäen ylös, onnistuit laskeutumaan jyrkkää rinnettä tai uskalsit kavuta kallion laelle ihastelemaan maisemia? Milloin kannustit lastasi, puolisoasi, vanhempaasi tai ystävää reippailemaan yhdessä luonnon keskellä?

WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.08.35WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.08.36WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.08.38

Perheet liikkumaan yhdessä

Liikuntatavat luodaan usein jo lapsena. Perheen yhteiset liikuntahetket luonnossa voivat jäädä positiivisiksi ja voimakkaiksi kokemuksiksi ja kantaa siten elämässä pitkälle. Toivommekin, että huhtikuussa näemme myös perheet harrastamassa yhdessä liikuntaa luonnossa. Pyöräily, lenkkeily, uiminen, geokätköily, kiipeily, lenkkeily, hirviöiden metsästys, mikä ikinä onkaan teidän perheen yhteinen luontoliikuntalaji?

WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.21.26

Liikuntaa omassa rauhassa vai yhdessä ystävän kanssa?

Ystävän kanssa urheileminen on monille meistä tärkeää. On ihana jakaa harrastus ja sen tuomat hyvät fiilikset ja onnistumiset ystävän tai puolison kanssa. Kokeilkaa uutta lajia tai haastakaa toisenne liikkumaan yhdessä säännöllisemmin. Ystävyys, kumppanuus, kroppa ja mieli kiittää.

Toisille liikkuminen nimenomaan yksin on tärkeää oman pään ja mielen hoitoa. Yksin urheileminen on omaa aikaa, josta ei haluta tinkiä. Kun juoksee yksin keväisessä metsässä, voi antaa ajatusten rullata askelten mukana ja vain keskittyä olennaiseen, siihen, että minun on hyvä olla ja saan toteuttaa itseäni.

Jaa meidän kanssa mikä on juuri sinun luontoliikuntamuotosi. Kerro mikä sai sinut innostumaan lajista ja miksi haastaisit muitakin kokeilemaan lajia. Jaamme mielellämme huhtikuun aikana mahdollisimman paljon erilaisia, innostavia luontoliikuntakokemuksia!

Lähdetään luontoon seikkailemaan, liikkumaan, urheilemaan ja ulkoilemaan yhdessä ja yksin!

WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.19.51

WhatsApp Image 2018-04-03 at 19.08.40

Energistä huhtikuuta!

Kaisa ja Ella

 

Kuvat: Jani Niskala

Porkkalanniemi ja pieni rakkaustarina

Rakas Porkkalanniemi

Myönnettäköön heti alkuun, että rakastun helposti. Etenkin luontoon. Porkkalanniemi on yksi rakkauden kohteistani, joten kerron suhteestamme hieman lisää.

Kiemurteleva maantie ajettaessa kohti Porkkalanniemeä joko hypnotisoi tai saa huonovointiseksi. Minut se toivottaa tervetulleeksi kerta toisensa jälkeen, ihastumaan, nauttimaan, hengittämään, rauhoittumaan, tutkimaan ja tarkkailemaan ympäröivää luontoa ja merta.

Tein ystävän kanssa maaliskuisen retken Porkkalanniemeen, yhteen suosikki retkikohteistani eteläisessä Suomessa. Tällä kertaa laitoimme jalkaan lumikengät, koska lunta oli maassa vielä suhteellisen paljon ja meillä oli testissä uudet lumikengät. Maaliskuun jäille emme enää menneet, mutta rohkeita jäällä liikkujiakin paikalla oli. Sää oli sumuinen ja utuinen, juuri sellainen kuin Porkkalanniemeltä odottaa saattaakin. Talviseksi retkipäiväksi ilma oli leuto, joten kuuma tuli nopeasti.

P3112332.JPGOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Porkkalanniemi on jaettu useaan eri virkistysalueeseen, joka saattaa luoda alueesta hieman pirstaloituneen ja sekavan kuvan. Ulkoilijat saattavat helposti keskittyä samalle alueelle, mutta silti aina on tuntunut siltä, että omaa tilaa on riittävästi kaikille. Ruuhkaisimpinakin aikoina pelkkä meren tuijottaminen saa varmasti kenet tahansa unohtamaan ympärillä tapahtuvan. Myös Reppuretken Olli kirjoitteli vastikään omasta epäsesonkiretkestään Porkkalanniemeen, suosittelen kurkkaamaan.

Mulle Porkkalanniemi näyttäytyy ennen kaikkea mystisenä paikkana. Samoin kuin viime talven retkellä Porkkalanniemessä, tälläkään kertaa ei meren rannalla tuullut yhtään. Sitä on oikeasti vaikea käsittää, kun tuuleen on niin tottunut. Nautin tällä kertaa älyttömästi harmaasta kelistä, jossa eri sävyt maassa ja horisontissa sulautuivat toisiinsa luoden kaikesta yhtä isoa tilaa. Jo tuo harmaus kauneudessaan olis riittänyt, mutta tokihan siihen oli vielä ripaus taikaa lisättävä. Uskomattoman kaunis lumisade alkoi juuri samalla hetkellä, kun pääsimme asettumaan viralliselle taukopaikalle katoksen alle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talvinen jäätynyt meri ja pienet saaret horisontissa, rantametsän huojuvat puut, hitaasti alas leijaileiva lumisade. Tarvitseeko sitä ihminen muuta rakastuakseen?

Maltoin lumisateen fiilisteltyltä hetken evästelläkin. Joku paistoi tulilla makkarat. Me lämmitettiin kotona valmistettu pannari ja keitettiin nokipannukahvit, samalla jutustellen paikalle saapuneen pariskunnan kanssa. Mies kertoi itseään kutsuttavan joutsenkuiskaajaksi. Hän kehotti myös meitä rohkeasti juttelemaan linnuille ja oli vakuuttunut, että yllättyisimme vastauksesta. Porkkalanniemi onkin oiva paikka lintujen tarkkailuun. Mehän käytiin siellä reilu vuosi sitten Kaisan kanssa seuraamassa lintujen muuttoa, retken tunnelmia löytyy täältä. Tuolloin meidän ylitse liihotti yli 5000 kurkea ja näky oli kyllä ihan käsittämätön. Aivan varmasti meen seuraamaan muuttoa tänäkin vuonna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotimatkalla mietiskelin ystävää, jolle kerroin viime kesänä Porkkalanniemestä. Hän oli poikaystävänsä kanssa päättänyt vähän myöhemmin syksyllä lähteä Porkkalanniemeen telttailemaan. Tuolta retkeltä mun puhelimeen tuli viestinä valokuva. Kuvassa oli punertavan auringonlaskun edustalla ystäväni käsi ja kädessä kihlasormus. Ai että, vieläkin tulee aikamoisia onnen väreitä.


Porkkalanniemi on melko helposti saavutettava retkikohde lähellä pääkaupunkiseutua ja matkan varrelle osuu paljon muutakin nähtävää. Paikassa voi viivähtää puoli päivää tai useamman yön. Suosittelen paikkaa erityisesti lintujen muuton aikaan, aivan älytön luontokokemus, vaikka et olis aikaisemmin linnuista paljon innostunutkaan.

Tulevana kesänä aion itse ainakin riippumattoilla rakkaassa Porkkalanniemessä ja ehkäpä houkuttelen enemmänkin ystäviä mukaan rakastumaan paikkaan. ❤

Kirjoittanut Ella

Hiihtovaeltajan päivä – kylmyyttä ja kurjuutta vai elämyksiä ja tiimityötä

”Hui, teillä oli kovat pakkaset – palelitteko koko viikon?”

Yksityiskohtaisia tarinoita vaelluksien reiteistä ja kohteista voi lukea monilta sivuilta, mutta monissakaan kirjoituksissa ei kerrota sitä, mistä vaeltajan päivät koostuvat ja millaisia asioita yhteen vaelluspäivään yleensä mahtuu. Reissua ennen ja sen jälkeen saa talviretkeilijä usein kuulla kauhistelua siitä, miten kylmässä voi pärjätä. Ajatus siitä, että lähden tunturiin värjöttelemään, selviytymään ja sietämään kylmää, on monella mielessä ensimmäisenä. Nyt haluankin kumota tämän ajattelun ja kertoa, millaisia päiviä vietin helmikuun pakkasissa ja auringossa Muotkatunturin erämaassa. En lähde talvireissuun kärsimään, vaan nauttimaan monista asioista, kuten luonnosta, talvesta, retkiruokailusta, hiihdosta, makoisista unista, stressittömyydestä ja laatuajasta retkikaverin kanssa, joka tällä reissulla oli isäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helmikuun aurinko, lähes koskemattomat hanget ja kuuraiset puut.

Vaeltaessa päivät menevät tietyllä kaavalla ja rytmillä. Talvella rytmin tärkeys korostuu, koska liikkumisesta ei kannata pitää pitkiä taukoja kylmän kelin vuoksi ja pidemmän tauon tullen kannattaa varustautua uudelleen taukovaattein ja rakentaa mahdollinen suoja tuulelta ja tuiskulta.  Reissu tarjosi aurinkoa ja lunta, itseasiassa paljon lunta, ja kipakoita pakkasia. Hyvällä rytmillä ja valmiiksi mietityin rutiinein päivät hujahtivat nopeasti, kylmä ei ollut missään vaiheessa ja viimeinen vaelluspäivä tuli aivan liian nopeasti.

Tämä on meidän tapamme tehdä talvivaellus ja vain yksitapa toteuttaa tällainen reissu. Olemme isäni kanssa käyneet Ankarat avotunturit -talviretkeilykursseja, joilta osa käyttämistämme käytänteistä on peräisin. Samanlainen tapa toimia retkellä helpottaa telttaparin työnjakoa ja tekee reissusta sujuvan. Kelloa emme katsoneet orjallisesti, mutta melko sama aikataulu meille muodostui lähes kaikille päiville. Aikataulutus, taukoineen sekä päivien suunnitelmallisuus antavat vapauden nauttia reissusta.

 

HIIHTOVAELTAJAN PÄIVÄ:

n. klo 7.00 Herätys ja aamutoimet:
aamupala ja vedenkeittoa
ahkionpakkaus ja teltan purku
n. klo 10.00 Hiihtoa legeissä
hiihtoa aina n. 1 h ja tauko n. 10 min
13.00-14.00 lounas n. 20-30 min.
lisää hiihtoa ❤
n. klo 17.00 leiripaikan etsintä
teltan pystytys
iltapuuhat
tavaroiden ja ihmisten huoltoa
lumensulatusta

päivällinen ja jälkiruoka
21.00-22.00 unille

Herätys ja aamutoimet

Herätyskello pirisee vaimeasti makuupussini sisällä. Vielä olisi nukuttanut, vaikka unta on takana lähes 10 tuntia. Nukun retkillä määrällisesti paljon enemmän kuin kotona. Toki retkillä unet ovat hieman katkonaisempia ja yön aikana pitää ainakin kerran käydä ulkona pissalla. Nyt en malttaisi millään avata makuupussia. Päälimmäinen makuupussi on jäässä ja teltankatto kimaltaa jääkiteinä juuri sytyttämäni otsalampun valossa. Päätämme työnjaon makuupusseissa maatessa. Lähden pissalle ja vien samalla makuupusit tuulettumaan, sillä välin isäni laittaa bensakeittimen päälle, jotta saamme teltan kuivumaan ja aamupalan tulille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Makuupussit tuulettumassa kauniina pakkasaamuna.

Aamupalaksi on puuroa, joka on jokaisena aamuna hieman erilaisella reseptillä. Herkullinen ja energiapitoinen puuro pitää nälän loitolla pitkään ja puurot on tuunattu siemenillä, pähkinöillä sekä kuivatuin hedelmin ja marjoin. Juon aamuisin pikakahvin ja isä juo mukillisen kaakaota. Reissuissa olen huono juomaan, joten nappaan vielä ison mukillisen poretablettivitamiinijuomaa. Samalla, kun aamupalaa nautitaan, kuumennetaan vesiä ja sulatellaan lisää vettä päivälle. Täytämme kaksi termospulloa kuumaa vettä kummallekkin, ja laitamme ruokatermariin lounaat tekeytymään lisäksi litran pulloihin otetaan kuumaa vettä päivän juotavaksi.

Kun keitintä käytetään teltassa, saadaan tavaraa kuivattua ja teltassa on mukava toimia. Tätä hommaa tulee kuitenkin harjoitella etukäteen ja varusteiden tulee olla tähän sopivat. Tarpeeksi iso teltta hyvin tuuletuksin, keitinlaatikko sekä varmat toimivat bensakeittimet. Meille riitti käyttöön yksi keitin teltassa, ja toinen meillä oli mukana varmuuden vuoksi rikkoutumisen varalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Veden sulatus vie aikaa sekä illalla, että aamulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun vedet on keitetty ja teltassa tavarat saatu kasaan, on aika lähteä ulos. Meidän aamut olivat hitaita ja päivä oli jo ihanasti valjennut, kun astui ulos teltasta. Tuulettuneet makuupussit pakataan ja ahkiot puhdistetaan lumesta sekä pakataan. Tämän jälkeen kasataan teltta. Me rullaamme teltan ahkion päälle pakettiin niin, että se on nopea pystyttää tuulessa ja tuiverruksessakin. Kun kaikki tavarat on pakattu, olemme valmiita päivän hiihtoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Legeittäin hiihto varmistaa tarpeelliset tauot hiihtovaelluksella

Hiihdimme kerrallaan noin tunnin, jonka jälkeen pidimme pienen juoma- ja energiatauon. Tällä reissulla ei ollut tarvetta katsoa minuutilleen legin pituutta, mutta noin tunnin välein on hyvä ottaa kulaus juomaa ja evästä, jotta energiatasot pysyvät hyvänä pitkänkin hiihtopäivän. Tauot ovat lyhyitä, jolloin ei vielä ehdi tulla kylmä ja taukoeväät kannattaakin pakata ahkioon helposti saataville. Itselläni on taskussa pähkinöitä tai energiapatukoita sekä lämmintä energisoivaa juomaa ahkion eväsluukussa. Legeissä hiihtämisessä on hyvä puoli myös se, että kaikki retkiryhmäläiset tuntevat systeemin ja tietävät milloin tauko on tulossa, tämä on erityisen tärkeää, kun hiihdetään tai vaelletaan pitkiä matkoja isossa porukassa.

Meillä oli spontaaneja pikkutaukoja, kun oli aivan pakko jäädä kuvaamaan kaunista talvimaisemaa ja tuntureita. Kahdestaan liikkuessa kuvaamiselle jää hyvin aikaa, eikä tarkoituksena ollut kilometrejä keräillä. Viikon aikana ehdimme höpötellä niitä näitä ja tuulisimmilla paikoilla oman hupun sisällä jäi aikaa pohdiskella monenlaista. Luontohavaintojen lisäksi näimme yhden poromiehen, jonka kanssa jutustelimme tovin. Saimme nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta sekä ihastella välillä aivan satumaista ympäristöä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juomaa ja energiaa auringossa.

Lounas antaa energiaa iltapäivään

Lounaan laitoimme aamulla jo teltassa ruokatermariin hautumaan, ja kun lounaspaikka on valittu voi kaivaa valmiin lämpimän aterian esiin. Lounastauolla on tarve pukea taukovaatetta, sillä kyseessä on vähän pidempi tauko. Meillä lounas oli 20-30 minuuttia, riippuen säästä. Lounaalla kannattaakin istahtaa alas ja nautiskella pidemmästä tauosta, sillä pian taas hiihdetään. Aurinkoisilla lounailla käänsimme nenät aurinkoon ja nautimme lämpimästä auringosta kasvoillamme.

IMG_20180219_135959

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hedelmäinen ja mausteinen linssicurry lämmittää lounaalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Istahda alas ja nauti tauosta.

Hiihtoa ja suunnistusta = hiihtovaellusta

Lounaan jälkeen hiihto jatkuu samalla tavalla kuin aamupäivällä. Suunnistusta teimme yhteispelillä ja karttaa katseltiin aina tarvittaessa. Illalla suunnittelimme aina seuraavan päivän reittiä ja aamulla sään mukaan päätimme pidämmekö kiinni jo tehdystä suunnitelmasta, vai onko suunnitelmaa tarvetta muuttaa.  Meillä oli mukana myös GPS-laite sekä kännykkään ladatut maastokartat, joista tarvittaessa pystyy tarkemmin paikantamaan sijaintinsa. Kartta kulkee hyvin ahkion päällä ja kompassi taskussa, jolloin tarvittaessa suunnistusvälineet voi napata käyttöön.

Etummaista hiihtäjää vaihdoimme tarvittaessa, mutta minun sukseni upposivat pehmeään lumeen huomattavasti enemmän, joten etumiehen paikka oli useammin isälläni. Parasta olisi vaihtaa edellä hiihtäjää tasaisin väliajoin, jolloin löysässäkään lumessa ketään porukasta ei väsy liikaa, onhan etumiehellä raskaampi homma. Toisaalta edessä on myös ihana hiihtää, kun maisema ja koskemaston hanki aukeaa edessäsi, eikä näkymänä ole vain toisen ahkio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mistä haluan aamulla herätä eli leiripaikan valinta

Kun päivän matka on taitettu tai meillä viimeistään vähän ennen kuin ilta alkaa hämärtämään, on aika alkaa katsella hyvää leiripaikkaa, jonne leirin pystyttää. Paikan tulisi olla tasainen ja tuulelta suojassa, mikäli on odotettavasti kovaa tuulta. Valintakriteerinä voi myös olla kaunis paikka, josta aamulla toivoisi heräävänsä. Meillä ei kovia tuulia reissuuun osunut, joten teltta oli mahdollista pystyttää juuri siihen paikkaan, joka silmää miellytti. Kun paikka oli valittu, lisäsimme taukovaatetta päälle parkkeerasimme ahkiot ja aloimme tamppaamaan teltalle alustaa. Pehmeässä lumessa tämä on erityisen tärkeää. Kun paikka on tampattu, tulisi sen antaa hetken kovettua ennen teltan pystytystä. Tässä onkin oiva tilaisuus napata evästä, jotta jaksaa touhuta päivälliseen asti.

Teltan pystytys on nopea homma. Rulla auki, kaaret paikoilleen ja naruihin kiinnitettävät suuremmat talvikiilat kaivetaan lumeen ja lunta lapioidaan myös teltan helmoille. Pieni päätyabsidi täytetään lumella, josta voidaan kätevästi ottaa lunta veden sulatukseen. Teltan pystytys on nopeudessaan tiimityön taidonnäyte. Telttatöiden jälkeen lapiohommat jatkuvat, kun absidiin kaivetaan tilaa jaloille ja pihamaalle kaivetaan tarvittaessa polkuja ja ”vessakopit”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herkullista ruokaa, lumensulatusta ja telttaelämää

Yksi päivän parhaista asioista on tietenkin päivällinen, joka on jokaisena iltana oikea herkkuhetki ja kruunaa hyvän hiihtopäivän. Me molemmat nautitaan ruuanlaitosta ja hyvästä ravitsevasta ja monipuolisesta retkiruuasta. Ruuat on esivalmisteltu ja kuivatettu kotona, ja retkellä ne muhivat sekä paistuvat herkullisiksi päivällisiksi unohtamatta tietenkään jälkiruokaa. Miltä kuulostaa poronkäristys pottumuusilla ja puolukalla sekä vaniljavanukas pihlajanmarjoilla ja paahdetulla manteli – kanelirouheella? Samalla, kun ruoka muhii, sulatellaan vesiä joka jatkuu vielä lähes nukkumaan menoon asti. Touhuilun ohella teltassa voi kuivatella kostuneita varusteita, lueskella kirjaa, höpötellä tai kirjoittaa päiväkirjaa reissusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herkullista mustapapupataa nachoilla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruuaksi lettuja lakkahillolla

IMG_20180221_191910

Vanilja vanukas sai kirpeyttä rouhitusta pihlajanmarjasta ja rouskuvaa tuntumaa kanelin ja sokerin kanssa paahdetuista mantelilastuista.

Hyvää yötä!

Kun iltapuuhat on tehty, sammutetaan keitin ja sujahdetaan kahden makuupussin sisään lämpimään. Minä otan kaverikseni vielä lämminvesipullon, joka lämmittää makuupussini nopeasti. Hyvän yön toivotukset kuuluvat vaimeana kahden hupun sisälle. Onnellisena saan nukahtaa tietäen, että seuraavana päivänä on taas päivä täynnä hiihtoa ja hienoja elämyksiä! Mitäs sanotte, kuulostaako täälainen kamalalta kärsimykseltä? 🙂

p.s Kuulemma meillä oli kylmät kelit (-20- -25 astetta), mutta unohdimme lämpömittarin eikä kylmä meitä kyllä kertaakaan haitannut.

Kaisa

 

Nokipannukahvin salat – tunteella ja fiiliksellä vai tarkasti mittaillen?

Suomalainen  ❤ kahvi

Suomalainen juo kahvia eniten koko maailmassa, keskimäärin noin 10 kiloa henkilöä kohden vuosittain. Se on valtava määrä, mutta kyse ei olekaan pelkästä kahvin juomisesta, vaan myös paljon muusta. Kahvin juonti on liittynyt olennaisesti suomalaiseen elämään ja kirjavasti erilaisiin niin arki, kuin juhlahetkiinkin. Ensimmäisen kerran Suomeen tuotiin kahvia 1720-luvulla turkulaisten laivoilla. Aluksi kahvi oli rikkaiden herkku, mutta 1800-luvulla kahvikulttuuri vakiintui koko maahan. Suomalaiset ovat liikkuneet ja työskennelleet metsissä, joissa kahvi nautittiin tulilla keitettynä tauoilla ja päivän päätteeksi.

Retkeilijät juovat kahvinsa perinteisesti nokipannulla keitettyinä. Kahvi antaa retkeilijälle energiaa herätä tai jatkaa matkaa, se myös lämmittää ja luo retkelle taukohetken. Nokipannukahvin keitto onkin monelle tärkeä osa retkeilyä ja hyvä taito osata myös retkeillessä kahvinjanoisten ystävien kanssa. Kahvittelu luonnon keskellä on kuitenkin ennen kaikkea fiilistelyä ja seurasta nauttimista, joko omasta tai retkiseuralaisten.

P2131935.JPGNokipannukahvin salat

Nokipannukahvi on keitetty erityisesti tulille tarkoitetulla kahvipannulla. Tulilla pannu nokeentuu  ja on siksi mustan värinen. Pannua pestään käytön jälkeen sisältä, mutta ulkopintaa ei ole tarpeen suuremmin jynssätä tai kiillottaa. Perinteinen nokipannu on iso ja painava, mutta nykyään retkeilijä usein kantaa mukanaan pienempää ja kevyempää pannua. Erilaisia nokipannuja voi löytää kirppiksiltä ja tietysti retkeilykaupoista. Nokipannukahvin keittotapoja on lähes yhtä monta, kuin on sen keittäjiäkin. Toisille kahvin keitto on hyvin suurpiirteistä, joku toinen taas mittaa kaiken tarkasti. Joku kiehauttaa tai kuohauttaa kahviveden kerran, joku kolme kertaa ja joku ei kertaakaan. Joku sekoittaa porot tai purut kahviin, kun toinen taas ei missään nimessä sekoita Yhtä absoluuttisen oikeaa keittotapaa ei ole olemassakaan, koska kahvi keitetään oman maun ja fiiliksen mukaan. Ja se siinä oikeastaan onkin parasta – itselle voi tehdä juuri sellaista kahvia mistä itse tykkää, ja miksei vaikka joka kerralla erilaista jos siltä tuntuu. Retrkeilyporukasta usein löytyy kahvinkeittäjä, jonka nokipannukahvi on ehdottomasti parasta ja kun kysyt reseptiä se on keittäjän omassa päässä. Hyvä retkikahvi onkin monelle ylpeyden aihe.

Useimmiten nokipannukahvin keitossa keskustelua herättää erityisesti se, miten kahviporot laskeutuvat pinnalta pohjaan ja imeytyvät kahviveteen parhaiten. Kahviporojen joko annetaan laskeutua itsestään pannun pohjalle hautuen, sekoitetaan tikulla sekaan tai säikäytetään laskeutumaan. Prosessiin on myös liitetty tarinoita ja uskomuksia, joiden mukaan kahvista säikäytetään pois kahvin paha henki. Säikäytystapoja on monenlaisia. Kaada tilkka tai kaksi kylmää vettä tai koko mukillinen lunta kahvin sekaan, kahvipannun kylkeen voi kopauttaa puukolla tai koko kahvipannua voi kopauttaa pöytään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
Luontohaasteen nokipannukahvin valmistusohje

1L vettä, 1,5dl pannukahvia

  1. Tee tulet. Mittaa vesi pannuun ja asettele pannu joko ritilän päälle, ”kattilakoukkuun” tai suoraan nuotioon kiinni (nahkaiset notskihanskat ovat kätevä apu)
  2. Kiehauta vesi ja siirrä pannu pois tulelta
  3. Kaada pannukahvin poroja suoraan kahvipussista veteen. Kahvin poroja tulee kataa, kunnes porot muodostavat pienen keon veden pinnalle.
  4. Laita pannun kansi kiinni ja odota, että porot alkavat laskeutumaan pannun pohjalle. Kaada hetken kuluttua tilkka kylmää vettä porojen sekaan, jolloin ne säikähtävät paremmin pohjaan. Odottele ja annan kahvin tekeytyä ainakin viisi minuuttia.
  5. Kahvi on valmis nautittavaksi. Kaada aluksi ensimmäinen tilkka kahvia sivuun, jotta pinnalle jääneet porot poistuvat. Pieni kuusen oksa pannun nokassa karsii viimeisetkin porot ja antaa ripauksen metsän makua kahviin. Perinteisesti nokipannukahvi juodaan mustana, mutta toki siihen voi oman maun mukaan lisätä maitoa ja sokeria. Kookosmaitojauhettakin ollaan joskus sekoiteltu sekaan eksoottisemman maitokahvin saamiseksi.

    Kahvi maistuu tietenkin parhaalta omasta kuksasta juotuna ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKahvin keittelyn ja nautiskelun jälkeen ylimääräiset porot  on hävitettävä ja nokipannu putsattava, jotta siitä on hyvä nautiskella seuraaviakin sumppeja. Kahviporot voi retkeilykohteissa viedä esimerkiksi puuceen pönttöön. Nokipannun voi putsata huljuttelemalla se raikkaalla vedellä.

”Tunteella ja fiiliksen mukaan. Noin 1l vettä, 1,5dl Cafe Parisien tummapaahtoa ja aina vielä vähän eli pieni hyppysellinen lisää. Kiehauta vesi, ota pannu pois tulelta ja lisää kahvi. Tilkka kylmää vettä ja odottele. Kaada kahvia rauhallisesti kuksaan ja nauti!”

Marica Korolainen – Ricasluonto

Nautinnollisia nokipannukahvihetkiä!

Ella ja Kaisa

 

 

Maaliskuun Luontohaaste: Lähde retkelle!

Raikas kevättalven retkisää on nyt parhaimmillaan

Useille suomalaisille retkeily painottuu sulan maan aikaan ja etenkin hienoimmille kesäkeleille. Suomi kuitenkin tarjoaa poikkeuksellisen upeat ulkoilumaastot läpi vuoden eikä neljää erilaista vuodenaikaamme missään nimessä kannata jättää hyödyntämättä. Kevättalvi tarjoilee parhaimmillaan aurinkoisia kirpsakoita pakkaspäiviä, jolloin on ihanaa lähteä päiväretkelle, yön yli reisuun lähialueelle tai vaikka pidemmälle hiihtovaellukselle loman kunniaksi. Tärkeintä kevättalven retkillä on pukeutua sään mukaisesti ja nauttia ensimmäisistä auringonsäteistä!

Retkiä on juuri niin monenlaisia, kuin on meitä retkeilijöitäkin. Tee maaliskuussa sellainen retki, joka sopii sinulle. Lähimetsään ehtii kiireisemmässäkin arjessa ja hiihtolomalla voi tehdä kiireettömiä pidempiä retkiä. Mukaan voi ottaa ison porukan tai lähteä itsekseen kuuntelemaan talvista luonnon rauhaa. Retki voi myös olla vauhdikas sporttiretki tai nautiskellen tehty eväsretki.

Ota vastaan maaliskuun Luontohaaste: Lähde retkelle – pienelle tai suurelle, lähelle tai kauas, ystävän kanssa tai itseksesi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Retkeilytaidot – retkellä oppii aina uutta

Luonnossa liikkuessa ja retkeillessä oppii lähes aina uutta luonnosta ja itsestäänkin. Opimme retkeillessä usein tiedostamattamme esimerkiksi havainnoimaan uutta maisemaa ja liikkumaan maaston vaatimalla tavalla. Voimme myös tietoisesti harjoitella tiettyjä konkreettisia retkeilytaitoja, kuten vaikkapa suunnistamista ja maaston lukemista, tulen tekoa ja ruoan valmistusta, leiriytymistä, varustautumista pidemmälle retkelle tai pukeutumista sään mukaan.

Haasta itseäsi retkeilyn parissa askel kerrallaan. Voisitko haastaa itsesi uusien retkeilytaitojen opetteluun tai vaikka luonnontuntemuksen harjoitteluun? Osaatko esimerkiksi tehdä tulet? Tai voisitko kokeilla jonkun uuden retkiherkun valmistamista? Entä vierailisitko uudessa retkikohteessa ja harjoittelisit siellä kartan kanssa suunnistamista? Talvinen yön yli retki oli monen retkihaaveissa tammikuussa. Nyt olisikin otolliset hetket kokeilla ja oppia uusia kikkoja tähän! Onko sinulla jokin retkeilytaito, jonka haluaisit oppia? Mikä on sinun Luontohaasteesi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eväät tekevät retkestä retken

Mikä erottaa retken muusta ulkoilusta? Jos meiltä kysytään, niin ehdottomasti eväät. Kun pakkaa reppuun mukaan lempiherkut, niin retkellä ei tarvitse juosta aikataulujen perässä vaan nälän yllättäessä voi kaivella omaa reppuaan. Eväitä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota säähän, joka vaikuttaa osaltaan ruoan säilyvyyteen. Kannattaa myös miettiä sitä, miten retkellä voisi nautiskella ravitsevan lämpimän ruoan, joka antaa paljon energiaa ja samalla lämmittää. Ruoan voi toki valmistaa omalla retkikeittimellä tai tulilla, jos näihin on mahdollisuus, mutta sen voi myös lämmittää valmiiksi etukäteen esimerkiksi termospulloon. Me ollaan ainakin tykätty kantaa lämmintä kasvissosekeittoa mukana termarissa. Päiväretkellä on hyvä olla mukana sekä juotavaa, välipaloja, että lämmin ruoka – esimerkiksi siis vesipullo, valmiiksi tehdyt voileivät ja termarikeitto tai makkarat tulilla! Ja oletko koskaan ajatellut, että pakkasilla reppuun voi jälkkäriksi pakata vaikka jäätelöt koko porukalle? 😉

Purkkicroissantit tikussa – superhelppo retkiruokavinkki kesään ja talveen

  1. Osta kaupasta croissanttipurkki (esim. danerolles) ja heitä reppuun
  2. Lähde retkelle, pidä tauko tulipaikalla ja tee tulet
  3. Kieritä yksi croissantti kerrallaan pitkän tikun päähän. Voit kierittää sen joko itsensä päälle normaalissa croissanttimuodossa tai vain yksinkerroin tikkuun, jolloin taikina kypsyy nopeammin
  4. Kieritystavasta, tulesta ja tietenkin kokista riippuen croissanttia kypsytellään (ei suoraan liekeissä) noin 5-10minuuttia. Kypsymistä odotellessa on hyvä esimerkiksi hörppiä kuumaa juotavaa.
  5. Valmiin croissantin sisään voi laittaa voita, juustoa, hilloa tai vaikka nutellaa, mutta croissant maistuu hyvältä myös ilman mitään lisuketta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ellan erikoiset retkieväät – aina ei kerkeä miettiä ihan loppuun saakka 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahden laavun hiihtoretki – Muonion Olostunturilla

Muonion Olostunturilla on kotoisa laskettelukeskus, jonka ympäri kiertää täydellisesti huolletut hiihtoladut. Päätettiin helmikuisena päivänä lähteä kaverin kanssa katsastamaan reitti. Tällä kertaa päädyttiin perinteisiin murtomaahiihtosuksiin ja pakattiin reppuun pientä evästä, kuten purkkicroissanttitaikina, pitaleipiä, kuumaa mehua termariin ja jostain ihmeellisestä syystä myös pakastemaisseja! 12km hiihtoreitin varrelle osui kaksikin eri laavua, joista toiseen jäimme evästelemään. Päivä oli pilvinen, eikä huippuhyvistä laduista huolimatta ohitsemme mennyt tai vastaan tullut kuin muutama muu ulkoilija.

Hiihtoladut kiersivät tunturin ympäri, ajoittain suht korkeallekin ja saatiinkin hiihdellä täydessä hiljaisuudessa upeiden tykkylumien ympäröimänä. Me pysähdyttiin miettimään ja fiilistelemään, miten niinkin upeaan paikkaan on mahdollisuus päästä hiihtämään täydellisesti ylläpidetyillä hiihtoladuilla. Jos ajelet joskus Oloksen ohi, niin pistäydy rennolle fiilistelylenkille tai rivakalle kuntolenkille, voit vaikka päättää lenkin läheiseen paikalliseen uimahalliin pulikoimaan ja saunomaan.

-Ella

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viisi vinkkiä retken suunnitteluun:

  1. Mieti ensin minkä tyyppiselle retkelle haluaisit lähteä (ja millaisia eväitä herkutella).
  2. Valitse kohde esimerkiksi selaamalla internetissä sivustoja retkikartta.fi, luontoon.fi, retkipaikka.fi tai oman kuntasi internetsivuja.
  3. Suunnittele ja valmistele retkieväät (tsekkaa ideoita vaikka Luontohaasteen aiemmista teksteistä klik, klik, klik tai klik)
  4. Pukeudu lämpimästi – meidän ohjeet tähän löydät: Kerrospukeutuminen – Oikealla pukeutumisella voi nauttia säästä kuin säästä
  5. Aloita lyhyemmistä päiväretkistä, etene halutessasi omassa tahdissa hiljalleen kohti pidempiä reissuja. Tärkeintä on kuunnella itseään ja tehdä retkestä juuri sellainen kuin itselle sopii. 
  6. Nauti!

Maaliskuussa saat vinkkejä retkien toteutukseen 

Luontohaaste kannustaa kaikkia lähtemään retkelle ja maaliskuun aikana voitkin napata meidän somekanavilta talteen retkivinkkejä – retkikohteita, retkieväitä ja innostavia retkitarinoita. Tehdään maaliskuusta retkien täyteinen ja innostetaan kuvilla ja kertomuksilla koko Suomi ja toinen toisemme retkeilemään! Jaa omat kuvasi #luontohaaste ❤

Ella ja Kaisa

Talviuinti – tavoitteena hyvä olo

Talviuinti jakaa mielipiteet – moni sitä rakastaa ja toiset sen kaukaa karttaa

Avantoa ei välttämättä kaikkialle synny. Sen sijaan käsitteestä talviuinti voidaan puhua koko Suomen mittakaavassa kun talviaikaan uidaan luonnonvesissä. Talviuinti on Suomessa nykyään vakiintunut terveysliikuntalaji, jota harrastaa vuosittain yli 100 000 ihmistä.

Me haastettiin itsemme viime vuonna eräopaskoulun aikana joka aamu pulahtamaan avantoon. Haastaminen kannatti, sillä siitä lähtikin päivät aivan loistavasti liikkeelle ja jopa pieni talviuintiriippuvuus saattoi saada alkunsa. Tänä talvena käydään silloin tällöin lähiympäristön avantopaikoissa. On aina yhtä ihanaa, kun pitkästä aikaa pääsee pulahtamaan kylmään veteen. Halutaankin nyt raottaa hieman talviuintiin liittyviä faktoja ja uskomuksia, jakaa kokemuksia tästä hurjalta tuntuvasta lajista ja tietysti kannustaa muitakin kokeilemaan ja koukuttumaan!

Luontohaaste haastaa nauttimaan talvesta – Pulahda talviseen luonnonveteen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuusijärven savusauna ja talviuintipaikka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talviuinnin terveydelliset tekijät 

Talviuinnista puhuttaessa ja sitä perusteltaessa mainitaan hyvin usein terveydelliset tekijät. Kaveria tai sukulaista motivoidaan mukaan pulahtamaan kylmän veden parantavan vaikutuksen vuoksi. Ja tunteehan sen aina itsekin, ainakin olo on välittömästi uimisen jälkeen erilainen! Kylmässä vedessä tutkitusti lisämunuaisesta vapautuu kortisolia ja adrenaliinia, jotka lisäävät lämmöntuottoa, tehostavat verenkiertoa ja kylmänsietoa. Aluksi verenpaine kohoaa, mutta perusverenpaineen on havaittu laskevan säännöllisen talviuinnin avulla. Todisteita on myös talviuinnin avusta erilaisiin kipuihin, kolotuksiin ja kylmänsietokykyyn. Talviuinti myös nostaa elimistön antioksidanttitasoa.

Talviuinti tuo fyysisten terveysvaikutuksen lisäksi henkistä mielihyvää. Talviuinti on matalariskinen terveysliikuntalaji, johon on suhteellisen helppo kannustaa uusia ihmisiä mukaan ainakin kokeilemaan. Veteen pulahtaminen voi parhaassa tapauksessa auttaa ihmistä ylittämään itsensä ja rohkaistumaan muutenkin. Talviuinti ja saunominen on useille yhteisöllinen ja mukava tapahtuma, jossa voi löytää uusia ystäviä ja paikan arjesta irtautumiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lajin aloittaminen – miten ja mitä välineitä?

Talviuinnin aloittamiseen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin paikan, jossa pääsee veteen turvallisesti pulahtamaan. Ja tietenkin rohkeuden kastautua. Yleisissä talviuintipaikoissa uimapuku tai uimahousut ovat mukavuustekijä sekä itselle, että muille kävijöille. Omassa rannassa sitä voi sitten kirmata ihan luonnon asussa kylmään veteen. Tossut antavat jaloille suojaa kylmältä ja niitä löytyykin jos jonkinlaisia. Muovipohjaiset, verkkopintaiset tossut ovat suosiossa, sillä vesi pääsee helposti valumaan niistä pois, eikä jää kengän sisään kylmettämään jalkapohjaa. Osa käyttää ohuita neopreenitossuja- tai sukkia, joille on käyttöä muissakin vesilajeissa. Myös käsiin saa neopreenisiä hanskoja, mutta niitä ei läheskään kaikki talviuimarit käytä. Itselle sopivat tossut, uimasukat tai hanskat löytyvät vain testaamalla. Talviuinnissa pyritään välttämään ylimääräistä elimistön oman lämmön haihduttamista, siksi esimerkiksi pipon käyttöä suositellaan, eikä päätä yleensä kastella veteen. Pipo sekä auttaa säilyttämään kehon lämpötilan ja suojaa korvia kylmältä. Vastaavasti saunaan mentäessä pipo suojaa korvia kuumalta.

DSC03104

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käytönnössä avantouinti toimii niin, että kroppa on hyvä lämmitellä ennen avantoon menoa, vaikka pienellä jumpalla. Oikeaoppisena tapana pidetään uimista sekä ensimmäiseksi paikalle tultaessa, että viimeiseksi ennen kotiin lähtöä. Saunominen tapahtuu tämän välisenä aikana ja pulahduksia voi tehdä niin monta kuin hyvältä tuntuu. Saunasta ei suositella menemään suoraan avantoon, vaan kehon täytyy antaa ensin hieman viilentyä. Monissa paikoissa saunalta onkin matkaa uintipaikalle, jolloin pakostakin joutuu viilentymään matkalla uimaan. Avannossa kannattaa käydä aluksi vain pienen hetken ja sitten lisätä aikaa, kun totut avannossa käymiseen. Hengitä rauhallisesti, voit myös vetää keuhkot täyteen ja rauhallisesti hengittää ulos pulahduksen aikana.

Tärkeintä on kuunnella itseään. Tavoitteena on hyvä olo. 

Jos parin sekunnin pulahdus riittää, ei ole syytä muiden painostamana uida minuutteja tai sen useampia kertoja. Saunomisen ja uimisen jälkeen on ihana pukea lämmintä ja mukavaa vaatetta päälle, jolloin vältät myös vilustumisen. Uimaan ei saa koskaan mennä alkoholin vaikutuksen alaisena tai raskaana ollessa. Jos yhtään uinti oman terveyden kannalta epäilyttää, niin keskustele lääkärin kanssa, onko avantouinti sinulle sopiva harrastus.

          Talviuintivinkit

  • Pakkaa talviuintiretkelle mukaan ainakin pipo, pyyhe, uikkari, eväitä ja KAVERI ❤
  • Kastautuessasi kylmään veteen, pyri rauhoittamaan ja tasaamaan hengityksesi. Tiedosta etukäteen, että hengitys saattaa salpautua hetkeksi.
  • Jos kokeilet talviuintia ensimmäistä kertaa, kastaudu vain lyhyehkösti rappusten läheisyydessä. Pidä kaveri aina mukana myös uintipaikalla.
  • Käy halutessasi saunassa ennen seuraavaa pulahdusta, mutta muista värjötellä muutama minuutti saunan ja uimisen välillä.
  • Juo uimisen (ja saunomisen) aikana tarpeeksi vettä ja syö uimisen jälkeen pientä välipalaa

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiekoitettu reitti ehkäisee liukastumisia talviuintipaikalla

 

TALVIUINTIHAASTATTELU – Diary of 100-lakes – Saana Vuorio ja Laura Rostén-Jokinen

Me bongattiin viime vuonna inspiroiva Instagram-tili, jossa kaksi naista uivat vuoden aikana sadassa eri järvessä ympäri Suomen. Uiminen jatkui siis talvellakin, joten tuumattiin, että nämä naiset, jos ketkä ovat todennäköisesti jo aikamoisia eksperttejä jakamaan parhaimmat vinkit ja kokemuksensa luonnon vesissä uintiin myös talvisaikaan. Kiitos Saana ja Laura haastattelusta! ❤

Mikä on Diary of 100-lakes?
Diary of 100-lakes on talviuintiin hurahtanut ja Suomen järviä sekä luontoa rakastava kaksikko, joka ui vuonna 2017 sadassa eri Suomen järvessä Suomen 100-vuotis itsenäisyyden kunniaksi. Sittemmin jatkamme hyväksi havaittua talviuintiharrastusta ja luontoelämysten hankkimista.
Miten aloititte talviuinnin?
Aloitimme talviuinnin oikeastaan sattumalta. Saimme idean, että olisi mielenkiintoista kokeilla lajia, josta aikaisemmat kokemukset olivat 15 vuoden takaa. Jäimme molemmat koukkuun melkein heti. Meillä oli tuona ensimmäisellä kerralla saunassa seurana talviuintikonkareita, jotka ystävällisesti ohjeistivat meitä talviuinnin saloihin. He myös kannustivat meitä tulemaan toistekin: ensimmäisen kerran perusteella kun ei voi vielä tietää millaista talviuinti oikeasti on ja miten hyvältä se tuntuukaan. Siitä toisesta kerrasta jäimmekin sitten koukkuun. 🙂
3. Helpottaako talviuinnissa kylmyys ajan kanssa?
Kylmältä vesi kyllä aina tuntuu, varsinkin ensimmäinen pulahdus, mutta se kylmyyden tunne riippuu pitkälti siitä, millaisella fiiliksellä veteen menee. Kylmyys on kuitenkin erilaista kuin talviuintia aloittaessa ja kynnys mennä avantoon laskee ajan kanssa.
4. Saunan kautta uimaan ja takaisin saunaan – vai jotain muuta?
Tykkäämme käydä useita kertoja kerralla järvessä, joten sauna on silloin ehdoton. Ensimmäisen uinnin teemme aina ennen saunaa. Koska ilta alkaa avannosta se myös päättyy avantoon. Eli viimeisen uinnin jälkeen ei enää saunota.
5. Mitkä on teidän mielestä hyviä varusteita talviuintia varten? Millaiset tossut, tarviiko hattua, entä hanskoja?
Käytämme varusteista ainoastaan uintitossuja. Pipoja tai hanskoja emme ole tottuneet käyttämään. Ainoastaan ilman saunaa käydessämme on pipo päässä. Tossut meillä on kumiset ja reikäiset, joista vesi valuu heti ulos toisin kuin neopreenitossuista. Kumiset kengät ovat myös yllättävän pitävät liukkaallakin polulla saunasta järveen.
talviuintihaastattelu 3
6. Mitä vinkkejä antaisitte talviuintia vieroksuvalle tai rohkaisua kaipaavalle?
Talviuinti on ehdottomasti kokeilun arvoinen laji! Olemme itsekin olleet ennen arkoja kylmän saati sitten jäisen veden suhteen, mutta se fiilis on mieletön, kun nousee avannosta ja malttaa rauhassa kävellä saunalle. Hetken pistelyn jälkeen kropassa on miellyttävä, lämmin tunne, arkimurheet ovat jääneet avantoon eikä saunaan ole mikään kiire. Parin kokeilukerran jälkeen koukkuun jääminen on tosin suuri riski. 😉
7. Liittyykö talviuintiin tiettyä tekniikkaa, esimerkiksi hengitystekniikka tai pulahdusten terveellistä määrää?
Kylmä vesi saattaa ensimmäisillä kerroilla tuntua siltä, että se salpaa hengen. On muistettava hengitellä rauhallisesti ja alkuun hengittämiseen kannattaa keskittyä. Rauhallinen rintauinti sopii meille parhaiten, mutta monille riittää pelkkä kastautuminen vedessä. Olemme todenneet että 4-6 pulahduskertaa on meille sopiva määrä, vaikka usein sitä ei malttaisi lopettaa. Seitsemän tai enemmän saavat aikaan myöhemmin hektisen olon. Monelle kuitenkin 3 kertaakin on sopiva määrä. Saunasta avannossa käydessä on muistettava antaa kropan viilentyä ennen veteen menoa, muuten riskinä on verenpaineen liiallinen heittely. Vettä on myös muistettava juoda paljon. Talviuinnissa on tärkeä kuunnella omaa kehoa ja kokeilemalla löytää itselle parhaiten sopivat tavat ja rytmit.
8. Mitkä on teidän lempipaikat talviuintiin ja luonnon vesissä uimiseen ylipäätänsä?
Meille talviuinnin lempipaikka on Sääksjärvi Nurmijärvellä. Toki Suomi on täynnä upeita talviuintipaikkoja, joista meille on mieleen jäänyt mm. Rauhaniemen kansankylpylä Tampereella Näsijärven rannalla, Littoistenjärvi Liedossa Villa Järvelässä sekä Katrinranta Mäntsälässä Sääksjärven rannalla, näin muutamat mainitaksemme. Talviuintikauden ulkopuolella tykkäämme käydä Vihdin ja Lopen suunnalla, joista löytyy lukemattoman paljon ihania järviä joissa uida. Esimmerkiksi mielettömän kirkasvetiset Melkuttimet Lopen Räyskälässä on upea paikka päivävaellukseen ja pulahdukseen. Ikimuistoisimmat uintikokemukset syntyvät luonnonrannoissa, joissa pulahtamaan pääsee mäntykankaalta, suomättäältä tai kalliolta.
talviuintihaastattelu 2

 

Kerrospukeutuminen – Oikealla pukeutumisella voi nauttia säästä kuin säästä

Mukavaa säässä kuin säässä liikkumisesta tekee oikeanlainen pukeutuminen. Jotta kylmillä ilmoilla liikuttaessa viileys ei pääse luihin ja ytimiin, pysymme sateella kuivana, emmekä leudommalla kelillä hikoile itseämme märäksi, on hyvä pukeutua kerroksittain. Liikuttaessa kerroksia on yleensä kolme, ja kun pysähdymme tauolle voimme vielä lisätä yhden kerroksen. Alin kerros pitää ihon kuivana, välikerros lämmittää ja siirtää kosteutta, kun taas päällimmäinen kerros suojaa tuulelta ja ulkoa tulevalta kosteudelta.

Tärkeintä on tuntea omat varusteet ja vaatteet sekä ottaa mukaan lisää lämmittävää vaatetta. Ulkona hytiseminen ja kylmän sietäminen ei koskaan ole mukavaa, eikä tarkoituksen mukaista!

nautitaan

Lämpimät taukovaatteet ja kerrospukeutuminen takaavat mukavan retkeilyn säällä kuin säällä.

Aluskerros

Alimmainen kerros on hyvä olla lämmin pitkähihainen ja lahkeinen kerrasto. Alimmainen kerros lämmittää ja pitää meidät kuivana. Kerrastoja löytyy useita eri materiaaleja, jotka tulisi valita toiminnan mukaan. Tekokuituiset kerrastot kuivuvat nopeasti, kun villa lämmittää vähän kosteanakin. Silkkikerrastot kuivuvat nopeasti, mutta kosteana ovat viileitä. Tärkeää on, että alimmainen kerros on tyköistuva, jolloin kosteus ei jää iholle.

Puuvillaisia vaatteita ei suositella ulkoillessa, sillä kostuessaan puuvilla pysyy kauan kosteana, ja kostea puuvilla kylmettää. Myöskään puuvillaiset sukat eivät siis pitkään lämmitä.

Jos tarkoituksena on liikkua rivakasti hikoillen, kannattaa valita tekninen kerrasto, joka siirtää kosteuden tehokkaasti pois iholta. Mikäli liikkuminen on rauhallista ja pitkäkestoisempaa, merinovilla lämmittää, eikä haise niin nopeasti hielle kuin tekokuituinen. Mielestämme on kuitenkin harhaan johtavaa kertoa, että villa ei haise pitkälläkään reissulla, tai sitten pitkillä reissuilla ihminen siellä sisällä haisee. 🙂

Ihan alimmaisia alusvaatteita on myös saatavilla merinovillaisina ja teknisinä, joten myös kalsarit ja rintaliivit kannattaa miettiä ulkoilun luonteen mukaan. Liikkuessa naisten kannattaa miettiä kuinka paljon liiviltä tarvitsee tukea ja kuinka paljon lämmittävyyttä. Moni valitsee vaellukselle merinorintsikat, mutta monet muutkin urheiluun tarkoitetut topit ja urheilurintsikat toimivat mainiosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välikerros

Välikerroksen tehtävänä on pitää keho lämpimänä sekä siirtää ensimmäisen kerroksen siirtämä kosteus ja siirtää se eteenpäin. Villapaita tai fleece toimivat tässä kerroksessa hyvin, kylmillä keleillä myös fleecehousut tai toiset pitkät villahousut. Välikerroksia voi tarpeen mukaan lisätä tai vähentää, ja välikerroksena kylmillä keleillä toimivat erilaiset lämmittävät liivit tai ohuet untuva- ja toppatakit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuorikerros

Kolmannen kerroksen eli kuorikerroksen tehtävänä on pitää meidät kuivana ulkoiselta kosteudelta ja sateelta ja suojata meitä tuulelta. Parasta tässä kerroksessa on, jos vaate pitää tuulen ja sateen, mutta myös hengittää siirtäen kosteuden pois. Tällaiset tekniset kuori- ja kalvovaatteet ovat kalliita, mutta paljon retkeilevälle ehdoton mukavuustekijä. Monissa ulkoilutakeissa on erilaisia tuuletusaukkoja kainaloissa ja taskuissa, jolloin hikoilua voi minimoida ja liikkuessa optimaalista lämpötilaa säätää. Kuorivaatetuksen on oltava niin väljä, että sen alle mahtuvat niin alus- kuin väliasutkin. Tämä kannattaa muistaa ostotilanteessa. Mitä rankempi fyysinen suoritus on, sen tärkeämpää on vaatteen hengittävyys. Perinteiset sadeasut eivät hengitä, ja näin ollen alemmat kerrokset kostuvat kun hikoilemme. Toki pienten sadekuurojen suojaksi sadeasu on oiva, kun voimme sen laittaa reppuun kun taas aurinko pilkistää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuorivaatetuksen on oltava niin väljä, että sen alle mahtuvat niin alus- kuin väliasutkin. Tämä kannattaa muistaa ostotilanteessa.

17634391_10154605381124426_6117154581730786857_n

Kuorikerros suojaa sateelta ja tuulelta.

Taukovaatteet

Talvella liikkuessa kun pysähdymme tarvitsemme lisää lämmikettä. Repussa on hyvä olla taukovaatteita. Helpointa on, jos taukovaatteet voi pukea kaikkien muiden vaatteiden päälle. Reilun kokoinen untuva- tai toppatakki on oiva taukovaate ja alaosaan voi lisätä toppahameen tai toppahousut. Taukohousuissa lisää mukavuutta luo koko sivun pitkät vetoketjut, jolloin pukeminen on helppoa kengät jalassakin. Lämpimämpi lakki ja hanskat lisäävät myös lämpöä tauon aikana, kun liike vähenee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jalat

Jaloissa on hyvä toteuttaa samanlaista kerrospukeutumista kuin muuallakin. Retkeillessä ja vaeltaessa alus- ja päällisukan ns. kahden sukan taktiikalla voidaan tehokkaasti estää hankaumia ja rakkoja. Villaiset sukat toimivat hyvin ja lämmittävät kosteaa jalkaa kylmänäkin. Talvella jalkineelta vaaditaan enemmän ja kylmissä oloissa korostuu pohjan eristävyys. Kylmä maa hiipii pohjan kautta kylmettämään jalkojamme. Useammat sukat tai lämpimämmät pohjalliset auttavat myös jalkoja pysymään lämpimänä. Muista että kengässä tulee olla tilaa, useampi sukka ei auta, mikäli kengästä tulee liian ahdas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pää

Päästä haihtuu suuri osa kroppamme lämmöstä, joten hyvään lakkiin tai pipoon onkin tarve panostaa. Kerrospukeutumisella saa myös pään lämmön pysymään yllä. Samoista materiaaleista kuin aluskerros on saatavilla kypärämyssyjä lisälämmöksi päälle. Kypärämyssyt ovat käteviä myös makuupussissa kylmällä nukkuessa. Tuubihuivit ovat monikäyttöisiä reissussa kuin reissussa. Niistä saa lämmitystä kaulaan ja niskaan ja ne taipuvat päähineeksi tai kasvosuojaksi. Tarvittaessa myös moneen muuhun käyttötarkoitukseen. Takeissa olevilla hupuilla on mahdollista suojata päätä viimalta ja tuulelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutama extravinkki pukeutumiseen:

  • Kuori- ja taukovaatteissa on hyvä olla reilun kokoinen huppu, jolloin niskan ja pään alueen saa suojattua tuulelta, tuiskulta ja kylmältä!
  • Kun hankit varusteita tee se pitkällä aikavälillä testaillen – ensimmäiseksi kannattaa satsata hyvään alusasuun ja seuraavaksi hyvään kuorikerrokseen.
  • Pienikokoiset naiset saattavat löytää esim. villa-alusvaatteita lasten puolelta, jolloin hinta on huomattavasti huokeampi.
  • Tärkeintä on tuntea omat varusteet ja vaatteet ja ottaa mukaan lisää lämmittävää vaatetta, ulkona hytiseminen ja kylmän sietäminen ei koskaan ole mukavaa eikä tarkoituksen mukaista!
DSC_2432

Taukovaatteet ja kuumaa juomaa hiihtopäivän päätteeksi.

Innostu lumikenkäilystä – vinkit lajin aloittamiseen ja lumikenkäkonkarien haastattelu

Me ollaan hurahdettu lumikenkäilyyn

Hurahdus ei tarkoita sitä, että oltaisiin joka päivä lumikengät jalassa sisällä ja ulkona, vaan sitä, että ollaan oikeasti oivallettu lajin hienous. Kolme sanaa kuvaa lumikenkäilyä parhaiten: helppous, monipuolisuus ja hauskuus. Viimeistä ei voi olla korostamatta liikaa. Meidän mielestä luontoliikunnan tulee ennen kaikkea olla nautinnollista, jolloin siitä ei tule pakkopullaa ja liikuntaa päätyy siten harrastamaan lähes huomaamattaan. Helppous ja monipuolisuus taas ovat lajin upein puoli: se soveltuu lähestulkoon kaikille, niin vauvasta vaariin ja lumisissa olosuhteissa lähestulkoon maastoon kuin maastoon.

Jos laji on sulle entuudestaan tuttu, me haastetaan sut kokeilemaan uusia kohteita, erilaisia maastoja, kiipeämään, liukumaan tai hyppimään lumikengät jalassa. Jos taas et ole lajia koskaan kokeillut, niin ota vastaan haaste matkalle yhteen mukaansatempaavimmista liikuntamuodoista – kokeile lumikenkäilyä! Nappaa seuraavasta teksistä muutama vinkki lajiin.

DSC02427

Kolin kansallipuisto

Lumikenkäilyn aloittaminen

Lumikenkäilyn historia ylettyy yli 6000 vuoden taakse. Pidetään päivänselvänä, että aikanaan lumikenkien apu pitkissä vaativissa vaelluksissa oli korvaamaton ja täten mahdollisti esi-isiemme matkat yhä kauemmaksi kohti uusia asuinseutuja. (Lähde)

Lumikenkäily kasvattaa nykypäivänä suosiotaan maailmalla ja niin myös Suomessa. Lumikengät ovatkin uskomattoman monipuolinen väline, sillä ne voi toimia monissa eri käyttötarkoituksissa; urheiluvälineinä, retkeilyvälineinä, liikkumista helpottavina apuvälineinä työssä tai virkistystoiminnassa, mestästyksen apuvälineinä, jopa turvallisuus- ja pelastautumisvälineinä. Myös huippu-urheilijat saavat lajista irti lisätehoa omaan harjoitteluohjelmaansa. Ja tokihan myös lumikenkäilyn parissa kilpaillaan!

On vaikea keksiä muuta hyvää syytä olla kokeilematta lajia, kuin asuminen maassa, jossa lumista talvea ei lainkaan ole. Suomen talvessa harrastuspaikkoja löytyy lumisina päivinä nurkan takaa, vaikka omalta kotipihalta, ja läpi talven ainakin pohjoisemmissa osissa maatamme. Lumikenkäilyn haastavuutta voi säädellä täysin yksilöllisesti reittivalinnan mukaan. Jos sinulla on lumikenkäilykaveri matkassa, voit helpottaa omaa kulkemista seuraamalla toisen tekemiä jälkiä, jos taas haluat enemmän haastetta, voit avata omaa uraa ja leikitellä ylä- ja alamäissä.

Jos haluat kokeilla lumikenkäilyä ensin ilman omien välineiden hankkimista, suosittelemme testaamaan niitä kavereilta tai erilaisissa talvitapahtumissa. Myös monet urheilu- ja liikuntaseurat vuokraavat lumikenkiä pientä korvausta vastaan.

DSC02249

Kolin kansallispuisto

Lumikenkien valinta

Erilaisia lumikenkiä on nykyään iso kasa, joista valita juuri itselleen sopivimmat. Ainakin muutamaa erilaista mallia on hyvä kokeilla ennen oman parin hankkimista. Hintahaitari on laaja noin 40 eurosta 400 euroon. Kauppojen keskihintaiset lumikengät soveltuvat harrastukseen vallan mainiosti, mutta moni innostuessaan panostaa astetta parempiin kenkiin, ja onneksi nykyään vaihtoehtojakin alkaa löytymään niin siteiden, kuin materiaalivalintojenkin puolesta. Miehille ja naisille on joillakin merkeillä jopa omat mallinsa.

Lumikengät valitaan oman käyttötarkoituksen ja käyttäjän pituuden ja painon mukaan. Ennen kenkien hankintaa kannattaa siis miettiä, minkälaisessa maastossa niitä saattaisi todennäköisimmin jatkossa käyttää. Perusideana voidaan sanoa, että mitä enemmän pinta-alaa lumikengässä on, sitä paremmin se myös kantaa. Lumikengät on perinteisesti valmistettu puusta ja nahasta käsityönä, mutta nykyään rungon rakenne on useimmiten muovinen tai putkimainen (alumiini, sekoitemetalli tai titaani). Puiset lumikengät kantavat hyvin, mutta eivät painonsa ja jääraudattomuutensa vuoksi sovellu juurikaan mäkiseen maastoon. Muoviset lumikengät ovat käytössä kestävimmät ja hinta ei useinkaan huimaa päätä. Putkirunkoiset lumikengät ovat etenkin aktiivikäyttäjien suosiossa, sillä ne soveltuvat parhaiten upottaville, pehmeille hangille ja niistä löytyy aggressiivisemmat jääraudat, jolloin niiden käyttö mäkisessä maastossa on myös monipuolisempaa. Näitäkin löytyy laatu- ja hintaluokassaan laidasta laitaan.

Siteet pitävät kengän paikoillaan käyttäjän omassa jalkineessa. Siteitä on monenlaisia, niin säädettäviä kuin säätämättömiäkin ns. one size-siteitä. Etenkin kovin kylmissä keleissä alkaa arvostamaan siteiden helppokäyttöisyyttä ja kestävyyttä. Me ollaan todettu ainakin muoviset kiristettävät siteet ja nauhakiristeiset siteet käytännöllisiksi kylmillä keleillä. Lisäksi kengissä on erilaisia pohjalevyjä, kärkikuppeja, nousurautoja, kannan lukituksia ja jäärautoja.

Jalkineet asetetaan lumikenkään ja siteet säädetään jalkineihin sopiviksi. Jalkineeksi suositellaan tarpeeksi jämäkkää, nilkkaa tukevaa talvikenkää ja tietysti maaston mukaan joko vedenpitävää tai ei. Hyvät säärystimet suojaavat lumen luikahtamista lahkeiden tai kengän sisään.

Sauvat on suositeltava väline lumikenkäilijän tueksi ja etenkin tehoa sekä tasapainoa antamaan. Upottavassa hangessa sauvat tukevat ja jakavat painoa tasaisemmin sekä lumikengille, että sauvoille. Sauva voi olla kiinteä tai teleskooppinen, käyttäjän pituuden mukaan sopivaksi valittu. Useimmiten lumikenkäilijän sauvassa on iso sompa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muoviset lumikengät, joissa one size-siteet ja pienet jääpiikit pohjassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muoviset lumikengät, joissa säädettävät siteet, isohkot jääraudat sekä kannan lukitus (lukitus voi auttaa takaperin kuljettaessa, tai esimerkiki telttapaikkaa tampattaessa)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metallirunkoiset lumikengät, joissa säädettävät siteet ja isohkot jääraudat pohjassa

Minne lumikenkäilemään?

Lumikenkäilyä voi harrastaa lähestulkoon missä vain, missä on lunta. Luonnonsuojelualueilla ja rajoitetuilla liikkumisalueilla on syytä kiinnittää huomiota reittivalintoihin etenkin siltä kannalta, kuinka herkkää on kasvusto lumen alla. Lumikengillä voi kävellä niin umpisessa lumihangessa metsän keskellä, vähäisellä lumipeitteellä järven jäällä, kuin kivuta ja laskeutua loivia tuntureita ja mäkiä maastossa. Lähimetsä on mitä mainioin paikka aloittaa lumikenkäilyharrastus ja etenkin lasten kanssa lähiluonnossa seikkaillessa on lajiin matala kynnys tutustua.

Meidän top 3 lumikenkäilypaikat

  • Kolin kansallipuisto
  • Pallastunturi
  • Riisitunturi
DSC02377

Kolin kansallispuisto

DSC02418

Kolin kansallispuisto

Aitoja elämyksiä ja hauskaa luontoliikuntaa – konkareiden vinkit lumikenkäilyyn

Saimme kokeneet lumikenkäilijät Petri Teräväisen ja Pasi Juutilaisen Suomen Lumikenkäilijät ry:stä vastaamaan kysymyksiimme lumikenkäilystä.

1. Osaatteko arvioida kuinka aktiivista lumikenkäilyharrastus on tällä hetkellä Suomessa?

Petri: Tuntuma on se, että harrastus on taas uudessa nousussa. Lumikenkiä myydään hyvin ja opastetut lumikenkäretket ovat erittäin suosittuja. Yleensäkin luonnonrauhan merkitys kiireiselle ihmiselle on kasvattanut suosiota ja lumikenkäily on hyvä keino paeta kiirettä ja melua. Harrastajien määrä on vaikea tarkkaan arvioida, mutta aikanaan 2000-luvun alussa Suuressa liikuntatutkimuksessa arvioitiin harrastajia olevan n. 120 000 ( 1 krt / viikko). Tästä lajin suosio on vahvasti kasvanut, mutta lumikenkäily on kuitenkin vain ”väline” talviliikuntaan, aika harvalle se on varsinainen harrastus. Lajin harrastamiseen vaikuttaa toki lumen määrä eteläisessä Suomessa, pohjoisessa on onneksi lumitakuu ja lumikenkäily onnistuu varmasti monen kuukauden ajan.

Lumikenkäaktiivina toivon toki, että laji saa näkyvyyttä ja sitä myötä ihmiset innostuvat kokeilemaan. Esimerkiksi ohjelmapalvelutuotteena lumikenkäily on saavuttanut vakiintuneen aseman ja sitä kautta lajin piirissä on todella paljon ihmisiä.

Pasi: Harrastajien määrä on vaikea tarkkaan arvioida, mutta mutta aikanaan 2000-luvun alussa Suuressa liikuntatutkimuksessa arvioitiin harrastajia olevan n. 120 000 ( 1 krt / viikko ) Tästä lajin suosio on vahvasti kasvanut, mutta lumikenkäily on kuitenkin vain ”väline” talviliikuntaan, aika harvalle se on varsinainen harrastus.

2. Mitkä ovat tärkeimmät varusteet lumikenkäilyyn?

Petri: Maalaisjärki ja iloinen reissumieli ovat ne tärkeimmät. Talvisiin olosuhteisiin tulee suhtautua nöyrän kunnioittavasti ja suunnitella retket sen mukaisesti. Tuttu maasto on lumiseen aikaan aivan eri näköinen ja pakkanen tuo vielä omat haasteet. Lumikengät ovat tärkeä varuste eli ne kannattaa valita huolella, jolloin niistä saa monivuotiset ja luotettavat kumppanit. Jalkineisiin, sukkiin, alusasuihin ja kerrospukeutumiseen on myös hyvä paneutua huolella. Retkelle otetaan aina mukaan juotavaa ja syötävää, suunnistustaito + välineet, taukovaatetta ja otsalamppu. Muita varusteita retken pituuden mukaan.

Pasi: Talviretkeilyyn soveltuvat varusteet aktiviteettitason mukaan ( kuntoilu / retkeily / virkistäytyminen). Lumikenkäsauvat ovat isosompaiset, jolloin kantavuutta ja tasapainoa saadaan vaihtelevissa maastoissa ja lumiolosuhteissa. Omien jalkineiden vedenhylkivyys ja lämpöominaisuudet on hyvä varmistaa sekä se, että niistä saa riittävästi tukea nilkoille, ja että lumikenkien siteet ja omat jalkineet ovat ”yhteensopivat”. Housuissa lumipussit/lukot tai säärystimet ovat myös hyödylliset.

3. Miten lumikenkäilyn voi aloittaa? Voiko varusteita vuokrata jostain ja tarvitseeko käydä opastettua kurssia?

Petri: Välttämättä mitään sen kummempaa kurssia ei tarvitse käydä, mutta parhaan hyödyn saamiseksi on ehkä hyvä osallistua opastetulle lumikenkäretkelle, johon oppaan palveluiden lisäksi kuuluu myös varusteet. Lumikenkäilyssä on muiden lajien tapaan omat suoritustekniikat, jotka on hyvä opetella ohjaajan avulla. Talviturvallisuutta on myös tärkeä opetella ammattitaitoisen oppaan johdolla. Retkiasioissa voi olla yhteydessä vaikkapa Suomen Ladun paikallisyhdistyksiin tai oman kotiseudun ohjelmapalveluyrityksiin. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy myös paljon materiaalia, laji on kuitenkin monissa maissa todella suosittua. Facebookissa on oma ryhmä ’lumikenkäily – snowshoeing’, jonka tarkoitus on levittää tietoa lajista ja varusteista ja jakaa hienoja valokuvia talvisilta retkiltä. Sitä kautta voi myös sopia lumikenkädeittejä 😉 Lumikenkätinder!

Pasi: Monissa hiihtokeskuksissa on mahdollisuus vuokrata lumikenkiä. Retkeilykaupat vuokraavat / antavat testattavaksi lumikenkiä muutamaksi päiväksi, jolloin kenkiin voi tutustua omassa käyttöympäristössään.

4. Kenelle lumikenkäily soveltuu?

Petri: Laji soveltuu kaikilleLumikenkäily on edullinen laji ja välineet huoltovapaita ja pitkäikäisiä. Riittää, kun on lunta maassa, jolloin sitä voi harrastaa melkeinpä missä tahansa.

Pasi: Kaikille vauvasta vaariin, ”kuka osaa kävellä, osaa lumikenkäillä”. Erinomainen perheliikuntamuoto, jossa reittiä ja vaativuustasoa voi säädellä osallistujien edellytysten mukaan, lähiluontoliikuntaa parhaimmillaan, jolloin talviseen luontoon tutustuminen onnistuu vaivattomasti. Matkailutuotteena helposti toteutettava ja esim hiihtoon verrattuna matalamman kynnyksen liikuntalaji. Lumikenkäilyä käytetään aktiivisesti esimerkiksi kehitysvammaisten liikuntaterapiassa ja jopa heidän kilpailutoiminnoissaan (Special Olympics).

5. Onko lumikenkäily retkeilyä vai kuntoilua?

Petri: Retkeilytoimittaja Joel Aholan sanoin:”Eväät tekevät lenkistä retken.” Lumikenkäily on hieno retkeilylaji ja kenkien avulla pääsee paikkoihin, joihin ei pääse jalkaisin tai suksilla. Lumikenkäilyn avulla koetut luontoelämykset aiheuttavat sen, että kuntoilu tulee ikään kuin huomaamatta, kaupan päälle. Kuntoilua ajatellen lumikenkäily on tehokasta, kovillakin pakkasilla tulee lämmin nopeasti.

Pasi: Lumikenkäily on mielentila. Se on tapa liikkua talvisissa olosuhteissa, joten valinta on jokaisen omissa tarpeissa, harrastus- ja käyttötasoja on yhtä paljon kuin on lumikenkäilijöitä, juuri se on lajissa parasta, että se on kaikille soveltuva ja sovellettavissa, hyötykäyttö harrastajille ( esim luontovalokuvaajat ) tai mökkiläisille kulkemisen apuväline, kuntoliikkujan tai jopa kilpailijan harjoituksen apuväline mutta ennen kaikkea se mahdollistaa kurkistamisen talviseen luontoon, lähimetsissä tai kaukana korpimaisemissa

6. Minkälaisissa maastoissa ja olosuhteissa lajia voi harrastaa? Voiko lumikengillä kävellä missä vain, (vai) onko Suomessa merkattuja lumikenkäilyreittejä?

Petri: Lumikenkäilyyn pätee jokamiehenoikeudet. Sitä voi harrastaa missä tahansa maastossa, mutta tuntemattomissa paikoissa on hyvä tietää, mitä lumen alla on. Suot voivat olla kosteita kovillakin pakkasilla ja vesistöjen virtapaikat tulee myös olla tiedossa. Muuten kengät toimivat tasaisella ja hyvinkin vaihtelevassa maastossa. Suomessa on myös paljon merkittyjä lumikenkäreittejä, lähinnä maamme kansallispuistoissa.

Pasi: Lumikenkäilyn rikkaus tulee oikeastaan siitä, ettei liikkumiseen ole alueellisia tai maastollisia rajoitteita, toivottavaa olisi että lumikenkäilijä kunnioittaa muiden vastuullisten luontoliikkujien tapaan luontoa itsessään sekä huomioi samalla muut kanssakulkijat sekä retkien vaikutuspiirissä olevat muut ihmiset, asumukset jne. Parhaimmat kokemukset tulevat koskemattomilta hangilta, jolloin myös lumikenkien ominaisuudet pääsevät parhaiten esiin, latu-urilla liikkumista tulee välttää ja valmiiden reittien orjallinen noudattaminen saattaa antaa lajista turhan suppean kuvan, tärkeää on kuitenkin varmistaa suunnatessaan umpihangille, että ymmärtää lajin eron tavalliseen maastokävelyyn, etenemisnopeus on hitaampaa ja rasittavuus sulan maan liikuntaan verrattuna huomattavasti suurempaa.

7. Mitkä on teidän suosikkipaikat lumikenkäretkeen?

Petri:

  • Kivikko, Helsinki – kotiovelta lumiseen metsään, kun lunta on. Lähiluonto tarjoaa kaikille meille yllättävän paljon elämyksiä ympäri vuoden. Runsaslumisina talvina liikenteen melu häviää olemattomiin ja retkikeittimellä keitetyt kahvit kallionkolossa maistuvat aivan yhtä hyvältä kuin Koilliskairassa tai Pallaksella.
  • Pallas-Yllästunturin kansallispuisto – henkilökohtainen suosikki kaikkina vuodenaikoina. Täydellinen ympäristö rauhoittumiseen turvallisten tuntureiden ympäröimänä. Jokaiselle on hyvä päästä kokemaan ihmisen pienuus avaran luonnon säestyksellä.
  • Lumikenkäily hyvän ystävän vierellä – lumikenkäily tarjoaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Fyysisellä paikalla ei ole väliä, kunhan kenkien alla on lunta ja mukana on hyvää seuraa. Lumikenkäilessä voi pysähtyä patsastelemaan ja ihmettelemään ja vaihtamaan ajatuksia vaikkapa jokaisen askelen jälkeen tai kulkea yhdessä olemalla aivan hiljaa. Parhaat elämykset jaetaan.

Pasi:

  • Ei ole huonoja paikkoja, on vain huono mielikuvitus….
  • Oulangan Kansallispuisto / Basecamp Oulanka maastot Myllykosken maisemissa / Karhunkierroksen reitit, Koli, Olympiastadionin / Mäntymäen kalliot Hgin ytimessä

8. Ja loppuun vielä teidän vinkit ja terveiset kaikille lumikenkäilijöille?

Petri: Harrastakaa, käykää lumikengillä uusissa paikoissa ja muistakaa myös lähiluonnon tarjoamat elämykset! Talvinen luonto antaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja lumikenkäretken aikana keitetyt nuotiokahvit ja makkaranpaisto saavat ihmisen voimaan oikein hyvin!

Pasi: Tutut maastot ja jopa lähimetsät kodin lähellä näyttävät aivan erilaisilta talvella, lumikengät on väline elämykselliseen luontoon, ota mummo mukaan ja nauti aidoista elämyksistä ilman kiirettä, rauhoitu katselemaan lumijälkiä, kuuntele hiljaisuutta ja koe vapaus.

pade ja petri

Pasi Juutilainen ja Petri Teräväinen Oulangan kansallispuistossa – Kuva: Sakke Niemi

 

”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.” -Aaro Hellaakoski

Lisää tietoa lumikenkäilystä Facebook sivuilta Lumikenkäily – Snowshoeing

Suurkiitos haastattelusta Pade ja Petri ja nautinnollisia lumikenkähetkiä teille ja kaikille lukijoille! Muistakaa tägätä #luontohaaste kuviin ja paljastaa omat vinkkinne talvisiin lumikenkähetkiin!

Tekstissä on käytetty lähteenä: