Toimi luonnon hyväksi – WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot

Minua on aina kiinnostanut toimia luonnon hyväksi omilla teoillani ja esimerkiksi koitan valita arkeeni ympäristöä säästäviä tuotteita, syödä ilmastoystävällisesti sekä tuen luonnonsuojelun parissa toimivien liittojen ja yhdistysten toimintaa olemalla jäsen. Omilla valinnoilla uskon voivani muuttaa tämän pallon elinvoimaisuutta paremmaksi, pienistä teoista kasvaa suuria, kun niitä on useita. Näiden arjen valintojen lisäksi toivon, että voisin myös tehdä käytännön toimia luonnon hyvinvoinnin tukemiseksi. Kerään toki roskia retkilläni ja huolehdin, ettei omasta retkeilystäni luontoon jää kuin teltan painaumat leiripaikalle sekä jalan tai fillarin jäljet polulle. Useita kertoja olen nähnyt mainoksia WWF:n öljyntorjuntakouluksista, mutta koskaan aikataulu ei ole antanut periksi osallistua. Viime keväänä vihdoin pääsin mukaan öljyntorjunnan peruskurssille ja sain vielä innostettua mukaani kaksi ystävääni.

WWF ylläpitää Suomessa vapaaehtoisia öljyntorjuntajoukkoja, joihin voi liittyä vapaaehtoiseksi kuka tahansa 18–69-vuotias terve henkilö. Toiminta on vapaaehtoista, eikä liittyminen velvoita osallistumaan tapahtumiin. Tarjolla on koulutusta useilla paikkakunnilla vuosittain. Vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot toimivat viranomaisten alaisuudessa ja ohjauksessa öljyonnettomuuden sattuessa.

IMG_20180428_150248

Asun Turussa, jonka kaunis saaristo on ainutlaatuinen luonnoltaan. Saariston sydämmessä mutkittelevat suuret laivat väylillään kuljettaen matkustajia ja rahtia. Oletko koskaan miettinyt, mitä jos ruotsinlaiva kolahtaisi kauniin Ruissalon rantakivikkoon ja öljyä pääsisi veteen, mitä silloin tapahtyuisi? Minä olen, mutten ole ennen koulutusta edes ymmärtänyt millaista tuhoa jo pienikin määrä laivasta karkaavaa raskasöljyä saattaisi saada aikaan.

Vapaaehtoisten öljyntorjuntajoukkojen koulutuksen tarkoitus on kouluttaa vapaaehtoisia rantojen puhdistukseen. Öljy jää kiinni kiviin, kasveihn ja lintuihin, eikä poistu puhdistamatta, ei vaikka emme sitä enää näkisi, mutta veden alla ja pohjassa öljy lymyilee ikuisuuksia tukahduttaen eliöstöä ja kasveja. Suuressa öljyonnettomuudessa öljyä ajautuu ulapalta myös rannoille. Öljyn vaikutuksesta sekä rannoilla, että vedessä olevat kasvit eivät saa auringonvaloa, eivätkä pysty yhteyttämään. Pehmeäpohjaisilla hiekka- ja savirannoilla öljy voi imeytyä maa-ainekseen, jolloin vaikutukset kestävät jopa vuosikymmeniä. Erityisen herkkiä öljylle ovat meillä harvinaiset luonnontilaiset hiekkarannat, joilla tavataan meille harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Vedenalaisissa elinympäristöissä öljy tukahduttaa myös eliöstöä ja mm. katkojen ja siirojen on havaittu häviävän öljyyntyneiltä alueilta nopeasti. Kalojen ravinto katoaa ja mäti sekä poikaset altistuvat öljylle. Täysikasvuiset kalat pakenevat, jos pystyvät. Vesilintujen höyhenpeite ja rannan läheisyydessä viihtyvien nisäkkäden turkki likaantuvat, eivätkä näin enää toimi lämmittävänä. Kylmä ja tukahduttava öljy saavat aikaan eläinten kuoleman.

IMG_20180428_134106IMG_20180428_140645IMG_20180428_140346

Kurssi tarjosi teoriatietoa vesillä liikkuvista laivoista, öljyonnettomuuksista ja niiden vaikutuksista eliöstöön sekä luontoon. Saimme käytännössä harjoitella, miten tällaisen katastrofin sattuessa toimitaan. Oli siinä Ruissaloa ihastelemaan tulleille lauantaikävelyllä oleville ihmisille ihmeteltävää, kun valkoiset haalaripukuiset hahmot puhdistivat hiekkaa turpeesta. Turpeen avulla demonstroidaan, miten öljyä kerätään. Jakauduimme ryhmiin, joita johtivat kokeneemmat ryhmänjohtajat. Suojapukeuduimme ohjeiden mukaisesti ja toimimme ryhmässä tavoitteenamme kerätä öljy pois rannasta isompiin keräysastioihin, jotta se voidaan siirtää jatko keräykseen.

img_20180428_140716.jpgtiimi

Koulutuksen jälkeen olen osa vapaa-ehtoisia joukkoja. Toivon, ettei minua koskaan tarvitse hälyttää paikalle, mutta jos niin ikävästi kävisi lähtisin avuksi muiden vapaa-ehtoisten kanssa, tekemään konkreettista työtä luonnon pelastamiseksi. WWF:n sivuilta löydät lisätietoa toiminnasta sekä koulutuksista. Mikä olisi sulle mieluisa tapa toimia konkreettisesti luonnon hyväksi?

Kaisa

Tekstin tukena käytetty WWF:n materiaalia:
https://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/vapaaehtoistyo/oljyntorjuntajoukot/

#Luontohaaste – Tee hyvä teko luonnolle

Pienet tai suuret teot luonnon hyväksi

Meillä on vain yksi maapallo ja sen hengästyttävän upea luonto – joka antaa meille paljon, mutta emme saa sitä liikaa riistää. On monta tapaa toimia luonnon hyväksi ja se tietenkin kannattaa aina, sillä omilla teoillamme voimme edistää luontomme monimuotoisuutta, suojella sen kirjavaa lajistoa sekä meriä, tuntureita ja maita – niin maailmalla, kuin Suomessakin.

Me halutaan Luontohaasteena omistaa syyskuu sille, että haastetaan jokainen miettimään miten voisi itse toimia luonnon hyväksi teoillaan ja valinnoillaan. Ja myös toimimaan asian eteen.

Me pienet ihmiset voidaan saada suuria asioita aikaiseksi kun teemme yhdessä tekoja luonnon eteen. Oli se sitten pieni tai suuri teko, yhden roskan kerääminen, lajittelun aloittaminen, luonnonsuojelujärjestön tukeminen tai luonnon hyväksi vapaaehtoistoimiin ryhtyminen – jostain on aloitettava.

40359326_884450551744157_6489670557481566208_n.jpg

Luontoa tukevat yhdistykset

Luonnon puolesta toimii monia yhdistyksiä, joilla on missioita tukea luonnon hyvinvointia ja monimuotoisuutta. Yhdistysten toiminnan kautta pääsee usein tositoimiin muun muassa talkoissa työskentelemällä tai tukemalla toimintaa lahjoituksin. Koska yhdistyksiä on nykyään hyvin paljon, onkin mukava selata eri vaihtoehtoja ja tutustumalla toimintaan, päättää mikä olisi itselle sopivin keino toimia ja vaikuttaa.

Hurraa! Suomella on nykyään myös oma virallinen liputuspäivä luonnon hyväksi ❤ Luontohaasteena toimimme mielellämme mukana erilaisissa luontoon liittyvissä yhteistyökuvioissa ja saimmekin toimia viime vuonna Suomi100 juhlavuoden kunniaksi virallisina Luonnonlähettiläinä yhdessä monen muun luonnon eteen upeaa työtä tekevän tahon kanssa.

40438599_316968702410737_8068053029963694080_n.jpg

Roskattomuus – plogging ja roskaton retkeily

Retkeily sinällään ei ole suuressa mittakaavassa juurikaan luontoa rasittavaa toimintaa. Luonnossa liikkuminen sen sijaan useimmiten lisää yksilön hyvinvointia, syventää luontosuhdetta ja antaa jokaiselle paikan olla oma itsensä. Retkeilyssäkin tulee kuitenkin muistaa toimia vastuullisesti ja näyttää omalla esimerkillään vastuullisen retkeilyn mallia myös muille. Käytännön läheistä luonnon hyvinvoinnin edistämistä meille retkeilijöille on roskattoman retkeilyn periaatteet ja niiden opettaminen eteenpäin myös muille. Ideoita roskattomaan ulkoiluun:

  • Lähde aarteenmetsästykseen – kerätkää porukalla tai perheen kanssa luonnosta sekä sieniä, että mahdollisesti eteen sattuvia roskia. Lajitelkaa roskat sen jälkeen oikein.
  • Kokeile ploggingia – maailmalla suosiota saavuttanut plogging yhdistää lenkkeilyn ja roskien keräämisen. Tutustu yhteisretkiin ja lähde mukaan kokeilemaan hauskaa uutta liikuntamuotoa.

 

Arjen teot muuttavat ajattelu- ja toimintatapojamme hiljalleen, mutta pysyvämpään suuntaan

Tärkeää, ellei tärkeintä on valita luontoystävällisiä ratkaisuja omassa arjessa. Joillekkin tapa toimia luonnon hyväksi on kasvissyönnin lisääminen, kun toinen taas valitsee ympäristöystävällisiä tuotteita omaan arkeensa tai lajittelee roskia. Luonnon hyväksi toimiminen on meidän jokaisen meistä vastuulla

40417611_489005344842624_9189314196032978944_n.jpg

Syyskuussa #luontohaaste kerää yhteen konkreettisia tekoja tai hyviä käytänteitä, jotka tekevät hyvää luonnolle.

Mitä sinä aiot tehdä luonnon eteen? Mikä on sinun tapasi toimia? Jaa meidän kanssa ideasi ja ehdotuksesti, voit myös haastaa meidät johonkin tekoon luonnon eteen!

Lähivesillä retkeilemässä – Kesäinen melontaretki Helsingistä Porkkalaan

Melonta on noussut parin edellisen vuoden aikana omaksi lemppariksi etenkin kesälajina. Paikallisen melontaseuran jäsenenä voi löytää seuraa vesille ja saada muutenkin uusia, samanhenkisiä ystäviä. Vaihdoin melontaseuraa (Merimelojat ry) keväällä ja huudeltuani hetken seuraa vesille, löysin ihanan Liisan! Sen kummemmin toisiimme tutustumatta sovittiin melontatreffit ensin lähivesille ja suunniteltiin jo kesäistä melontaretkeä. Päätettiin raivata kalenterista tilaa muutaman yön mittaiselle arkiretkelle, joka suuntautuisi omalta vajaltamme Helsingistä kohti Porkkalan edustalla sijaitsevaa melontaseuramme retkeilysaarta, Skorvania.

IMG_20180523_133856

Valmistauduttiin retkeen etukäteen siis ainakin tarkkailemalla sääennusteita, sopimalla ajankohdasta, kohteesta, ruokajärjestelyistä, veden määrästä, yöpymistarvikkeista ja turvallisuusvälineistä. Eräopaskoulutuksessa ja melontaohjaajan tutkintoa suorittaessa olin käynyt läpi suhteellisen kattavasti melontaan ja ylipäätään vesillä liikkumiseen liittyvää turvallisuutta. Lisäksi liittyessäni nykyiseen melontaseuraan, tuli näitä asioita vielä läpikäymään seuran aktiivijäsen. Oli mahtavaa, että näin varmistetaan kaikkien jäsenten yhteinen ymmärrys turvallisesta ja vastuullisesta kaluston käytöstä ja vesillä liikkumisesta. Käyn tässä vielä lyhyesti läpi, mitä turvallisuusseikkoja otettiin retkellämme huomioon. Olennaista on ensinnäkin tunnistaa omat melontataidot ja olla tietoinen myös melontakaverin kokemuksesta ja taidoista. Myös reskuutukset eli pelastautumiset kajakista on syytä olla tuttuja. Yllämme meloessa meillä oli tietenkin asianmukaiset kelluntaliivit myrskypilleineen ja kajakkiin sopivat aukkopeitteet. Lisäksi meillä oli mukana kartat ja kompassit, heittoliinat, vesipumput, puukot ja tyhjennyssienet. Puhelin vedenkestävässä kaulapussukassa, päässä hattu, silmillä aurinkolasit ja iholla aurinkorasvaa (ja vaatteita).

IMG_20180523_152531.jpg

Vedet, ruoat, ruokailu- ja leiriytymisvälineet, vara- ja lämpimät vaatteet vesitiiviisti pakattuina ja turvallisuusvälineet kajakin kannelle aseteltuina lähdimme matkaan Helsingistä. Haastettiin itseämme tutkailemaan karttaa melko lailla ja niin innolla, että tuli melkein kaikki matkan varrella olevat saaret varmasti kierrettyä! Hyvää harjoitusta ja hyvinhän se meni, vesillä saaristossa on kuitenkin melko erilaista navigoida kartan kanssa kuin maalla. Meillä oli onneksi erittäinkin suotuisat säät rauhallista melontaa, kiertoreittejä ja kartanlukua ajatellen. Ensimmäiselle päivälle kertyi melontaa noin 30 kilometriä.

1pv. Humalluoto- Seurasaari- Kaskisaari- Karhusaari- Varsasaari- Bränholm- Iso Vasikkasaari- Ryssjeholmen- Svinö- Moisö- Tallholm- Lilla Pentala- Pentala- Medvastö- Bylandet- Ängeslandet- Skorvan (+-30km)

IMG_20180523_205744.jpgIMG_20180523_045416.jpg

Pidimme Skorvanilla yhden välipäivän, jolloin yritettiin nukkua pitkään, uida, saunoa ja vain nautiskella. Välipäivänä melottiin Porkkalan edustan lähisaariin, ihasteltiin ja kummasteltiin mitä erilaisempia kesämökkejä ihmisillä onkaan, esimerkiksi yks bunkkerin näköiseksi rakennettu mökki..? Taidettiin molemmat mielessämme tuumata, että kyllä ne meidän teltan malliset liikuteltavat kesämökit on kuitenki ne parhaat mökit. Sauna lämpesi hetkessä ja seuraamme liittyi muuan kolmaskin melomassa ollut seuran jäsen. Saunasta pulahdimme uimaan ja nautiskelimme upeasta auringonlaskusta. Oli tietenkin pakko pulahtaa myös aamuisin, kerran alotettua tapaa ei voi enää muuttaa!

IMG_20180523_054954 (1).jpgIMG_20180523_170712.jpg

Kolmantena päivänä lähdettiin paluumatkalle. Paluumatkalla päästiin melomaan myös pieneen aallokkoon ja todettiin, että olihan hyvä, ettei ollut pelkkää tyyntä ja auringonpaistetta, vaikka sitä se olikin ehkä 85 prosenttia ajasta. Leppoisa lounastauko Espoon ulkoilusaaressa Rövangrundetissa ja vika stoppi Mäntysaaressa ennen kotisatamaa ja illan viimeistä saunahetkeä. Saunalla potkaisin varpaan kynnysmattoon ja melontatossuissa muhinut varvas tietenkin aukes heti! Kolhuitta ei siis säästytty, mutta hyvä niin! Mahtava reissu, mahtavassa seurassa, upeassa säässä ja ennen kaikkea; lähellä kotia. 

3pv. Skorvan- Stora Brändö- Tavasten- Högholmen- Lilla Herrö- Stora Herrö- Rövangrundet- Pentala- Moisö- Suvisaaristo (Svinö, Ramsö, Bergö, Svartholmen)- Pukkisaari, Vehkasaari, Mäntysaari- Koivusaari- Mustasaari- Seurasaari- Humalluoto (+-30km)

IMG_20180523_151126.jpgIMG_20180522_214014.jpg

Retkikooste

Lintuhavainnot: Haahkoja, harmaalokkeja ja naurulokkeja. Meriharakoita, merimetsoja, tiiroja, valkoposkihanhia, nuoria joutsenia. Silkkiuikut tietenkin myös uiskenteli tuon tuosta kajakin vieressä.

Villiyrtit: Ei juurikaan löydetty, vaikka toiveissa oli vaikka minkälaiset herkkuhöysteet retkiruokiin!

Budjetti: 30e tais mennä eväisiin, ja tietenkin seuran kausijäsenyys, mutta muutoin ilmaista hupia ja muistonsa arvolta ainakin miljoona mummon markkaa!

Hanki seuraavaksi: Keulakompassi ja kuivapuku!

Muista: Lähiretkikin voi olla mitä mainioin seikkailu ❤

IMG_20180523_211812.jpg

 

❤ Ella

 

 

#LUONTOHAASTE: Liiku viisaasti luonnonvesillä

Suomi sininen tuhansien järvien maa, jolla on myös merenrantaa ja kuvan kaunista saaristoa. Me Suomalaiset rakastamme vesillä liikkumista, rannoilla mökkeilyä ja kalastusta. Jokaisella Suomalaisella on varmasti joku sukulainen tai ystävä, joka omistaa kesämökin. Kulunut kesä on tarjonnut lämpimät kelit nauttia rannoista ja vesistöistämme ja haluammekin kannustaa ihmisiä nauttimaan kesävesistä TURVALLISESTI ja VIISAASTI!

Heinäkuussa on Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton ennakkotilaston mukaan Suomessa hukkunut lähes joka päivä joku. Tämä tilasto on mustaa ja surullista luettavaa. Luontohaasteena haluamme ottaa vakavan asian esiin ja jakaa tietoa vesiturvallisuudesta sekä turvallisesta vesilläliikkumisesta. Olemme itse innokkaita uimareita sekä melojia, ja viihdymme kesällä vesistöjen lähettyvillä saaristossa ja saarissa, joten aihe on meille tärkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viisaasti vesillä -vinkit

Vettä ei tarvitse pelätä, mutta kunnioittaa kylläkin! Muutamilla vinkeillä vesillä ja veden äärellä voi nauttia ilman turhaa stressiä.

  • Lähde vesille, uimaan tai veneilemään, aina kaverin kanssa
  • Muista kertoa läheisillesi, mihin olet menossa ja milloin palaat. Jos jotain yllättävää sattuu, sinut löydetään mahdollisimman nopeasti.
  • Ui rannansuuntaisesti. Jos jotain yllättävää sattuu, jalat yltävät pohjaan ja matka rantaan on lyhyt.
  • Varmista ennen hyppäämistä, ettei pinnan alla piile vaaraa.
  • Käytä pelastusliivejä ja pue ne napakasti päällesi. Uimataitoinen voi vesiurheilussa käyttää myös kelluntaliiviä.
  • Hätätilanteet syntyvät ja etenevät vedessä nopeasti, lasta tulee vahtia käden mitan päässä.
  • Jos näet jonkun pulassa, muista ottaa pelastamiseen mukaan apuväline. Se voi olla esimerkiksi pelastusrengas, kanisteri, ämpäri tai muu kelluttava. Jos kelluttavaa välinettä ei löydy, päältä voi ottaa esimerkiksi oman paidan ja ojentaa toisen hihan pelastettavalle.
  • Lataa puhelimeen 112-sovellus. Sen kautta soitettaessa hätäkeskus voi paikantaa sijaintisi.

Vesipelastuksen H-RAP-muistisääntö:
H = Hälytä lisäapua, soita 112
R = Rauhoitu sekä Rauhoita veden varassa olevaa
A = Etsi Apuväline
P = Pelasta

Vinkit meille kokosi:
Laura Sulkava
Viisaasti Vesillä -projektikoordinaattori

38298055_10157724476375299_8958328737435222016_n

#Luontohaaste: Liiku viisaasti luonnonvesillä

Tägää sun turvalliset vesiharrastukset ja luonnonvesistä nauttiminen somessa #luontohaaste ja #viisaastivesillä. Pidetään huolta kavereista pienistä ja isoista, tuntemattomista ja tutuista, uimareissuilla ja veden lähettyvillä sekä muistetaan pelastusliivit vesillä liikuttaessa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistoja marjamättäiltä ja metsäretkiltä

Lapsuuden kantavia muistoja luonnossa koetuista yhteisistä hetkistä

Lapsuudesta monella on muistoissa yhdessä koetut marja ja metsäretket. Heinäkuussa kannustamme teitä keräämään luonnon antimet talteen, joten on aika myös muistella lapsuuden mustikanmakuisia ja hyttysillä kuorrutettuja marjaretkiä, sienestysreissuja ja yhteisiä eväshetkiä marjastuksen välissä. Millaisia muistoja sinulla liittyy marjastukseen, löydätkö albumien kätköistä kuvia noista mättäillä vietetyistä hetkistä? Mustikkamuistot voivat liittyä myös perinteisiin marjaherkkuihin.

37849249_10157022537121393_7515452964178231296_n.jpg

Oon ollut vähän reilu vuoden ikäinen, kun oon ekan kerran ollu mustikkametsässä. Mökkeilyn saaressa aloitin jo muutaman kuukauden ikäisenä, mutta mustikkametsälle pääsin seuraavana kesänä. Tuolloin taisin lähinnä tönöttää mättäällä niinkuin kuvasta näkyy. Sittemmin mulle annettiin oma kippo ja oli mulla pieni marjapärekorikin ja aina oli marjastamassa päässä huivi. Tuskin kipot ja korit ikinä täyttyi, kun söin enemmän kun ehdin kippoon laittaa. Tänä päivänäkin olen hidas mustikan poimija, sillä suurin osa edelleen menee suuhun.

Motivaatiota mustikoiden keräämiseen oli silloin, kun mummi laittoi keräämään oman mukillisen mustikkamaitoon. Mustikkaa, maitoa ja sokeria luvassa, joten kyllä saatiin veljen kanssa molemmat mukinpohjat peittoon ja riittävästi mustikkaa herkutteluun!

Marjastusretkiin liittyy mukavaa yhdessäoloa, kiireettömyyttä luonnossa, rentoa rupattelua siis sitä että ollaan vaan yhdessä kuka milläkin mättäällä. Toisilla marjat päätyivät ämpäriin ja toisilla suuhun! ❤

-Kaisa

Scan30.7.201819.11.01_001~2.jpg

Kun mä olin lapsi, me käytiin perheen kanssa mökillä, jossa ei ollu sähköä eikä juoksevaa vettä. Eihän niitä silloin sen kummemmin kaivannukkaan. Mun lempipuuhaa mökillä oli lukea aku-ankkoja, keksiä hulluja laulun sanoituksia, kirjoittaa runoja laiturilla, juoksennella nurmikolla naamiaisvaatteissa ja vihdoin rauhoittua mustikkametsään herkuttelemaan luonnon antimia. Ei mua oikeastaan kiinnostanut muut marjat tai välttämättä ruoka-aikakaan kun istuin mustikkametsässä. Ei haitannut sade, eikä hyttyset. Olisin viihtynyt mökin lähimetsässä tuntikausia mussuttamassa mustikoita, mutta lopulta joku aina repi mut sieltä pois.

Olin allerginen hyttysille, joten puremista turposi isot paukamat. Äiti muistelee kuinka hellyyttävältä näytin kun istuin mustikkapuskassa molemmat silmät hyttysen pistoista lähes umpeen turvonneina ja naama täynnä mustikkaa. Kainalossa tietenkin nalle!

Mustikoita on ollut aina ihana poimia. Siitä syystä, että ne on maukkaita ja metsässä on ihanaa, mutta myös siks, että mustikkametsällä aina mieleen palaavat rakkaat lapsuuden muistot koko perheen yhteisistä mustikkaretkistä. Kun täytin 25, isä osti mulle oman (lasten) mustikkapuimurin! ❤

-Ella

ella mustikassa

Viedään lapset retkille metsään ja maistelemaan mustikoita ja keräämään makumuistoja!

 

Villiyrtit hyötykäyttöön – mistä aloittaa?

Mistä kannattaa aloittaa?

Villiyrttikurssille ja kirjallisuuteen tutustuen

Metsämme ovat nyt pullollaan luonnon tarjoamia antimia, aina kaikkien tuntemista marjoista vähemmän tunnetuihin ja harvemmin tunnistettuihin villiyrtteihin. Me ollaan molemmat kiinnostuttu villiyrteistä vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ja vihdoin eräopaskoulun loistavan villiyrttikoulutuksen myötä rohjettiin myös keräämään muitakin kuin niitä muutamaa ennestään itselle tuttua ja turvallista kasvia. Aika paljon kuulee kysymyksiä harrastuksen aloittamisesta ja monia tuntuu aihe kiinnostavan. Tiedon ja kokemuksen puutteen vuoksi sattaa yrtit jäädä keräämättä.

Loistava tapa aloittaa villiyrttimaailmaan tutustuminen on järjestetty villiyrttiretki tai pienimuotoinen villiyrttikurssi. Villiyrttiretkellä asiantuntija sekä kertoo perusteet, että näyttää käytännössä millaisia mitkäkin yrtit ovat ja mistä niitä voi kerätä sekä mihin käyttää. Sen lisäksi kurssilla käydään keskustelua yhdessä kurssilaisten ja ohjaajan kanssa.

Toinen hyvä tapa on tutustua kirjallisuuteen, esimerkiksi lainaamalla kirjastosta villiyrttikirjan tai ostamalla moisen opuksen kirjakaupasta. Ei kannata kuitenkaan luottaa pelkkään kirjallisuuteen vaan varmista uusi ”löydös” useammasta lähteestä. Nettisivuista hyödylliseksi ollaan koettu ainakin Yrttitarhan sivusto.

Helpoista aloittaen ja yksi kerrallaan varmasti tunnistaen

Tärkeintä ja ehkäpä jännittävintä yrttien keräämisessä on niiden varma tunnistaminen. Aloita yhdestä helposta yrtistä, opettele sen hyödyntämistä ja nautiskele rauhassa. Etene hiljalleen useampaan yrttiin ja ole aina varma keräämästäsi yrtistä. Itselle uusia yrttejä voi huoletta kerätä kotiin ja vielä kotona tutkisella ja vaikkapa kaverin kanssa pohdiskella, mitä ne voisivat olla. Jos et ole varma tunnistuksesta, älä käytä yrttiä.

Milloin yrtit kannattaa kerätä?

Uuden sadon aikaan, pieninä versoina ja aamuvarhain

Kesä on ollut kuuma ja kukkivat kasvit ovat enää harvassa, alkukesä on parasta villiyrttiaikaa, mutta edelleen on mahdollista kerätä yrttejä. Mikäli sinulla on mahdollisuus pihaa tai lähipeltoa niittää, niin villit vihannekset kasvavat uudelleen pieninä versoina niittämisen jälkeen. Paras aika vuorokaudesta on kerätä yrtit aamuvarhain.

37778298_10157022500466393_7542354367282675712_n.jpg

Miten villiyrtit käsitellään?

Kerää, huuhtele ja käytä tuoreena tai kuivaa myöhempää käyttöä varten

Helposti tunnistettavia villiyrttejä voi käyttää tuoreeltaan esimerkiksi kesäisessä salaatissa. Suurinta osaa yrteistä voi käyttää kuivattuina. Kun keräät yrtit, valitse parhaimman näköisiä pieniä taimia tai lehtiä sekä tuoreen näköisiä kukintoja. Huuhtele keräämäsi kasvit esimerkiksi siivilää apuna käyttäen ja levitä valutetut yrtit kuivuriin tai leivinpaperin päälle ja laita uunipellille uuniin. Uunissa kuivatessa asteita pidetään yleensä maksimissaan 50 asteessa ja uuni asetetaan kiertoilmalle. Lisäksi uunin ovi on hyvä jättää raolleen ilman kierron takaamiseksi. Tämä käy esimerkiksi asettamalla metallinen lusikka uunin oven väliin. Eri yrtit kuivuvat eri ajan, mutta voit aika ajoin yrttejä tarkkailemalla huomata milloin ne ovat tarpeeksi kuivia. Varmista, että yrtit ovat rutikuivia ennen kuin pakkaat ne. Pienikin kosteus homehduttaa koko pakkaamasi sadon.

37826236_10157022500266393_5240910478321909760_n.jpg

Mihin villiyrttejä hyödynnetään?

Tuoretta salaattia, maukasta teetä tai maustesekoituksia

Kesällä meitä hemmotellaan oman luonnon salaattiaineksilla. Piharatamosta, vuohenputkesta, poimulehdestä ja voikukan lehdestä voi koota ihanan raikkaan kesäsalaatin ja jättää kaupan kasvatetut salaatit hyllyyn.

Kuivattuja yrttejä voi käyttää mausteeksi ruokiin, jalkakylpyjen aineksiksi tai teeaineeksi. Teeaineeksi sopivat mm. mansikan, vadelman ja mustikan lehdet sekä horsman lehdet ja kukinnot. Mausteeksi sopii mm. litulaukka, ja mesiangervon kukka. Villiyrttikirjoista voi etsiä lisää vinkkejä ja reseptejä, miten yhdistellä yrttejä, ja mihin ruokiin mikäkin mauste antaa makua.

Seuraavassa jaamme muutaman tärpin kesän villiyrtteihin!

37766369_10157022500416393_321680066784264192_n.jpg

Siankärsämö

  • Mausteeksi salaatteihin, kastikkeisiin, keittoihin, patoihin ja yrttisuolasekoitukseen.
  • Teeaineeksi flunssan karkoitukseen
  • Ruuansulatustaedistävänä kasvina siankärsämö sopii erityisesti rasvaisten ruokien maustamiseen.

img_20180725_074249.jpg

37772300_10157022500551393_8025126751690555392_n.jpg

Maitohorsma

  • Voi käyttää kasvin kaikki osat – versot nuorina pannulla paistaen, lehdet nuorina salaateissa sekä kauniit kukinnot koristeina tai teessä.
  • Maitohorsman lehdissä on runsaasti valkuaisaineita, C-vitamiinia ja karoteenia

maitohorsma1horsma2

Mesiangervo

  • Kukinto mausteeksi makeisiin jälkiruokiin tai vaikkapa vispipuuroon
  • Mesiangervon kukilla on perinteisesti maustettu myös erilaisia juomia, kuten viinejä, simaa ja olutta, ja lehtiä on käytetty teen valmistukseen.
  • Lehdet kannattaa hiostaa ennen käyttöä

img_20180725_074207.jpg

mesiangervomesiangervo2.jpeg

Poimulehti

  • Tuoreet poimulehdet sopivat hyvin esimerkiksi kesäisiin salaatteihin, vihersilppuna leivän päälle tai kuivattuna teeaineksiksi ja pieninä määrinä leivonnaisiin.
  • Poimulehti on myös tunnettu naisten yrttinä ja sitä käytetäänkin paljon rohdoksena. Poimulehdissä on runsaasti tanniini- ja katekiinityyppisiä parkkiaineita, jotka vaikuttavat limakalvoja supistavasti parantaen mm. ripulia ja ehkäisten verenvuotoja. Kasvin eteerinen öljy yhdessä parkkiaineiden kanssa vaikuttaa lievästi kouristuksia laukaisevasti ja tulehduksia parantavasti. Pitkällinen poimulehden käyttö voi jopa lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja.

poimulehtipoimulehti1

Kannustamme kaikki rohkeasti ja uteliaana metsään tutkimaan mitä kaikkea luontoäiti meille tarjoileekaan! ❤

Menkat ja retkeily – voiko tästä puhua?

Retkelle menkoista huolimatta

Olisiko jo aika keskustella ihan avoimesti siitä, miten menkat ja retkeily toimivat yhdessä. Kuukautiset tulevat monille meistä säännöllisesti (tai säännöllisen epäsäännöllisesti), eikä meidän tosiasiassa pääsääntöisesti tarvitse suunnitella retkiämme menkkojen mukaan. Retkiolosuhteissa kuukautisista selviytyy hyvien vinkkien ja käytänteiden myötä samalla tavoin kuin muuallakin. Tärkeintä meidän mielestä on, että aiheesta puhutaan.

Se, ettei menkoista ja retkeilystä puhuta ääneen saattaa juontaa juurensa siitä, että retkeilyä on pitkään pidetty enemmän äijien juttuna. Sitä mukaan, kun myös naiset yhä enenevissä määrin liikkuvat metsissä ja erämaissa, menkoista pitää ja saa puhua. Haluamme avata keskustelun, jakaa kokemuksia ja vinkkejä. Lisäksi tämä aihe on meiltä toivottu toivepostaus, koska kokeneemmatkin erämimmit näitä asioita funtsivat.

WhatsApp Image 2018-06-25 at 09.50.53(1)

Retkeillessä hygienian hoito on hankalaa – väärin!!!

Retkeillessä omasta hygieniasta voi ja kannattaa huolehtia aina, oli sitten menkat tai ei. Toki suihkuun ei pääse silloin kun haluaisi, mutta pienillä nikseillä olo pysyy freesinä ja telttakaverikin kiittää. Kesällä maamme on täynnä järviä ja lampia, joissa vaelluspäivän päätteeksi voi pulahtaa. Tämä on ainakin meillä ykkösjuttu hygienian ja raikkaan olon ylläpitämisessä. Muistathan kuitenkin, ettei luonnon vesissä peseydytä saippuoilla. Pidemmillä reissuilla pidämme mukana kosteuspyyhkeitä, joilla voi pyyhkäistä paikat puhtaaksi. Näin pystyy retkellä hoitamaan huolellisemmankin pesun ilman vesistöjen läheisyyttä. Retkillä voi myös lämmittää keittimessä vettä, jonka ottaa pullossa tai muussa astiassa mukaansa vessareissulle ja hoitaa pesut vedellä. Pienikin määrä vettä riittää yllättävän hyvin ja kosteuspyyhkeitä tai vessapaperia voi käyttää apuna vesipesuissa.  Kosteuspyyhkeet tulee laittaa roskikseen, joten vessa- ja pesureissuille on hyvä ottaa mukaan oma pieni suljettava muovipussi, jonne saa pakattua käytetyt terveyssiteet, tampoonit, kosteuspyyhkeet tai muut roskat.

WhatsApp Image 2018-06-25 at 09.50.53

WhatsApp Image 2018-06-25 at 09.47.29.jpeg

Kuukuppi – ympäristö ja keho kiittävät

Oletteko jo tutustuneet Kuukuppiin, joka kerää suosiota ympäri maailmaa? Kuukuppi on silikoninen kuukautiskuppi, joka kerää kuukautisveren kuppiosaansa, josta se tyhjennetään vessanpönttöön tai luontoon. Kuppi on helppo kuukautissuoja retkillä. Kupin voi pitää kerrallaan pidemmän aikaa paikoillaan, niin päivällä kuin yölläkin. Kupin käyttöä kannattaa harjoitella ensin ihan arjessa, jolloin myös retkillä sen käyttö on näppärää. Kupin kanssa kannattaa olla alussa kärsivällinen, sillä sen käyttöön tottuminen voi viedä hetken aikaa.

Kuukuppi tulee puhdistaa huolellisesti säännöllisin väliajoin ja muutenkin omasta hygieniasta tulee huolehtia hyvin. Kuukupin puhdistus luonnossa sujuu helpoiten kuppipyyhkeillä. Ne sisältävät vain vettä ja alkoholia ja desinfioivat kupin tehokkaasti. Ne ovat myös yksittäispakattuja ja maatuvia. Tärkeintä kupin tyhjennyksessä on käsien puhtaus, eikä ole maailman loppu, vaikkei kuppia jokaisella tyhjennyksellä pääsisi pesemään vedellä. Vedellä kupin voi pestä sitten, kun siihen on mahdollisuus. Tässäkin tapauksessa pieni määrä vettä mukaan vessareissulle riittää. Kupeille on oma pesuneste, jota voi käyttää vesipesussa retkillä. Sitä riittää erittäin pieni määrä ja sen ainesosat ovat turvallisia ja vegaanisia.

Kupin ehdottomia plussia retkeilyssä on sen helppous ja roskattomuus. Ellei vuoto ole erittäin runsasta, ei kuukautisia tarvitse miettiä, kuin tyhjennyksen yhteydessä aamuisin ja iltaisin, mikä on iso plussa. Kupin voi myös asettaa valmiiksi paikoilleen, jos tietää menkkojen alkavan lähipäivinä, muttei halua sotkea vaatteitaan tai stressata niiden alkamista. Kuppi kun ei kuivata limakalvoja.

WhatsApp Image 2018-07-06 at 09.22.23WhatsApp Image 2018-07-06 at 09.22.49

Biohajoavat siteet, pikkuhousunsuojat ja tampoonit -Vuokkoset

Terveyssiteitä ja tampooneja on joka lähtöön niin yksittäispakattuina, kuin jättipakkauksissa ja ihan kaikenlaisille käyttäjille. Kestositeet ovat tietenkin myös yksi varteenotettava vaihtoehto retkeilevälle naiselle. Ympäristönäkökulma onkin meille tärkeä ja siksi kyselimme Vuokkosilta heidän tuotteidensa ekologisuudesta. Vuokkoset- tuotevalikoimasta löytyy biohajoava vaihtoehto kuukautissuojille ja luomu vaihtoehto tampooneille. Nämä tuotteet valmistetaan sertifioidusta luomupuuvillasta, eivätkä ne sisällä lainkaan väriaineita, klooria tai mikromuoveja. Tämä tekee tuotteista
kompostoituvia, ja ne voi hävittää käytön jälkeen kompostoimalla kotikompostiin. Siteet voidaankin reissussa hävittää kompostoivaan vessaan, mutta luonnossa näidenkään paikka ei ole. Mikäli retkellä ei ole mahdollista hävittää käytettyä suojaa kompostiin, voi sen hävittää sekajätteen mukana.

Biositeiden ja -pikkuhousunsuojien sekä Organic tamponin kompostoitumisajoissa on eroja riippuen siitä minkälaisesta kompostista on kyse. Kompostoitaessa optimaalisissa olosuhteissa tuotteet hajoavat muutamassa kuukaudessa, mutta kompostointiaikaan vaikuttavat paljon kosteus ja lämpötila. Tuotteen pilkkominen nopeuttaa sen kompostoitumista. Todennäköisesti puuceessä tuotteet maatuvat hitaammin kuin komposteissa, etenkin jos kyseessä on vanhanmallinen puucee.

Ympäristölle parempia vaihtoehtoja kehitetään jatkuvasti ja Vuokkosten biohajoavissa tuotteissa käytetyt materiaalit ovat luonnonmateriaaleja, jotka ovat uusiutuvia luonnonvaroja, ja näin ollen niiden käyttö itsessään on parempi suunta maapallon tulevaisuuden kannalta ajateltuna. Sen lisäksi mitkään tuotantojätteet Vuokkosilta ei päädy kaatopaikalle, vaan kaikki hyödynnetään energiaksi ja tuotannossa käytetään ainoastaan hiilidioksidipäästövapaata energiaa.

WhatsApp Image 2018-06-28 at 13.54.38

Roskapolitiikka

Kun sitä roskaa reissussa aina kuitenkin jonkun verran syntyy ja menkkojen aikaan ehkä enemmän kuin tavallisesti, niin näissä asioissa pätee sama yleisohje, kuin muussakin retkeilyssä: Kaiken minkä viet luontoon tuot myös pois takaisin tullessasi.

Jos sinulla on maatumattomia kuukautissuojia, käärepapereita ja kosteuspyyhkeitä, ne pakataan pieneen pussiin ja tuodaan retken lopuksi mukana roskikseen. Se mikä ei kuulu luontoon tuodaan siis pois. Vain maatuvat jätteet voidaan laittaa kompostikäymälään. Biohajoavat kuukautissiteet ja tampoonit voidaan myös polttaa nuotiossa. Talviretkeilyssä ehdoton plussa on kylmä keli, jolloin roskat eivät ala haisemaan pidemmälläkään retkellä. Sammalten ja kivien alle vessapapereiden ja muiden roskien jemmailu ei ole nykypäivän retkeilyä. Pidetään luonto siistinä!

Mä oon ollut tosi yllättynyt siitä kuinka moni lähipiirissä on sanonut siirtävänsä menkkoja aina ennen retkiä ihan vain käytännöllisyyden takia. En oo ikinä oikeastaan siirtänyt menkkoja, joten en ehkä siks oo ajatellu sitä vaihtoehtona retkeilyynkään. Tuntuu itseasiassa, että menkat osuu omalle kohdalle lähes joka ikisellä retkellä. Treenaamalla ja itelle sopivat käytänteet löytämällä alkaa menkkojen kanssa retkeily hiljalleen sujumaan, lähes asiaan sen kummemmin huomiota kiinnittämättä.

Mä oon niin vannoutunut kuukupin käyttäjä, että se on aina itsestään selvästi mukana retkilläkin. Sitä voi huoletta pitää usemman tunnin, vaikka aamusta iltaan ja tyhjentää sopivassa, rauhaisassa paikassa. Kuukupin puhdistaminen on tavallaan jopa jonkinlainen naisellinen rituaali keskellä luontoa. Huuhtelen kupin vedellä, en kuitenkaan suoraan vesistöön vaan imeytän huuhteluveden maahan tai kaadan kompostivessaan. Jos ei ole huuhtelumahdollisuutta, pyyhkäisen kuppia kosteuspyyhkeellä ja pakkaan kätetyn pyyhkeen pieneen mustaan roskapussiin, johon kerään kaikki muutkin intiimiroskat retken aikana. ❤

-Ella

Löydä sinulle oikea tapa toimia

Kyselimme Facebookin Outdoor-siskojen keskustelupalstalla vinkkejä ja näkökulmia siihen, miten retkeilevät ihmiset toimivat menkkojen kanssa reissussa. Kuukuppi on meidän tavoin monella käytössä, vaikkakin kupin kanssa toimiessa hygieniapuoli joitakin vähän arvelluttaakin. Osa kuppia kesäretkillä käyttävistä käyttää kuitenkin talviretkillä siteitä ja tampooneita, koska veden sulattelu lumesta on työläämpää ja kosteusliinat voivat tarpeeksi kylmällä jopa jäätyä (tältä tosin välttyy, jos säilyttää liinat päällä olevan takin sisällä). Osa kokee ylipäätään retkeillessä siteet ja tampoonit helpoimmaksi tavaksi hoitaa menkat ja varmemmaksi hyvän hygieniatason säilyttämiseksi. Roskat pakataan kaksinkertaisiin läpinäkymättömiin muovipusseihin tai suljettavaan minigrip-pussiin. Suurin osa tuo roskat pois tullessaan kotiin tai lähimpään roskikseen asti, osa polttaa ne nuotiossa, mikäli tällainen mahdollisuus on. Tässä on hyvä miettiä, mitä roskia yleensä saa polttaa ja mitä ei.

Moni kirjoitti siirtävänsä menkkoja, niin etteivät ikinä osu reissun aikaan. Tämä on mahdollista etenkin, jos käyttää hormonaalista ehkäisyä ja helpottaa, mikäli menkat ovat erittäin runsaat tai kivuliaat.

menkat1

Loppujen lopuksi…

…on ihanaa olla retkeilevä nainen, eikä menkoista kannata kantaa sen suurempaa huolta. Näitäkin asioita oppii hoitamaan omalla tavalla harjoittelemalla ja omat toimintatavat sekä itselle sopivat tuotteet löytämällä. Kuukautisia on niin monia erilaisia kuin on meitä menstruoiviakin, eikä menkkojen takia kannata seikkailuista jäädä paitsi, sillä ne kuuluvat meihin ja seikkailut ovat täällä meitä seikkailijattaria varten!

<3′ Kaisa ja Ella

Lunetelta kysymyksiimme vastaili: Meri Virtanen- http://www.lunette.com
Vuokkosilta meitä opasti: Aino Mäki – http://www.vuokkoset.fi

WhatsApp Image 2018-06-25 at 09.50.51

LUONTOHAASTE: Kerää luonnon antimet talteen!

Suomi on luonnon antimien hyödyntäjän paratiisi

Meillä Suomessa on tyypillinen pohjolan luonto, paljon metsää, järviä, soita ja tuntureita. Talvella viherkerros saa pääsääntöisesti levätä, mutta kesällä se kukoistaa sitäkin komeammin ja tarjoaa kulkijalle uskomattoman monipuolisesti erilaisia luonnonantimia niin kotiin vietäviksi kuin arkielämään hyödynnettäviksi.

Heinäkuussa haluammekin haastaa seuraajamme tutustumaan tarkemmin siihen, mitä upeita luonnonantimia meiltä täältä löytyykään. Ota siis vinkit ylös ja kerää luonnonantimet talteen – säilö ne purkkeihin, pusseihin, pakastimeen, hilloksi, teeksi, retkieväiksi tai herkuttele pistämällä suoraan suuhun. Voit myös jakaa omat vinkkisi muille!

 

Kaisa on todellinen marjojen suurkuluttaja ja ympäri vuoden pakastimesta ammennetut herkut pääsevät aamupuuron ja välipalajugurttien päälle. Ella keräilee yleensä keväällä yrttejä ja syksyllä marjoja ja sieniä, mutta haluaisi pidentää luonnon antimien keräilykautta ja syventyä villiyrttien keräilyyn ja hyödyntämiseen myös pitkin kesää. Me molemmat ollaan vietetty vanhempien ja isovanhempiemme kanssa jo lapsina lukuisia hetkiä marjamättäillä, mutta luonnon yrtteihin ollaan perehdytty vasta muutaman viime vuoden aikana.

Kansanperinteestä nykypäivään

Useiden meidän isovanhemmat ja vanhemmat ovat osanneet hyödyntää luonnonantimia arkikäytössä, luultavasti reippaasti moniopuolisemmin ja aktiivisemmin kuin meidän sukupolvemme. Surullisen nopeasti kansanperinne on kadonnut, kun me herkästi tartumme apteekin hyllytuotteisiin tai kaupan pakastimesta ostettaviin marjoihin, ostamme teetä joka tuodaan maailman toiselta laidalta ja kesälläkin herkuttelemme muualla kasvatetulla salaatilla, joka on ravintoarvoiltaan villivihanneksia selkeästi köyhempää.

Kannustammekin kaikkia tutustumaan oman ympäristönsä luonnon antimiin niin lähimetsissä kuin puutarhoissakin ja nappaamaan talteen edes jotain näistä huikeista herkuista. Mihin luonnon herkkuun sinä lupaat tutustua heinäkuun aikana?

 

Marjat pakkaseen ja talteen tulevia retkiä varten

Keksitkö huikeampaa asiaa, kuin sen, että voit kerätä mustikkaa, maailman yhtä vitamiinipitoisimmista marjoista vapaasti metsästä omaan talteen? Tänä vuonna mustikkasato on ajoissa ja jo heinäkuussa voikin aloittaa monin paikoin mustikoiden keruun.

Myös ahomansikat kypsyvät heinäkuussa ja vadelmien kypsymisaika lähenee heinäkuun lopussa ja jatkuu koko elokuun. Lakan poiminta-aika alkaa normaalisti heinäkuun lopussa ja kestää vain hetken aikaa, elokuun alkuun saakka. Heinäkuun loppupuolella voi yleensä poimia myös mesimarjoja, juolukkaa ja variksenmarjoja. Myöhemmin syksyllä kuvaan astuvat myös mm. taikinamarja, sianpuolukka, punaherukka, mustaherukka, karviainen, riekonmarja, pihlajanmarja, puolukka, pihlajanmarja, karpalo ja tyrni.

Lähde heinäkuussa kavereiden kanssa mustikkametsälle, syökää suut siniseksi ja kerätkää talteen vitamiinit talven varalle. Nauttikaa marjat tuoreena aamupuuron kanssa, kuivattakaa niitä talven retkieväiksi tai keksikää yhdessä uusia herkullisia reseptejä.

 

Villiyrtit kuivuriin tai uuniin

Villiyrttejä voi kerätä keväästä syksyyn ja näin ollen myös koko kesän ajan, eri kasveja eri vaiheessaan. Yrttejä voidaan nauttia tuoreeltaan tai jatkokäsitellä ja nauttia myöhemmin vuoden aikana (ja toki yrttejä voi kerätä myös ulkoiseen käyttöön voiteiksi ja luonnon lääkintään). Esimerkiksi nokkosesta kerätään pieninä nuoret taimet, vanhempana latvat ja lehdet ja loppukesällä siemenet.

Tiesitkö, että nokkosessa on seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa ja lisäksi se sisältää magnesiumia, kaliumia, fosforia, folaattia, kalsiumia, proteiinia, ravintokuitua, rasvahappoja ja mineraalisuoloja sekä A, B, E ja K -vitamiineja. Uskomattoman paljon tärkeitä ainesosia, ilmaiseksi lähes kaikkien meidän takapihalta! Kesällä nokkosista voi kerätä hanskat kädessä lehtiosat, ryöpätä ne ja joko valmistaa heti ruokana (muhennokset, pinaattiletut, pinaattikeitto), pakastaa tai kuivattaa. Lukemattomia käyttömahdollisuuksia.

 

Kotona yrtit on helppo kuivattaa joko uunissa 50ssä asteessa kiertoilmalla uunin luukku hieman raollaan, perinteisesti saunassa tai kenties kätevimmin kuivaukseen suunnitellussa kuivurissa.

Jos et ole vielä kerännyt koskaan villiyrttejä tai kokeillut kuivattamista, voit aloittaa opettelemalla tämän kesän aikana kolme helppoa yrttiä, esimerkiksi nokkonen, voikukanlehti ja poimulehti. Kerää yrtit luonnosta, huuhtele ne kotona ja asettele ilmavasti kuivumaan. Nauti talven aikana teeaineena, mausteena tai lisänä ruuissa.

Villiyrttejä kerätessä kannattaa aina muistaa: Kerää vain yrtit, jotka varmasti tunnistat. Älä kerää yrttejä ihan tien vierestä (saasteiden vuoksi). Huomioi jokamiehen oikeudet. Tutustu helppoihin yrtteihin esimerkiksi kirjastosta lainattavien villiyrttioppaiden avulla.

Yrttitee – nauti kotona ja retkillä

  1. Kerää villiyrttejä esim. vadelman, koivun, mesiangervon, mansikan ja horsman lehtiä sekä kukkia esim. apilan ja horsman kukat
  2. Kuivaa yrtit ja sekottele valmiita teesekoituksia hauskoiksi makuyhdistelmiksi. Pakkaa isoon purkkiin tai retkeä varten pussukkaan
  3. Hauduta teeaineksia kuumassa vedessä ja lisää hunajaa

 

Luontomme on täynnä herkkuja ja kun sen oikein oivaltaa niin siihen on aika helppo myös hurahtaa! Haasta itsesi tutustumaan luontomme omiin antimiin ja saatat yhtäkkiä huomata viihtyväsi luonnossakin vielä entistäkin enemmän! 🙂

Makoisia hetkiä ja marjaretkiä!

Kaisa ja Ella

 

 

Yksin erämaassa – Alen matkassa

Aina ei tarvitse tai edes tee mieli retkeillä kaverin kanssa tai porukassa. Yksin retkeily voi parhaimmillaan antaa suuria elämyksiä. Aleksanteri Siikjärvi, meidän ”LuontohaasteGuru” jakaa tällä kertaa ajatuksiaan yksin retkeilyn hienouksista!

Sooloretkeily

Retkeily on erittäin monipuolinen harrastus, sillä retkeily käsitteenä pitää sisällään vähän kaikenlaista aina takapihan piknikeistä pitkiin erämaaseikkailuihin. Vaihtelua retkeilyyn onkin hyvin helppo hakea. Vaelluskenkien vaihtaminen pyöränsatulaan tai nouseminen kajakista hevosen selkään muuttaa homman jo ihan toisenlaiseksi. Eräs huomattavaa vaihtelua tuova konsti on myös jättää retkiseura kokonaan pois. Aktiviteetti voi olla tuttu ja turvallinen, mutta yksin koettuna se voi tuntua hyvinkin erilaiselta.

Olen itse tykästynyt kovasti yksin vaeltamiseen ja lähdössä tänä kesänä taas pidemmälle sooloretkelle, kuin koskaan aiemmin. Tarkoituksenani on heinä-syyskuun välisenä aikana vaeltaa yli tuhat kilometriä Pohjoiskalotin jylhissä ja karuissa maisemissa. Aikaa siihen kuluu noin kaksi ja puoli kuukautta, eikä tuolla pohjolan syrjäseuduilla kulkevalle tule juttukaveria vastaan välttämättä edes viikoittain.

WhatsApp Image 2018-06-20 at 19.30.22

Ajatus retkelle lähtemisestä ilman seuraa saattaa jonkun korvaan kuulostaa hieman erikoiselta. Toisinaan ihmiset kysyvät hyvin hämmästyneinä, että miksi lähden yksin? Mielsin itsekin retkeilyn aiemmin nimenomaan sosiaaliseksi harrastukseksi. Yksin kulkemista pidin syrjäytyneiden tai erakkojen touhuna. Nykyään se on minulle hyvinkin luonnollista. Toki, vaikka pidänkin kovasti ihmisistä, löytyy minusta kuitenkin tietynlaista erakkoluontoisuutta ja koen usein myös tarvetta omalle rauhalle ja itsekseen olemiselle.

Porukassa kulkemisessa on tottakai hyvät puolensa, ja minullakin on lukuisia hienoja ystävien kanssa koettuja retkiä ja tilanteita aina muistissa, siksi retkeilen kernaasti myös seurassa. Yksin pystyy kuitenkin nauttimaan määrätyistä asioista ihan eritavalla kuin porukassa. Ensimmäisenä nyt vaikka siitä rauhasta. Hiljaista on aina kun haluaa ja voi koska tahansa jäädä aloilleen antaakseen aistien herkistyä havainnoimaan ympäröivää luontoa. Ehkä kaikkein eniten pidänkin juuri siitä, miten yksin pääsee lähemmäksi sitä villiä luontoa, josta me monet katselemme upeita dokumentteja. Hiljaisuudessa, seuratessani vaikka majavia järsimässä puita nurin pesänrakennusta varten, ruokaa poikasilleen saalistavan maakotkan liitoa laakson yllä tai vastavirtaan uivien lohien vaellusta kohti syntymäjokiensa kutupaikkoja, voin joskus itse tuntea olevani osa tuota luonnon ihmeellistä ja omalla painollaan kulkevaa näytelmää, tyydyttäessäni samalla täysin samoja omia perustarpeitani, syöden, nukkuen sekä pysytellessäni lämpimänä ja suojassa.

WhatsApp Image 2018-06-19 at 22.37.28

Hienoksi yksin retkeilyn tekee myös se, että tahti, reitti ja kaikki muu on alati vapaasti valittavissa. Koskaan ei tarvitse perustella hetken mielijohteesta aivan toisenlaiseksi muutettua suunnitelmaa. Kaiken pönötyksen voi myös unohtaa ja röyhtäillä, piereskellä, kaivaa nenää tai vaikka virtsata teltan ovesta ulos, mikäli ei varsinkaan yöllä huvita poistua makuupussista ja lähteä varta vasten sille osoitetulle paikalle tarpeita tekemään. Muutenkin riittää, kun pitää sen verran rotia, ettei itseä haittaa.

Yksin liikkuessa, on monesti myös helpompi tutustua uusiin ihmisiin. Ennestään tuntemattomien ihmisten kohdatessa, kummallakaan ei ole vielä mitään roolia tai menneisyyden tuomaa käsitystä toisesta. Tutustuminen alkaa siis aidosti puhtaalta pöydältä, yhteisen harrastuksen parissa. Näin retkillä voikin joskus tulla vastaan todella mieleenpainuvia henkilöitä tai uusia ystäviä, joihin ei jää tutustumatta sen takia, että kuljemme kummatkin kavereinemme toistemme ohitse, ehkä kohteliaasti nyökäten tervehdykseksi.

WhatsApp Image 2018-06-19 at 21.58.12WhatsApp Image 2018-06-20 at 19.26.08

Nämä muutamat pointit jo tekevät yksinretkeilystä fantastista. Suosittelen lämpimästi sitä kokeilemaan, alkuun vaikka yhden yön retkellä jossain tutussa paikassa, varsinkin mikäli aloittamisen kynnyksenä on ollut yksin metsässä olemisen kokeminen liian jännittävänä. Nyt kesällä kun yöt ovat lämpimiä ja sää kaikin puolin suosii, kynnyksen pitäisi olla muutenkin matalimmillaan. Joten nyt yksin ulos siitä!

-Ale

Seuraa Alen tulevaa 1000 kilometrin vaellusta Facebookissa sivuilla: Ale liikkeessä

 

#Yhdessäluontoon – Vinkkejä koirien kanssa retkeilyyn

Toiveaihe 

Luontohaasteelta on toivottu matalan kynnyksen vinkkejä koiran kanssa retkeilyn aloittamiseen. Tottakai vastaamme meille esitettyyn toiveeseen, tavalla tai toisella! Rakastamme koiria, mutta valitettavasti kumpikaan meistä ei itse omista koiraa, joten syventynyttä henkilökohtaista näkökulmaa ei meiltä aiheeseen valitettavasti löydy. Saimmekin blogiimme vieraaksi ihanan Matilda Lindströmin, joka jakaa seuraavassa tekstissä hyviä vinkkejä koiran kanssa retkeilyyn!

#Yhdessäluontoon- koirien kanssa

Moikka, mä oon Matilda, 26-vuotias luontofani ja eräopasopiskelija. Asun vielä hetken aikaa Jyväskylässä, mutta kohta tie vie Norjaan. Retkeily on mun lempiharrastus, ja retkeilen melkein aina yhdessä koirieni kanssa. Ajattelin nyt jakaa hieman omia kokemuksiani koirien kanssa retkeilystä, josko joku muukin saisi inspiraatiota ottaa oman tai vaikka naapurin karvakaverin mukaan retkelle seuraavan kerran.

IMG-20170624-WA0005-01

Omat retkikaverini ovat viisivuotias Landseer Lempi, ja kolmevuotias sekarotuinen Deli. Lempin kanssa aloitettiin retkeily sen ollessa noin parivuotias, sitäkin ennen käytiin paljon lenkillä metsässä. Deli oli meille tullessaan todella huonossa fyysisessä kunnossa, joten kuntokuuri aloitettiin hiljalleen. Nykyään kummastakaan ei tahdo loppua virta sitten millään. Deli kyllä kapinoi rauhallista, pitkäkestoista liikuntaa vastaan kieriskelemällä ja raahautumalla perässä, mutta heti kun pysähdytään, energiaa löytyykin mihin tahansa riehumiseen ja leikkimiseen. Lempi on kiitollinen retkikaveri, se on ehdollistunut, että valjaiden ja joustohihnan kanssa saa vetää- isosta koirasta on kävellessäkin todella paljon apua, kun saa pientä vetoapua.

20180516121351_IMG_9823-01cof

Koiran kanssa retkeily on helppoa aloittaa

Päiväretkelle koira ei tarvitse mukaan mitään sen kummempaa kuin lenkillekään. Pidemmillä retkillä käytän omillani valjaat+joustohihna yhdistelmää, (myös flexi on suosittu valinta) jotka kiinnitän rinkan lantiovyöhön. Nän saan kädet vapaiksi. Helpottaa suunnattomasti vaikeassa maastossa kävelyä, ja kävely on tasapainoisempaa kun ei tarvitse kantaa hihnoja.

Muita varusteita päiväretkeä varten on lähinnä vesikuppi, etenkin kesäaikaan koira tarvitsee retkellä myös nesteytystä, joten kannattaa ottaa sille oma kuppi ellei tiedä matkalla olevan järveä tai puroa, josta koira voi juoda suoraan.

_MG_0533-01

Helteillä koira tarvitsee myös viilennystä, joten reittivalinnassa kannattaa suosia vesistöjen läheisyyttä. Koiran lämmönsäätely tapahtuu läähättämällä, se ei hikoile kuten ihminen. Koira on siis helpommin altis lämpöhalvaukselle. Retkikuppeina meillä on Biltemasta muutaman euron maksaneet matkakupit, todella kätevät, samat kupit toimivat vesi- ja ruoka-astioina, jos ollaan pitkällä vaelluksella. Jos retkellä syö eväitä (kuka ei söisi!) tykkään itse ottaa myös koirille jotakin matkaan, saa itse syödä rauhassa. Joku pitkäkestoinen herkku, esimerkiksi luu, toimii hyvin rauhoittamaan koiraa taukopaikoilla.

Koira on hyvä totuttaa lyhyemmillä matkoilla metsässä ja hankalassa maastossa kävelyyn, sekä harjoitella esim. riippusiltojen, lossin, lammashaan yms. ylityksiä, ettei kauan odotettu viikon vaellus tyssää moiseen. Päiväretkillä sanoisin karkeasti, että kyllä koira jaksaa kävellä sen mitä omistajakin, poislukien tietysti vanhat koirat ja pennut.

IMG_0187-01

Mitä koira sitten tarvitsee, kun lähdetään maastoon yön yli?

Ensiapu

Koirille minulla on mukana pieni ensiapupakkaus, jossa on kipulääkettä, kyypakkaus, pihkasalvaa ja ötökkämyrkkyä, ja nesteytysjauhetta/ripulilääkettä. Loput ensiaputarvikkeet ovatkin samat kuin ihmisillä. Muistakaa, että kyypakkausta ei saa missään nimessä antaa kyyn puremaan, se on mukana jos koira saa esim. ampiaisesta allergisen reaktion. Kyyn puremassa pakkauksesta on ehdottomasti vain ja ainoastaan haittaa.

Liikkuminen

Lisäksi otan yhden tavallisen taluttimen, koska joustohihnat eivät ole niin turvallisia, jos tarvitsee vaikka laittaa koirat kiinni puuhun. Koirien täytyy olla retkeillessä kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla aina ja koko ajan kiinni, yksityisissä metsissä kiinnipitoaikana kiinni, ja sen ulkopuolella kysy maanomistajalta lupa, mikäli haluat pitää koiraasi irti. Suosittelen poronhoitoalueella pitämään koirat ihan aina kiinni, omani on karannut mm. koiraverkon läpi takakontista ja loikannut apukuskin ikkunasta porojen perään. Eikä todellakaan ole mikään metsästykoira. Poroseikkailut eivät välttämättä pääty hyvin, ja saattaa käydä omistajalle todella kalliiksi.

IMG-20180224-WA0009-02

Vesi ja ruoka

Lisäksi mukana on ne kaksi matkakippoa, ruuille ja vedelle. Ruokahan on luonnollisesti se, joka eniten vie tilaa ja painaa. Isojen koirien kohdalla on varsin perusteltua miettiä, olisiko järkevää hankkia koiralle oma reppu. Ruuan kannattaa olla mahdollisimman energiapitoista, mutta totuta koira ruokaan kotona, älä reissussa. Ripuli teltassa saattaa viedä vähän parasta terää retkimielestä. Hyviä retkiruokia on energiapitoiset nappulat, rasva ja kuivattu liha, joka turvotetaan ennen syöttämistä. Koirat voivat juoda ihan luonnonvesistä, joten vettä ei koiraa varten tarvitse kantaa.

Vaatteet

Koska omat koirani ovat paksuturkkisia, ne eivät ole tarvinneet pukuja edes talvella.

20180320110900_IMG_5652-01

Yöpyminen

Kesäaikana en roudaa omilleni juurikaan mitään petivehkeitä, talvivaelluksella niillä on omat makuupussit, ja solumuovialusta. Kesävaelluksilla kannan ylimääräistä solumuovia koirien takia, koska haluan suojella omaa ilmatäytteistä makuualustaani kynsiltä.

Teltassa nukkumista meidän ei ole tarvinnut harjoitella, vaan koirat ovat nukkuneet alusta saakka teltassa hyvin. Voi tietysti olla, että kannattaa kokeilla tätäkin jossain kodin lähellä. Teltassa nukkumisesta on monta koulukuntaa, mutta omat koirani nukkuvat teltassa sisällä, ja säilytän tavarat absidissa. Minulla on itselleni ja koirille pieni kolmen hengen tunneliteltta, ja jos on joku toinen ihminen mukana, isompi ja painavampi kupoli jossa onkin sitten tilaa vaikka sirkukselle. Jos tykkää retkeillä autiotupia hyödyntäen, kannattaa muistaa, että koirallinen on se joka väistää. Eli aina on pidettävä oma majoite mukana, vaikka koirat saavatkin autiotupiin tulla muiden suostumuksella.

IMG_20180501_192715

Omasta mielestäni koirien kanssa retkeily on parasta, enkä olisi varmaan edes retkeilyä aloittanut ilman koiria. Kannattaa aloittaa nyt tai heti, mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Koira mukaan vaan ja metsään. Pikkuhiljaa ne teille sopivat käytännöt löytyy ja homma hioutuu mutkattomaksi. Itselläni on koirat mukana retkillä kesät talvet, ja tulevaksi kesäksi lähdetään tosiaan Norjaan, jossa olisi tarkoitus tietty retkeillä mahdollisimman paljon.

Meidän seikkailuista voit lukea lisää blogista www.lempihetkia.fi tai seurata instassa @tildaliina.

20180226132320_IMG_4243-01